About a girl

Edellinen

Tervehdin teitä, pitkästä aikaa!

Tervehdys teille, hyvästi synkkyys.
Elämä hymyilee ja mieleni tekisi huutaa tätä onnea kaikille kansalaisille. Tai ehkei ihan kaikille, mutta joka tapauksessa.

Seurustelen maailman ihanimman neidon kanssa, olen onnellinen ja kaikinpuolin tyytyväinen elämääni. Itsevarmuuteni nousee hitaasti mutta varmasti - vielä on paljon työtä, mutta on myös aikaa.
Eläimet, jotka ovat minulle rakas asia maailmassa, voivat hyvin ja ovat terveitä. Ihmissuhteet ovat myös kunnolla.

Alamäki saa pysyä kaukana luotani!



Rahahuolia

Rahalle olisi lisäkäyttöä, mutta mistäpä minä moiseksi muuttuisin. Isäni ei minulle ole koskaan rahaa antanut ja nyt kun ystävällisesti apua pyysin, ei hän sanellut kuin ehtoja. "Ensin tavataan, sitten rahaa." "Ei minulla ole hänelle mitään asiaa, ahdistaa vain ajatus, että pitäisi istahtaa hänen eteensä jossain kuppilassa.

Keneltä irtoaisi laina?





Läksyjä pitäisi tehdä, mutta..

Oli kiva viikonloppu. Normaalien heppailujen ja koirailujen lisäksi oli erilaista meininkiä mukana. Apassionata, Euroopan suosituin ja menestynein hevosshow, oli lauantaina. Menimme ystäväni kanssa sinne ja ahh että, oli niin ihanaa katseltavaa jälleen kerran, että itkettiin ja naurettiin vuoronperään. Ja ystävääni parempaa seuraa saa hakea tuollaiseen. Näin myös muita tuttuja, joiden kanssa saattoi kuulumisia vaihdella.

Shown jälkeen menin Helsinkiin ystävälleni yökyläilemään. Oli ihanaa, varsinkin kun pääsin tänään seuraamaan hänen ratsastustuntiaankin ja muutenkin katselemaan pääkaupunkiseudun polleja. Kiitos!

Viikonloppuna tuli myös tajuttua, että minä tosiaankin olen pikkuvanha. Kolmekymppinen teinin ruumiissa. Eräs ystävä vietti railakasta känni-iltaa ja olin heti huolehtimassa, kuin kanaemo poikasiaan. Hän jo vähän nauroi, että enkö mä oikeesti harrasta noita ku tollei huolehdin. No.. en. Suoraan sanottuna.

Teinien silmissä minulla ei ole elämää.Olen tylsä ja vanhoillinen, en käy bileissä, en roiku yömyöhään kaupungilla, en polta tai yritä jokaista vastaantulevaa. Heidän silmissään olen heidän äitinsä, joka touhuaa eläinten kanssa, katselee tv:tä, kirjoittaa tai piirtää tai käy elokuvissa ja kahvilla (vaikkei juo edes kahvia). Olen tylsä ja elämätön. Aikuisten silmissä taasolen tyttö, jonka he ottaisivat koska tahansa omakseen. Tämän känni-iltaa viettäneenkin mukaan hänen äitinsä aina tokaisee; "Olisitpa sinä samanlainen tyttö kuin amap."

Onneksi tiedän edes pari samankaltaista, kuin minä itse. En ole ainut laatuani! Voin viettää mukavia iltoja ilman viinaakin tai konttaamista lattialla. Mutta saa minua tuollaisiinkin toki pyydellä - pitäähän porukassa olla yksi, joka osaa auttaa juopuneet koteihinsa.
En mie viinaa tarvitse ollakseni sekaisin!

ah auvoisa arki.




Tuiskuaa.

Tulee lunta aivan kamalasti. Koulussa jo ystävät tuskaili, että voivoi sentään, ei kivaa ole tuo kun noin pyryttää.
Ja minä täällä olen ihan innoissani ja hymyssä suin. Rakastanhan lunta ja pikku pakkasta!

Sään luomaa iloisuutta vastaan taistelee ongelma rahattomuuden kanssa. Mistä saisi huomiseksi isohkon summan hevosen kengitykseen? Tiedä häntä. Isältä yritän velkoja takaisin hankkia, mutta äärimäisen huonoin tuloksin, puoleentoistavuoteen kun ei olla yhteydessä oltu.

Piristystä lisää jostain?

Edellinen