Piti eilen illalla ulos lähtee mut viime aikojen työstressi ja huonot fiilikset on tehneet aika väsyks :/ Niinpä mä etsin ison kasan Project Runwayta ja omalle sohvalle jäin miettii miten toiset unelmiaan toteuttaa kun mulla se elämä tuntuu nykyisellään olevan semmosta puurtamista...
Oon joskus kertonu kuinka nuorempana mul vaikka mitä haaveita oli. Musta piti tulla yhes vaihees muotisuunnittelija ja tein silloin kans omii vaatteita. Joitakin niistä säästäny oon muistoks ja kattellessani Project Runwayta mä kaivoin ne taas esille ja niitä sormeilin... Eikä ne kaikki ees yhtään huonoja olleet...mut silloin en kehdannu niitä päälläni pitää ku halusin kuitenkin ostaa nimekkäitä merkkejä...
Kävin hakees levyn suklaata jotta mieli vähän paranis ja sitä mutustellessani koko illan Project Runwayta tuijottelin. Välillä mun silmäkulmat kostu ku mietin mitä kaikkee olisin voinu saavuttaa jos olisin paremmin osannu pitää unelmistani kii :/ Jotkut mun lukijoista ajattelee et oon itsekäs ja otan kaiken minkä saan mut jos olisin oikeesti ottanu niin tuskin olisin vaatemyyjänä tälläkään hetkel...
Mun rakas äiti aina sanoo et mun pitäis enemmän ajatella itteeni ja ottaa se mikä tulis vastaan. Koska sitä kukaan ei sulle anna jos et sitä itse ota. En mä tarkota sitä et muita pitäis kohdella huonosti mut mun mielestä jokaisella kans on oikeus ajatella itseään. Mun mielestä ne jotka ei tunnusta omaa itsekkyyttään on aika tekopyhii. Jokaisella on vaan yks elämä ja se pitäis osata elää täysillä.
Kaivoin vielä esille vanhoja valokuva albumeja ja ihailin miten kirkas iho mulla oli vielä lukioaikana. Vaikka mun kalliit tehohoidot onkin parantanu mun ihon rakennetta melkoisesti niin teiniaikoihin ei ihan paluuta enää oo :/ Ehkä se elämä oli sit tässä ja loppu elämästä onkin sit lasketteluu kohti hautaa... Oonko mä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua samassa duunissa palvelemassa huonotapaisia asiakkaita vai olisko mua varten vielä jotain muuta odottaas?
1 kommentti
TeemuAleksi
14.4.2014 03:15
Tottakai sulla on oikeus valita se ura, jolle itse tahdot, kuten muutkin tekevät. Ei siinä ole mitään itsekästä. Elämän eläminen täysilläkään ei oo yhtään itsekästä, jollei siitä itse sellaista tee. Se, että välittää muista, ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi myös itsestään tai ettei saisi välittää. Päin vastoin, jos ei ota itseään lainkaan huomioon, tulee todennäköisesti vain marttyyrimäiseksi.
Vittumainen ja itsekäs voi olla niin menestynyt kuin täysi looserikin. Tai sitten voi olla olematta.