Parikymmentä vuotta sitten olin 1,5 kk polttamatta lyötyäni silloisen työkaverin kanssa vetoa asiasta.
Olohuoneen hyllyssä oli silloin pino tupakkarasioita odottamassa hetkeä, jolloin veto olisi voitettu ja voisin taas jatkaa tupakoimista. Niiden tupakoiden näkeminen helpotti monen tiukan kohdan ylitse.
Ei se niin vakavasti otettava lakko muutenkaan ollut. Rozetia suuremmat sikarit olivat sallittuja myös tuon lakon aikana. Eräänä iltana olimme Bellmannissa syömässä, kun entinen työnantajamme tuli kyselemään kuulumisiamme. Kerroimme olevamme molemmat tupakkalakossa ja puhalsimme pullean savupilven Porttinoistamme.
Vapautimme toinen toisemme vedosta eräänä viikonloppuiltana puhelimitse. Lyhyen keskustelun päätteeksi kaivoimme molemmat käsilläolleista tupakka-askeista tupakat ja sytytimme ne palamaan puhelimen eri päissä.
Nyt katselen kirjahyllyssäni olevia sätkäntekotarpeita ja ihmettelen mitä niille tekisi.
