Jostain syystä blogin kirjoittamiselle ei oo löytynty fiilistä. Ehkä ajatukset kiertävät samaa kehää ja tekstinä sen huomaa itsekin kiusallisen hyvin. Vuoden vaihtuessa usein summataan kulunutta ja ennustetaan tulevaa. Vuosi 2013 toi kauan kaivatun koiranpennun, jonka kanssa loppuvuosi onkin sujunut rattoisasti. Miten nopeasti pentu kasvaa ja kehittyy! Vaikka olenkin hoitanut useampaa koiraa viime aikoina ja yhtä erityisen paljon, on oman pennun kanssa ihan toisenlaista. Omat tekemiset ja tekemättä jättämiset tulevat siinä esiin vääjäämättä. Toki pennun oma luonne vaikuttaa paljon siihen millainen koirasta tulee isona, mutta omalla käytöksellä pentua kasvattaa silloinkin kun ei tiedosta sitä.
Niinpä sitä sitten tulee tarkkailleeksi pennun ohella itseään ja tunteitaan ja käytöstään. Yhtäkkiä on vastuussa pienen eläimen hyvinvoinnista ja kehityksestä, toki olen tähän hyvin valmis ja Nassu jakaa vastuun, joten yksin ei tarvitse pähkäillä. Onneksi terve järki riittää useimpiin pulmiin, eihän koiran kasvattaminen tosiaankaan ole rakettitiedettä. Tulevaa en osaa ennustaa, toiveita on toki.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
4 kommenttia
TeemuAleksi
31.12.2013 00:19
Olisi kiva lukea sun koirapuuhista myös täällä. :)
Meillä omien koirien kasvattajat asuvat samassa talossa ja matka kysymään ongelmatilanteissa on lyhyt. Vastaukset on aina myös yksinkertaisia ja hyvin loogisia kun ne kuulee, mutta itse ei ilman pohjatietoa tuu välttämättä ajatelleeksi asioita riittävän koiranäkökulmasta. Joissain asioissa ne on kuin ihmiset ja toisissa ei sitten ollenkaan. Ja roduissa on tietysti eroja. Näitä meidän seurakoiria motivoi lähinnä mukavuus.
Musta olit tehnyt tosi ison oivalluksen kun kirjoitat, että pentu oppii silloinkin kun sitä ei opeta. Sitä moni ei tuu ajatelleeksi, että arki se opettaa, eikä kerran viikossa käyty tottelevaisuustunti. Siinä ne ei eroa lapsista, arkitilanteiden ongelmia ei auta vaikka lapsen opettaa lukemaan, eikä koiran kanssa arkea se että se osaa istua käskystä. Suhde muototuu jostain ihan muusta.
Harrastatteko jotain? Meidän tytöt on käyneet näyttelyissä, tottelevaisuuskokeissa ja agilityssä virallisissa kokeissa, huvikseen on puhattu kaikenlaista muutakin, kuten koiratanssia ja jäljestystä. Niillä ei oo mihinkään oikein taipumuksia, mutta ei oo niin suuresti meillä ihmisilläkään. Mies haaveilee kyllä vielä joskus ottavansa "oikean harrastuskoiran".
Kauneuspilkku
31.12.2013 10:34
Kiitos TeemuAleksi kommentistasi.
Oon ystävien koiria, koirakavereitani, hoitaessa jo miettinyt aika paljon sitä miten eri lailla ne suhtautuvat/tekevät asioita, kullakin koiralla on omat tapansa ja tottumuksensa ja toki olen nähnyt niitä myös omistajiensa kannsa ja on ollut paljon tilaisuuksia tehdä havaintoja.
Meidän pentu täyttää tänään16 vkoa, joten vielä ei olla aloitettu mitään harrastusta, kotikonstein ollaan vähän opeteltu asioita ja tosiaan pieni pentu oppii nopeasti, jokaisella koiralla toki on omat tapansa oppia ja motivoitua. Meillä klassisesti herkuilla saa tulosta aikaan. Välillä on jopa syytä käyttää muuta, että poika ei ihan totu siihen, että aina saa herkun. Ei mitään varsinaista harrastusta olla suunniteltukaan, saa nähdä kuitenkin jos johonkin sitten päädytään. Pian voidaan tutustua kuitenkin muihin koiriin, kunhan rokotteiden vastinaineet ovat tarpeeksi muodostuneet, joten sikäli pennulle tulee uusi jännittävä vaihe. Nyt kun on enimmäkseen joutunut olemaan vaan ihmisten kanssa. (paitsi ne mutamat tutut koirat). Näyttelyihin me ei ruveta senkään vuoksi, että tää on sekarotuinen, jokin tottis-tyyppinen voisi olla hyvä, ihan arkea silmällä pitäen. Meistä ei varmaan tule mikään lajin mestareita, koiran iloksi kuitenkin on hyvä keksiä sille mielekästä tekemistä. Koska energiaa alkaa olla jo ihan eri malliin kuin alussa. Poika on myös jo aika iso, n. 42 cm ja 11,4 kiloa, isovillakoira kun on yksi pohjaroduista, niin kyllähän siyä säkää kertyy. Mukavaa vuodenvaihdetta teille, toivottavasti teillä ei kärsitä liikaa ilotulitusten vähemmän iloisista puolista, meillä tää on nyt testi, miten käy.
TeemuAleksi
2.1.2014 16:22
Miten selvisitte paukuista? Meidän pötköt ei niitä juuri ihmettele. :)
Nykyään on oneksi monenlaisia mahdollisuuksia harrastaa koiran kanssa ihan muuten vaan, ettei kaikkialla olla niin kisaorientoituneita. On kaikkia leikkimielisiä lajeja ja sitten ryhmätunteja joissa ei käydä mitään lajia. Musta sellaset on ihan hyvää vaihtelua arkeen, jos ei muuten pysty esim. pitämään koiraa pajon mukanaan tms. Mutta ei tietenkään välttämättömiä.
Villakoirat on tosi älykkäitä. Pidän niiden luonteesta kovasti, varsinin niiden isompien jotka eivät oo yhtä nössöjä kuin pikkuserkkunsa. Mitä muuta sun pentuun on yhdistynyt?
Kauneuspilkku
2.1.2014 20:39
Kiitos kysymästä. Lähdettiin pois Hesan kantakaupungissa, jossa kivikorttelit saa aikaan melkoiset efektit ihan ihmiskorvallekin. Ei siis testattu kotioloissa, vaan anoppilassa pienemmässä taajamassa. Ei meinannu mitään, vaiks ulkona oli pakko käydä muutamakin kerta "rakettiaikana". Tää on labradoodle, joka ainakaan Suomessa ei ole virallinen rotu, mutta kasvattajat toimii kuin olisi. Tässä on pohjalla isovillakoira ja labradori ja sitten jossain määrin kait irlannin vesispanieli. Rotu on kehitetty alunperin sokeille allergisille australiassa ja meidän koira onkin ns australian labradoodle. Mikään koira ei tietysti oli 100% allergisoimaton, mutta tässä on koetetu yhdistää poodelin turkki (ja varmaan äly) labbiksen koulutettavuuteen. Aika hyvä tulos on tullut. Mutta Suomessa ei siit rotukoira ja mm. vakuutuksissa tää tulee vastaan ja jossain muissakin yhteyksissä, missä Kennelliiton asema on ilmeisetsi vahva. Mut ei haittaa meitä. Rauhallinen ja reipas pentu on ja tosiaankin nopea oppimaan asioita! Kiva, että teidän koirat eivät välitä paukuista, koska onhan se hankalaa, jos koira ei kestä niitä ollenkaan. Mä oon siis periaatteessa allerginen (nuorena olin kovinkin) koirille, joten se vähän rajoittaa mun koiraharrastuksia, toki olen siedättynyt niin, että useimmista koirista ei tule ainakaan helposti oireita. Samalla tuntuu parantuneen siitepöly ja muut eläinallergiat huomattavasti. Ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä :) Mukavaa tätä vuotta!