• Irokeesi

Älä koskaan lupaa mitään...

On elokuu ja täällä takaisin kuten luvattu.

Tällä kertaa suunnitelmissa uusi yritys, joka alkaa ylihuomeaamuna. Tässä yrityksessä aion käyttää kaikkia mahdollisia apukeinoja tarpeen tullen.

Hyi kauheata miten pahalta tuo tuhkakuppi (parvekkeella) haisee, totesin eilen illalla. "No sä haiset juuri tuollaiselta, kun tuut suoraan tupakalta mun viereen nukkumaan".

Nyt siis ylihuomenna aion antaa lahjaksi - ainoaksi mutta ehkä sitä arvokkaammaksi - tämän YRITYKSEN päästä eroon pahasta tavastani!

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Eikä se vuosi mikään kulunut ole ollut vaan... (Mikä on kuluneen vastakohta?)

En aseta itselleni mitään odotuksia tällä kertaa. En myöskään koe tarvetta ainakaan kovin useasti kuittailla vaiheitani täällä - ehkä kuitenkin silloin tällöin.

Parhaat jutut on edelleenkin tupakkapaikoilla. Moni tupakoinnin lopettanut tuttuni on näyttänyt mallia, että siellä voi olla mukana tupakoimattakin.

5 kommenttia

Olli Stålström

3.8.2009 17:46

Haluan kannustaa sua myönteisellä esimerkillä siitä miten minä sain vihdoin lopetettua 3 askin ketjupolttamisen usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen vuonna 1989.

Kannattaa vaihtaa ympäristöä joksikin aikaa. Matkustin yhden ystävän luo Tukholmaan kahdeksi viikoksi. Otin mukaan nikotiinipurkkaa, diapamia, kirjoja ja ulkoilukamat. Sulkeuduin omaan huoneeseen jossa heitin diapamia huuleen ja jauhoin nikotiinipurkkaa. Vaihdoin arkirutiinin siten, että ulkoilin paljon ja keskustelin paljon fiksujen tupakoimattomien ihmisten kanssa.

Alussa vieroitusoireet olivat tosi pahat. Viikossa pahin tärinä laimeni. Pidin myös huolen siitä, etten vuoteen ottanut yhtään kahvia tai kaljaa, ettei olisi tullut houkutuksia. Fyysinen riippuvuus vaimeni kuukausissa ja psyykkinen riippuvuus noin vuodessa.

Alussa otti koville, mutta kun ottaa päättäväisen linjan, polttamisen saa lopetettua lopullisesti.

Mulla tulee nyt 20 vuotta täyttä keuhkolepoa. Ja kunto on hyvä.

martin

3.8.2009 20:50

Olkoon siunattu tupakoinnin lopettamisesi!

Torontosta

4.8.2009 03:33

Minulla ei ole paljon tapoja: en kayta paljon alkoholia, en fuck, mutta poltan kotuullisesti enka sita koskaan lopeta niin kauvan kuin elan.

Irokeesi

4.8.2009 12:55

Teen tämän taas ihan omalla tavallani. Purukumin jauhamista olen aina pitänyt vastenmielisenä. Lääkkeitä en käytä - edes särkylääkkeitä; 1-3 kertaa vuodessa otan allergialääkkeen, kun siitepölyoireet ovat pahimmillaan. Kahvi ei aiheuta tupakan tarvetta. Itseasiassa olen monena aamuna sirtänyt hesarin paksuudesta riippuen aamutupakkani myöhemmäksi nauttien ensin kahvin hesarin seurassa. Olutlasin kallistamisella olen kompensoinut pahimpia tarvepiikkejä aikaisemmilla yrityskerroilla - kokonaisalkoholinkulutusta säätelevät kuitenkin muut tekijät niin hyvin, että kulutus pysynee entisellään. Helpotusta tähän yritykseen tuo nykyään jo täysin savuton työympäristö. Siitä saan kiittää tuota vihoviimeistä tupakkalakia, jonka viimeisten muutosten yksi sitkeimpiä ja kovaäänisimpiä vastustajia olen ollut.

Kiitos Martin siunauksesta! Arvostan sitäkin, vaikka oma ratkaisumallini onkin aina ollut se perisuomalainen prkl. Sillä on ratkaistu aikanaan myös burnout ja lievemmät uupumukset ja väsymykset, lähes toteutunut henkilökohtainen konkurssi, jumittuneet mutterit ym ja yliraskaiden tavaroiden liikuttelut - siis sellainen omien henkisten voimavarajojen esille kiroaminen.

Eilen jo puolitin vakioituneen tupakka-annokseni ja tänään yritän puolittaa vielä siitä. Haen jo apteekista ensihoitopaketin jotakin nikotiinivalmistetta ja aloitan niiden käytön jo tänään. Ei ihan niin rajua kertalopetusta.

martin

4.8.2009 23:45

Uskon, että tulee olemaan ihanaa, kun tuoksut palaavat tunnistettaviksi... hidas siirtyminen on varmaankin viisautta. Menestystä toivon!