Voces Intimae

Näytetään bloggaukset marraskuulta 2005.
Edellinen

ahh onnea

Kultur&samhelvete on nyt ohi. Tai ei sinänsä, enspe on tentti. Ei tule menemään hyvin. Svensk fonetik siis tänään, oli ihan mielettömän helppo. Ei huolta siitä. Huomasin kalenteria selaillessani että ennen joulua on enää kaksi luentoa (grammatik) ja kaksi tenttiä (gr. ja k&s) ...aika hulppeaa siis.

Naamiohu(i)veja taas. Niin ja Tosca.

Huomenna tarkoitus käydä kirjastossa sekä katsastelemassa epätoivoisia joululahjoja. Pitää myös suunnitella vähän tulevia päiviä/viikkoja. Parturiinkin olisi asiaa.

Oli muuten ihan järkyttävä keli pyöräillä. Aamulla satoi ehkä vettä, iltapäivällä viimeistään se oli lunta. Tiet ihan sohjona ja hullun liukkaat. Just mun unelma.

Meinasin taas nukahtaa kylpyammeeseen.


Huomenta...

Olipa uskomattoman piristävä aamuherätys. Kymmenen maissa (joo, nukuin vielä) kuulin ovikellon soivan mutten tajunnut että se oli omani ja koetin jatkaa uniani. Samassa ovi kävi ja kuulin miten joku lampsi asuntooni.
"Huomenta. Me tehhään vaan tämmöstä kiinteistötarkistusta, ei meillä mee ku muutama minuutti." *köhh* En meinannut tajuta onko se unta vai totta mutta päätin että ihan sama kunhan kohta lähtevät. Kun sitten oikeasti heräsin, muistin että olihan siitä joku kirjeen tapainenkin tullut tässä taannoin. Mutta kummastuin kyllä vähän, ja oli suorastaan surrealistisen omituista maata vuoteessaan kun joku tekee eteisessä *kiinteistötarkistusta* ...

Kävin nuokkumassa grammatikia, tosin tein ennätyksen ja osallistuin opetukseen. Siis avasin suuni. Huomenna sitten ilahduttavasti tentamen i svensk fonetik, vaan onpahan sitten ohi. En juurikaan oo lukenut.

Jaa, viikonloppu kotona. Joululauluja sentään jo. Ja veljeni selvensi orastavaa seurustelusuhdettaan, aika sympaattista.

Laulattaa.


gniffel

Teki hiukan kireää aamulla herätä jo kahdeksalta. No, kiiruhdin juuri ajoissa paikalle sittensä. Översättningin jälkeen livistin kämpille ja siltä (no tältä) tieltä ei paluuta ole. Uttal taitaa olla mennyttä mutta toisaalta väliäkö hällä (si-?). Helmenkalastajoita laulelin satunnaisia pätkiä. Kool. Ja Mozartia. (hei, mistä tämä lähes oikeinkirjoituksen puuska, kapiteelit ja kaikki)

*ahaa, sain viestin odottamattomalta taholta*

Hei, kävin tekemässä (älkää kysykö miksi) hassun testin joka kertoi minun olevan nainen! Pelottavaa.

Runo:
Puno
köysi
löysi
lapsi ohjeen
tyhjältä rannalta.
Vaaleat hiekansirut upposivat
kantapäihin
Vaelsi sannikon reunaan,
keräsi niinen
ja niine
hyvineen solmi nuoran.

Kuului huuto vedestä
lapsen edestä
Rohkeasti heitti
lapsi pelastuksen rihman

Ei tarttunut
ei kelvannut
sillä sen solmit sinä likainen
turmeltunut!
hurmeltunut
mies upposi

ja lapsi itki hiekalla
ja sitoi köyden kaulaansa
ja voimakkaat kädet vetivät nuoraa
ja nostivat hervottoman

Ylös.


Halt, det är halt på vägen!

teki kovin tiukkaa aamulla herätä. onneksi oli varmaan plussan puolella ku oli niin lämmin pyöräilläkin. koulussa ihan yees, pari tuntia "keskusteltiin" odotellessa kultur&samhelvetin alkua. ei kauheeta innostusta taaskaan. luentotaidetta syntyi. sitten piti pyöräellä kämpille niin olin ihan paniikissa kun tiet olivat pakastuneet liukkaiksi. mutta en kaatunut!!!!
lauleksin sitten taas vähän balloa. ja siinä se. ei mtn erityisempää.

en ole kovin produktiivisella tuulella joten lyhyestä runo kaunis
päivän haiku:

kun on edessä
elämän ensi-ilta
vastaanota se


...

tää on tätä.
tahtoo vaan laulaa, koko päivän. laulaa.
taas uusi callas-levy, taso pitää. uuh...
duetto helmenkalastajista soi päässä (ei tosin se au fond du temple saint minun ranskantaidoillani litteroituna)

Oli mies
ja oli nainen
(onpa runoni vajavainen)
asuivat mökissänsä
katolla vuohi nimeltä Känsä.

Oli kaksi miestä ja nainen
tarina tavanomainen
ei tässä toistu
älä siis poistu.

Oli nainen ja kaksi miestä
ja nainen veti iestä.
Tuskalla peltoa kynsi
hikosi kuontalo, katkesi kynsi.

Nainen työssä raatoi
kunnes tauti hänet kaatoi.
Jäi jäljelle miestä kaksi,
ei leskeksi kumpikaan.
Vain muuttui paremmaksi
(miesten suhde kun toinen)
erosi vaimostaan.

tulipa hyvä runo.


Hihii

konsertin arvo oli lähinnä komediallinen. mutta siinä suhteessa se kyllä palveli hyvin. muutama tai sanotaanko pari hyvää esitystä. pahimpia en ryhdy kuvailemaan, sanon vain että jos harrastelijalla ja amatöörilla on vivahde-eroa niin olivat edellisiä :) vieläkin naurattaa. itsetunto pönkittyi vähän. ja bussipysäkillä hoilottelin lämpimikseni niin sain kännykkätestillä tulokseksi että lauloin useampaan otteeseen f1:en! tidii. sen samaisen, jota en kotona kehdannut yleensä yrittääkään huutaa. bussipysäkillä!
nojuu veikkosta. taidanpa painaltaa yöpuulle.


Nyt perunattaa

Kaaviloinpa itseni kirjastoon hyppytunnilla, lähinnä edistääkseni heikosti alkanutta nordistikin uppsatsia. no, luin kolme minuuttia kirjaa, sitten aloin kirjoittaa esseetä otsikolla Aiheellista pohdintaa. alaotsikoiksi valikoituivat Mitä helvettiä mää täällä teen? , Mitä helvettiä mää teen? ja Mitä helvettiä? eli kolme teemaa elämäntilanteestani. Spontaania kirjoitusta, sain purettua paperille edes osan siitä mitä olen yrittänyt viime aikoina ajatella. helpotti ehkä. ainakin selkeni se että taisin sittenkin valita viime keväänä väärin. olen aika vihainen, en ehkä osaa kohdistaa tunnetta oikein, vika lienee eniten omani. jotenkin siinä kirjoittaessa katosi viimeinenkin motivaatio ja päätin livistää kämpille juomaan kahvia. arvelen että suoritan meneillään olevista kursseista ne jotka suosiolla saan läpi, alan etsiä töitä ja valmistautua kevättä varten. alan vaihdos lienee edessä, radikaalikin. tuntuu vähän hurjalta mutta miksi hukata vuosia tuolla kun nyt jo näkee ettei se ole sitä mitä haluan. elämä edessä, tukka takana. ehkäpä uudet tuulet ovat myötäisempiä, kunhan tästä pääsen siivilleni. tai edes jaloilleni.

niin, ja se uppsats. siitä ei taida tulla mitään. ehkä käännän Aiheellista pohdintaa -esseen ruotsiksi ja kirjoitan sen futhark-riimuilla puhtaaksi. siinä professori(ttare)lle totuuksia kirjoista kopioitujen kappaleiden sijaan.

taidan olla vähän sekaisin.
ajattelin puhdistaa pääkoppaani matkustamalla haukiputaalle kuuntelemaan harrastajalaulajien konserttia. toivottavasti sen jälkeen on parempi fiilis. musiikki antaa luvan toivoa tuollaista, musiikki on ihan ettan.


Turhuuksien kurjuus

kotikäynti siisten.
ei mitään intoa, turhaan vaan lähdin sinne lukemaan tenttiin, sen olisin toki voinut täälläkin tehdä. isänpäivä oli huono tekosyy, kakkua sentään syötiin vaan eipä säväyttänyt juhlakaluakaan oikein mihinkään suuntaan. repaleinen ilmapiiri, töitä töitä ja sata lasta, repeää vähemmästäkin kai.
olin vähän tiellä ja kaikille lienisi ollut samantekevää vaikken olisi mennytkään. tai no erkka osoitti kyllä jotain uudenlaista välittämistä, toisaalta sekin vähän ahdistaa vain mutta positiivista kokonaisuudessaan.

huomenna siis fonetiikka. läpi menee varmasti mutta arvosanaa en lähde ennustelemaan. kolmonen on realistinen tavoite, ei ainakaan tarvinne selitellä jälkeenpäin huimaa yliarviointiaan. vaan olkoon aihe tää, ei tästä enemPää.

laulattaa.

simeon kaatui lattialle. hän kieri vimmatusti, kellertävä hiki roiskui seinälle. hän koetti yskiä mutta pala kurkussa vain kasvoi. äkisti simeon muisti terveystiedon tunnilla opetetut niksit, punnersi pystyyn ja ryntäsi itsensä päin tuolin selkänojaa. kaikki ei mennyt aivan taiteen kultaisten leikkaussääntöjen mukaan mutta niin vain pala sinkoutuihe poikarukan tracheasta villissä kaaressa välioven eteen. kyynelet silmissä simeoni tuupertui tuolille ja huohotti tarumaista onneaan. äiti kiiruhti sisään ja näki ei hervottoman lapsensa vaan kellertävät reunoilta kuivuneet tahrat perintötapetissa. tällöin loihe simeon itkemään ja katso: tuimasti kohosi äidin katse, kivahti kiperä suu: " Itke älä, sillä elämä on lahja. Ilo ilmaista päällä maan. Tunteitaan. Ei suru"
Simeon nyyhkäisi, nousi ja laski kätensä hauraan äiteen olalle. Vavahtivat ja läksivät iltakahville kera paakelsin.


Minä, vasara

opiskelua, kaiketi. kaksi käännöstehtävää ja tentti. uppsats kummittelee.
taloyhtiön remontti 07:30 alkaen.
huvudvärk.
pääsin osingoille annin isä(i)npäivälahjasta.
kivaa kun sataa vettä.
toiset opiskelijat riistivät lucia-oikeutemma. katkeroiduin.
haluan nähdä kauniin ja surullisen elokuvan.

päivän epähaiku:
Vasaralla voi särkeä. Vasaralla voi myös korjata, mutta jokainen naula tekee uuden reiän.


trallalalaa

koko päivän on kyrsinyt ja harmittanut ja ollut turhautunut olo eikä mikään oo tuntunu kivalta, mutta nyt kävin muistaessani kattomassa suomen kielen rakenteen tulokset ja sain femman! siis oujee. nyt tuli jotenkin semmonen vapautus. että kun jotain kautta saa iloita niin kyllä tämä tästä.
tittirii. aika siistiä.
naurattaa aivan tuo vitonen.

aamutuuli
laulun kuuli
laulun iloisen
onnellisen
suokirvisen
satakiloisen

Edellinen