Aiemmin keväällä entinen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini herätti huomiota kommentillaan, jonka mukaan ennen puoluetta johtivat ”lihaa syövät armeijan käyneet heteromiehet”, kun taas nykyisin johdossa ovat ”sivarit, kasvissyöjät ja hannut”. Ihan hiljan Soini kuvasi lausuntoaan “huumoripitoiseksi”.
Perussuomalaisten logon uudistamisen innoittama Soinin lausunto oli kuitenkin enemmän kuin pikku sutkaus. Se oli piikki puolueen nykyistä johtoa kohtaan, kannanotto puolueen muuttumisesta - ja ehkä ennen kaikkea paljastus siitä, kuinka kauas Soini on ajautunut puolueesta, jonka hän itse rakensi.
Mies, joka rakensi puolueen
Timo Soinin merkitystä suomalaisessa politiikassa ei voi kiistää. Hän nosti perussuomalaiset marginaalipuolueesta yhdeksi Suomen suurimmista poliittisista voimista. Vuoden 2011 jytky oli ennen kaikkea hänen henkilökohtainen voittonsa. Perussuomalaiset oli pitkään hyvin vahvasti Soinin puolue. Hänen persoonansa, puhetapansa ja poliittinen vaistonsa määrittelivät puolueen julkikuvaa enemmän kuin mikään ohjelmapaperi.
Menestys loi kuitenkin myös ongelman.
Kun puolue kasvoi, tulijat toivat mukanaan uusia ajatuksia, ja puolueesta tuli vaikeammin hallittava. Lopulta puolue ei pysynyt niiden käsissä, jotka sitä olivat perustamassa.
Halla-ahon vallankumous
Vuonna 2017 Jussi Halla-aho valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Tavallisen puheenjohtajavaihdoksen asemesta se oli Soinin näkökulmasta paljon suurempi asia. Hän menetti puolueen, jonka oli itse rakentanut.
Soinin johtama ryhmä lähti omalle tielleen Sinisen tulevaisuuden muodossa. Hanke päättyi nopeasti poliittiseen merkityksettömyyteen. Samalla perussuomalaiset jatkoivat kasvuaan Halla-ahon ja myöhemmin Riikka Purran johdolla.
Monelle poliitikolle vallasta luopuminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on nähdä oman poliittisen luomuksensa menestyvän ilman itseään.
Tynkkynen ja Vigelius uuden ajan kasvoina
Joakim Vigelius kuuluu puolueen nykyiseen kärkinimistöön. Hän on rakentanut poliittisen uransa aikana, jossa Soini ei enää määrittele puolueen suuntaa.
Puheenjohtaja Riikka Purra taas on kertonut olevansa kasvissyöjänä ja entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on suorittanut siviilipalveluksen.
Puolueen ainoa europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen puolestaan oli yksi ensimmäisistä perussuomalaisista, joka uskalsi näkyvästi haastaa Soinin auktoriteettia. Jo nuorisopoliitikkona hän kyseenalaisti puolueen johdon ratkaisuja tavalla, johon harva tuolloin uskalsi ryhtyä.
Soini sutkautteli homoista myös valtansa huipulla
Soini on vuosien aikana ottanut useita kertoja torjuvan kannan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseen liittyviin hankkeisiin, kuten sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Usein Soini leipoi näkemyksensä tästäkin aihepiiristä erilaisiin sutkautuksiin. Monien ns. arvokonservatiivisten kantojensa taustalla näyttää olevan hänen katolinen vakaumuksensa.
Poliitikolla on oikeus kannattaa tai vastustaa erilaisia lainsäädäntöhankkeita, mutta pilkka tai vähättely poliittisessa keskustelussa on huomiota herättävää.
Katkeruutta vai menneen haikailua?
Soinin ulostuloja voi tarkastella kahdesta näkökulmasta.
Ensimmäisen mukaan kyse on katkeruudesta. Hän menetti puolueensa, vaikutusvaltansa ja asemansa suomalaisen politiikan eturivissä. Samalla hänen rakentamansa puolue jatkaa olemistaan ilman häntä.
Puolue on muuttunut. Sen johtajat ovat vaihtuneet. Sen näkyvimmät kasvot ovat uuden sukupolven poliitikkoja. Mukana on ihmisiä, jotka eivät sovi siihen mielikuvaan, jonka Soini näyttää edelleen yhdistävän perussuomalaisuuteen.
Toisen tulkinnan mukaan kyse on menneen haikailusta. Soini kaipaa aikaa, jolloin politiikka oli hänen näköistään ja jolloin hänen sanomisillaan oli painoarvoa.
Todennäköisesti kyse on molemmista.
Kun ihminen on vuosikymmeniä tottunut olemaan liikkeen kiistaton johtaja, sivustakatsojan rooli ei välttämättä ole mukavuusaluetta. Puolue, jonka Soini rakensi, ei enää tarvitse häntä.
Siksi hänen puheensa kuulostavat yhä useammin entisen johtajan katkeralta tilitykseltä kuin voimiensa tunnossa olevan poliitikon analyysiltä.
Perussuomalaisten logo ajalta, jolloin valtaa pitivät lihaa syövät armeijan käyneet heteromiehet. Uudessa logossa on voikukka.
