ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
IT-Palvelu Taitava
Kotisivut ja IT-tuki taitavasti. Kotisivuihin kuuluu suunnittelu, toteutus ja hostaus. IT-tukeen kuuluu mm. opastus uusien laitteiden hankinnassa, nykyisten laitteiden huollot ja korjaukset, ohjelmistojen asennukset sekä käytön neuvonta. Myös kotikäynnit.

Blogit: Eräänä tavallisena tiistaina kello kaksi

Sivu 1 / 2 Blogia pitää Irokeesi

Toivo
Kirjoitettu: 27.12.2016, 12:37:00
”Toivo on hyve, jota kohti haluaa mennä, vaikka ei tuntisi toiveikkuutta. Tehtävänä on nimenomaan ryhtyä kävelemään eteenpäin. Toivon hyve on ajatusta siitä, että vielä kerran kaikki on toisin.”

Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo; HS 24.12.2016
Kommentit (0)

Joulurauha on julistettu!
Kirjoitettu: 24.12.2016, 12:02:59
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt i signad juletid.
Giv mig Guds ära, änglavakt och över jorden frid.
Giv mig en fest, som gläder mest den Konung jag har bett till gäst.
Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt, giv mig en änglavakt.

Ei au, ei hiilgust otsi ma, ei taha kulda ka,
vaid taeva valgust palun ma ja rahu maailma.
See jõulud toob ja rõõmu loob, kes meeled puhtaks, vabaks teeb.
Ei au, ei kulda taha ma, vaid rahu maailma.

I need no fanfares, gold nor worth this holy Christmastide:
God's glory give me, peace on earth, an angel as my guide;
A humble feast, the table dressed as best befits the King, my guest;
No fanfares give me, gold nor worth, but give me peace on earth.
(Translation by Andrew Mackie)

Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Kommentit (1)

Friends will be friends
Kirjoitettu: 17.12.2016, 15:47:23 (Muokattu: 17.12.2016, 15:49:39)
Onpa ollut todella synkkä loppuvuosi, enkä nyt tarkoita säätä. Liian monta liian aikaisin poislähtenyttä, vastoinkäymisiä ja sairautta lähipiirissä. Niin monia hetkiä, kun ei ole ollut sanoja lohdutukseksi, eikä ole ollut antaa tarpeeksi myötäsurua (Mitleid). Suomen kielen osanottoni ja surun valitteluni pitäisi hävittää kokonaan sanastosta. Ne jotenkin aina särähtävät omassa korvassani. Itse olen jo pitkään korvannut nuo sanomalla sen mitä noissa tilanteissa tunnen eli minulla ei ole sanoja. Se avaa toiselle mahdollisuuden puhua niin halutessaan.

Niin tein jo aikanaan, kun kauppaneuvos Lempi Hilden keskeytti joulun viettonsa Espanjassa tyttären kuoleman vuoksi. Se puhelu oli todella pitkä, vanhan surun murtaman ihmisen yksinpuhelu. Aivan puhelun lopuksi muistutin Lempiä, meille yhteisestä, elämän vuoristorata filosofiastamme. ”Juuri tuon takia minä halusin soittaa juuri sinulle” oli Lempin kommentti. Joitakin vuosia myöhemmin Lempi oli jo itse melko huonossa kunnossa, kun soitin. ”Minä olen jo 89-vuotias. Se on aivan hirveä ikä ihmiselle. Sitä minä vain odotan, että kuolema korjaisi ja sinne Helvettiin pääsisin.” Yritin toppuutella tuota helvettiin lähtemistä. ”Niin kun ne kaikki kaverit jo odottavat siellä”. Lempin huumori kantoi aivan loppuun asti.

Kuka lähtee sateenkaaren tuolle puolen, kuka helvettiin. Jotkut kuten äitini, joka on nyt saman ikäinen kuin Lempi kuollessaan, uskoo taivaaseen ja toivottavasti aikanaan sellaiseen pääsee. Sen hetken koittaessa kaikki on valmiiksi suunniteltuna kuolinkansiossa. On halunnut varmistaa, että kaikki tehdään sen suunnitelman mukaisesti. Omalta osaltani olen varsin realisti. Sitten joskus, toivottavasti ei vielä pitkään aikaan, sieluni tai mikä sen onkaan, lähtee viimeisen henkäyksen myötä ikuiselle matkalla avaruuden galakseihin.

Kaiken tämän syksyn synkkien asioiden keskellä olen oppinut arvostamaan entistä enemmän sitä, mikä on meille kaikille tärkeintä vastoinkäymisten kohdatessa; Ystävät. Sanattomat halaukset, hiljainen myötäeläminen tai kaikkeen aivan muuhun liittyvä keskustelu, joka saa ajatukset hetkeksi irti synkkyydestä. Neljännesvuosisata sitten olin vuosien tauon jälkeen käymässä vanhassa kotikaupungissani saattamassa kolmekymmentävuotiaana kuollutta veljeäni viimeiselle matkalle. Hautajaisia edeltävälle illalle olin sopinut tapaamisen lukioaikaisen ystäväni kanssa Teatteriravintolaan. ”Mä en tiedä mitä mä sanoisin” oli Arin avaus. Vastasin, että älä sano ainakaan sitä. Sen jälkeen vietimme kostean illan ja puhuimme politiikkaa kuten aina aikaisemminkin. Ehkä jotkut paikalla olleet minut vielä tunnistaneet saattoivat hieman paheksua käytöstäni, sen verran hauska ja hilpeä tuo hautajaisia edeltänyt illanvietto oli.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse en ole sietänyt selkään taputtelijoita en hyvillä enkä huonoilla hetkillä. Sanaton halaus läheisimmiltä ystäviltä toimii kuitenkin aina, kiitos Harri ja Mark!

Elämä jatkuu eteenpäin, onko muuta vaihtoehtoa. Elämän vuoristoradassa on tärkeä muistaa, mikä merkitys ystävillä on. Mentiin sitten ylös- tai alaspäin, varsinkin kun tulee se viimeinen yllättävä notkahdus, kun luuli jo saavuttaneensa pohjan.

“It's so easy now, cos you got friends you can trust,
Friends will be friends,
When you're in need of love they give you care and attention,
Friends will be friends,
When you're through with life and all hope is lost,
Hold out your hand cos friends will be friends right till the end.”
Kommentit (0)

Yksi olut, joka muutti elämäni
Kirjoitettu: 12.12.2016, 12:45:01
Se yksi olut todellakin muutti elämäni.

Ei, ovi ei auennut eikä maailma pysähtynyt. Todennäköisesti haimme eri asioita. Toinen haki ehkä seikkailua. Itse hain ystävää ja jotakin kestävämpää. Halusin aikaa ja tilaisuuden rakentaa mahdollisuuden sellaiseen.

Harva ymmärtää, miten iso ihminen oma pikkumieheni, puolisoni on. Lupa suhteen ulkopuoliseen rakkaussuhteeseen tuli hyvin lyhyellä keskustelulla, pika-aterialla ennen Manhattan Transferin konserttia. ”Toteutan sen, mistä olet haaveillut, jos minä saan mitä minä haluan”. Kuulostaa todella itsekkäältä kirjoitettuna. Ja kai se myös oikeasti on sitä.

Toteutan sen, mistä olet haaveillut, tarkoittaa itselleni työtä / projektia, josta seuraa stressiä, vatsahaava ja todennäköisesti vielä yksi burnout lisää. Siis juuri sellaista tekemistä, mitä olen pakoillut enenevässä määrin viimeiset kymmenen vuotta. Sekin on iso uhraus. Iso uhraus, mutta todella pieni uhraus verrattuna siihen, että kaikkien vuosien jälkeen puoliso antaa luvan, oikeuden rakastua, rakastaa toista miestä.

Puolisoni oli varmasti oikeassa todetessaan, ettei siitä kuitenkaan mitään tule.

Siinä nuoressa miehessä tunnistin niitä piirteitä, joita itselläni oli nuorena, rohkeutta ja uskallusta pienellä silauksella röyhkeyttä. Muistin ne ajat, kun nuorena ja vielä vähän vanhempanakin ylpeänä ja selkä suorana annoin maailman nähdä, millainen on itseään häpeämätön Tomin mies.

Nyt vastoinkäymiset ja surut, myös ikä, ovat vuolleet pysyviä juonteita kasvoihini, ylpeyskin on saanut monia kolhuja. Sinulle nuori mies toivon helpompaa ja parempaa tulevaisuutta. Itseäni vastoinkäymiset ovat kasvattaneet voimakkaammaksi, kaikille ei käy yhtä hyvin.

Toivottavasti saan tilaisuuden kohdata vielä yhden kerran. Palautit minulle elämän, elämänuskon. Haluan osoittaa sinulle vilpittömän kiitoksen siitä.

Paikkakoordinaatit ovat voimassa tämän viikon, keskiviikkoa lukuun ottamatta. Jos maailma saa pysähtyä, sano niin. Muussa tapauksessa ota ylpeänä vastaan kiitokseni ja kunnioitukseni. Se yksi olut, toinen liikaa, muutti maailmani, eikä sitä muutosta voi enää pysäyttää.

Jos et uskalla tai voi tulla, tai jos et muista paikkakoordinaattia, toivotan sinulle sydämestäni kaikkea hyvää.

Kiitos!
Kommentit (0)

Kielletty rakkaus
Kirjoitettu: 05.12.2016, 15:09:54
Ei ollut mikään tavallinen tiistai, oli hyvin erityinen sunnuntai.

Siellä ravintolassa vilkuilin vaivihkaa, salaa kuten varatun miehen täytyy tehdä. Jäin kiinni, huomasit – et kerran vaan useammankin. Ajattelin realistisesti, saavuttamaton tapaus. Poistuimme ystävieni kanssa seuraavaan paikkaan. Vielä muutama paikka lisää. Lisää olutta, liian monta. Kiitos Hans.

Aamuyöllä viimeinen kapakka, ravintola, jossa en ole koskaan ennen käynyt enkä varmaan koskaan toista kertaa tule menemään. Sinä olit siinä kadulla ravintolan ulkopuolella. Menin ystävieni kanssa sisälle, mutta palasin takaisin ulos luoksesi. Olit minulle magneetti, joka veti puoleensa. Tulit kanssani sisälle.

Mitä juot? Yhden oluen. Tarjoan. Ei tarvitse. Tarjoan silti.

Maailma pysähtyi ympärillämme. Ei ollut ketään muuta kuin me kaksi; yhden oluen ajan. Tai oli siinä läsnä eräs kolmaskin. Jossakin siinä oikealla yläviistossa hymyili astraalihahmona musta mies lierihattu päässään. Suutelimme pari kertaa siinä kaikkien normiheteroiden keskellä. Ei tullut edes mieleen, että kahden miehen välisissä hellyyden osoituksissa voisi olla jotakin paheksuttavaa tai edes siinä, että ikäeromme oli huomattavan suuri. Sitten tein, mitä vanhemman varatun miehen täytyy tehdä, poistuin.

Kotiuduttuani tunnustin: olen rakastunut ja ehdottomasti aivan liian nuoreen mieheen. Kyyninen ja aivan realistinen kommentti: ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Emme vaihtaneet puhelinnumeroita tai edes sähköpostiosoitteita. Jätin kuitenkin oven raolleen, annoin paikkakoordinaatit. Jos joskus tulet ja avaat sen oven, maailma saa pysähtyä. Maailma on meidän ja se hymyilköön kanssamme.

Kohtalo on oikukas, eikä sen kanssa pidä leikitellä. Jotenkin kuitenkin uskon vahvasti, että se pieni musta mies sateenkaaren tuolta puolen saa vielä kerran polkumme yhteen.


Kirjoitin tämän täysin tietoisena siitä, että kirjoituksen lukee puolisonikin ja lukuisa joukko ystäviä ja tuttuja. Iän myötä olen kuitenkin oppinut, että on olemassa hetkiä ja asioita, joita ei pidä eikä saa katua tai hävetä.

Toivottavasti sinäkin eksyt tämän kirjoituksen pariin.

Ja lopuksi: kiitos vielä kerran Morgan Kaikesta!
Kommentit (0)

9 tupakkaa
Kirjoitettu: 24.09.2009, 13:30:26
17. syyskuuta to -
18. syyskuuta pe 4 tupakkaa
19. syyskuuta la -
20. syyskuuta su 2 tupakkaa
21. syyskuuta ma -
22. syyskuuta ti 1 tupakka
23. syyskuuta ke 2 tupakkaa
Kommentit (0)

Numeroita ilman elämää
Kirjoitettu: 23.09.2009, 15:00:01
Kun näkee pelkät luvut, mutta ei elämää niiden takana, on vaikea tehdä myöskään tulkintoja. Pessimistisesti voisi sanoa, ettei tupakoimattomuuteni sitten kauhean hyvin onnistunutkaan – kuluuhan tuota tupakkaa noin 10 kpl per viikko…

Optimistisesti näkisin kuitenkin asian niin päin, että tupakoin tällä hetkellä viikossa alle puolet siitä määrästä, mitä aiemmin päivässä! Kun en myöskään ole asettanut mitään ehdottomia rajoja lopettamisyritykselleni, ei tämän hetkinen tilannekaan ole vielä epäonnistuminen, vain väliaikainen hidaste matkalla lopulliseen määränpäähän.

Silti pelkät luvut. En aio sen enempää avautua niistä henkilökohtaisista, perhe- ja työlähtöisistä syistä, jotka ovat aiheuttaneet kunkin tupakan sytyttämisen. Useimpiin niistä on ollut joku ”syy”. Tupakka on vahvasti koukuttava aine, joka kuiskii niitä hyviä syitä tupakan sytyttämiseen vielä pitkän tupakoimattomuudenkin jälkeen…

Elämästä irrallaan olevat luvut: Istuin parikymmentä vuotta sitten tilaisuudessa, jossa nyt jo eläkkeelle jäänyt S-ryhmän johtaja piti puhetta valmistumassa oleville ammattikorkeakoululaisille: ”Nyt, kun te olette valmistumassa täältä, te kuvittelette, että te tiedätte ja osaatte kaikesta kaiken. Ja p…t, ette te mitään osaa. Ette te mitään tiedä, ennen kuin te tiedätte, mitä luvut ovat hikeä ja verta…”

Hikeä ja verta. Työelämässä noita lukuja luetaan niin usein ilman pienintäkään ymmärrystä siitä käytännön työstä, jolla ne luvut syntyvät. Tai siis eihän niiden lukujen koneelle kirjoittamisessa sen enempi hikeä ja verta kulu, vaan siinä työssä jota luvut yrittävät kuvata. Suuria ja ratkaisevan kohtalokkaita virheellisiä korjausliikkeitä tehdään, kun lukuja luetaan an sich. Toisaalta, kun hikeä ja verta on vahvasti lukujen tulkitsijan selkärangassa ja hermonpäissä pystyy lukujen takaa löytämään myös palan real life. Jos itsellä ei ole fyysiset ponnisteet hallussa, voi myös lainata. Tein kymmenen vuotta sitten lukujen pohjalta skenaarioita erään ravintolan tulevaisuudesta. Olemassa olevan hahmottamiseksi tutkiskelin tuloslaskelmia useita vuosia taaksepäin. Tunnuslukujen valossa vuosien varrelta nousi esille useampia selvästi poikkeavia radikaalimpia nousuja ja laskuja / kausia tuloslaskelmissa. Vietin sitten eräänä aamuna pidemmän kahvituokion kyseisen toimipaikan pitkäaikaisimman työntekijän seurassa. Jokaiselle poikkeamalle löytyi oma tarinansa; liikeidean muutoksia, uusia kilpailijoita tai muutoksia vanhoissa jne. Pari selkeää” matalasuhdannetta” vaikutti henkilöityvän yksittäiseen toimipaikan päällikköön. Ehkä nuo kytkökset todellisuuteen olisivat salapoliisityöllä selvinneet erilaisia mappeja ja tiedostoja penkomallakin, mutta vanhempaa työntekijää jututtamalla nuo luvut muuttuivat inhimilliseksi elämäksi nopeammin ja paljon mieluisammin.

Elämästä irrallaan olevat luvut 2. Aivan oma tieteenalansa elämästä irrotetuista luvuista on tilastotiede. Varovaisuutta noudattaen tilastomatematiikka on mitä oivallisin työkalu, mutta äkkinäisen kädessä arvaamaton. Suuresta datasta löytää erilaisin tilastollisin menetelmin vaikka mitä mielenkiintoista. Tilastojen tutkijalla tulisi kuitenkin olla selkeä käsitys siitä mitä selvittää – testattava hypoteesi. Haulikkoammunnalla saa toki tuloksia, mutta suurella todennäköisyydellä niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eräälle tilastomatemaatikolle tuotiin kerran (lääketieteellinen) data/aineisto. Kysyi sitten, mitä hän aineistosta etsii ja millä menetelmillä. ”Katso nyt vaan mitä sieltä löydät”, oli vastaus. Näinkin heppoisella pohjalla voidaan tutkimuksia (muistaakseni lisensiaattityö) tehdä.

Tilastomatematiikan yleisimpiin kompastuskiviin olisi jokaisen hyvä perehtyä, ettei kävisi kuten Jutta Urpilaiselle keskitulon kanssa. Edelleen hyvin toimiva opastus tilastotieteen perusteisiin: Kuinka tilastoilla valehdellaan; Darrell Huff, Otava 1974. Kun aikanaan opetin tilastomatematiikan perusteita ammattikorkeakoululaisille, keräsin lehdistä talteen esimerkkejä vääristelevistä tilastoista ja graaffeista. Jos opettaisin nykyään samaa aihetta, ei noita virheitä kauheasti tarvitsisi keräillä. Sopivia virhe-esimerkkejä saisi aina saman päivän lehdistä. Tästä voi päätellä ettei tilastomatematiikan perusteita nykyään vaadita edes kaikilta korkeakouluopiskelijoilta – sen verran yleisiä nuo tilasto ja graaffi –källit ovat akateemisesti koulutettujen journalistienkin jutuissa. Ehkä täytyy kuitenkin laittaa mieluummin kiireen piikkiin, joka lienee myös median puolella suurin laatua heikentävä tekijä.

Tilastoista yhteenvetona: kun pää on jääkaapissa ja jalat hellan päällä on keskimäärin hyvä olla? Näin ilmeisesti ajattelevat ainakin sosiaaliviranomaiset eli elämästä irrallaan olevat luvut osa 3.

Korjaus: ei pidä osoittaa syyttävää sormea viranomaisiin, vaan lainlaatijoihin siis rakkaisiin kansanedustajiimme, jotka lakeja säätävät ja verotuksesta päättävät.

Olen aina välillä miettinyt ovatko köyhimpiä ne, jotka onnistuvat toimeentulotukea saamaan vai ne, joilta se hakemuksista huolimatta evätään. Kun eduskunta suuressa viisaudessaan parantaa kaikkein pienituloisimpien asemaa erilaisia tukia ja korvauksia korottamalla, eivät nämä korotukset koskaan koske toimeentulotukea nauttivia, kun toimeentulotuen rajoja ja normeja ei samalla muuteta. Jos esim. asumistukeen tulisi parikymmentä euroa korotusta, vähennettäisiin tuo saatu korotus vastaavasti maksettavasta toimeentulotuesta. Toimeentulotukihan on teoreettinen laskelma ihmisen ”hyväksyttävistä” normimenoista ja todellisista tuloista.

Ei liene sosiaaliviranomaisten vika, että nuo normiarvot ovat kaukana todellisuudesta ainakin pääkaupunkiseudulla. Esim. yksinasuvan ihmisen hyväksyttävät normikulut asumisesta ovat (2009) Helsingissä 560 € / kk – ehkä sellaisiakin asuntoja löytyy… Aika yleisesti todelliset asumiskulut lienevät kuitenkin jotakin 600 € tai 700 € ylöspäin. Tuo todellinen normia suurempi asumiskulu (esim. 40 – 140 €) täytyy siis kattaa toimeentulotuen perusosasta 417,45 € / kk (yksin asuvalta). Täytyy kuitenkin muistaa, että tuosta perusosasta tietysti ensin vähennetään kaikki muut tuet ja tulot ml. pankkitilille tulleet lotto- ja veikkausvoitot. Tuolla ruhtinaallisella käytettävissä olevalla perusosalla siis katetaan mm asumisen omavastuuosa, normin ylittävä osuus asumiskuluista, opintolainan korot ja lyhennykset, ruoka, vaatetus ym. normaalit elämisen kulut jne.

Tästä tietysti seuraa jo tuntemattomassa sotilaassa todettu tosiasia: ”menkääpä herroille valittamaan nälkäänne, niin ne lyö teille sellasen rätingin eteen, jossa todistetaan, ettei teillä kerta kaikkiaan voi olla nälkä.” Tuleepa mieleeni helsinkiläinen kaksilapsinen opettajapariskunta, jolle ei asumiskulujen ja opintolainan lyhennysten jälkeen jäänyt käytännössä yhtään rahaa elämiseen – normilaskelmien mukaan kyllä ihan riittämiin.

Nyt nämä asiat alkavat olla taas kasvavalle väestön osalle ajankohtaisia kuukausittaisia ongelmia. Millä tulla toimeen, kun normit ja todellisuus eivät kohtaa. Huolestuttavinta on, etteivät asioista puhuvista ja kirjoittavista kunnallisista tai valtakunnallisista päättäjistä tai edes lehtien toimittajista suurin osa tunnu ymmärtävän, miten meidän sosiaaliturvamme käytännön tasolla toimii.

Kun eläkkeitä nostetaan eurolla tai parilla brutto, kerrotaan asia tietysti julkisuuteen miljoonina valtiontaloudessa. Kun esimerkiksi peruspäivärahaa tai asumistukia korotetaan, jätetään kertomatta, että käytännössä tehdään vain kulusiirto kunnilta valtiolle, kun kuntataloudet säästävät toimeentulotuissa vastaavan summan.

Pitkäaikaisella, nykyään noin 100 miljoonan euron vuosiliikevaihdosta vastaavalla, esimiehelläni oli tapana sulkea korvansa (ja ymmärryksensä) aina, kun puhuttiin luvuista tai rahasta. Välillä tuntuu, että niin taitaa tehdä suuri enemmistö ihmisistä.
Kommentit (0)

-
Kirjoitettu: 17.09.2009, 15:01:07 (Muokattu: 17.09.2009, 15:02:40)
28.elo pe -
29.elo la -
30.elo su 3 tupakkaa
31.elo ma 1 tupakka
1.syys ti -
2.syys ke -
3.syys to -
4.syys pe -
5.syys la -
6.syys su 3 tupakkaa
7.syys ma 1 tupakka
8.syys ti 1 tupakka
9.syys ke 4 tupakkaa
10.syys to 1 tupakka
11.syys pe 1 tupakka
12.syys la -
13.syys su 1 tupakka
14.syys ma 2 tupakkaa
15.syys ti 1 tupakka
16.syys ke -
Kommentit (0)

sunnuntai tupakoija
Kirjoitettu: 28.08.2009, 15:55:57 (Muokattu: 17.09.2009, 15:03:43)
20.8. to -
21.8. pe -
22.8. la -
23.8. su 3 tupakkaa
24.8. ma -
25.8. ti -
26.8. ke -
27.8. to -
Kommentit (0)

...jatkuu
Kirjoitettu: 20.08.2009, 15:57:46
ke laastari iholla
to laastari
pe rapujuhlissa 2 tupakkaa, kapakkakierroksella 2 tupakkaa, jotka annettiin kaupanpäälle juomaostoksiin
la laastari iholle jo vuorokauden vaihduttua, illalla kaksi sosiaalisessa tarkoituksessa poltettua tupakkaa

su -
ma -
ti -
ke -

Nyt siis menossa 5. vuorokausi ilman korvikkeita (ja ilman tupakkaa)
Kommentit (3)

viikko takana - elämä edessä
Kirjoitettu: 12.08.2009, 13:55:43
Näin tämä hidas laskeutuminen pois pahasta tavasta on edennyt:

ti: 19:30 ”viimeinen” tupakka; sen jälkeen illan mittaan 4 kpl nikotiini-imeskelypastilleja 1,5 mg
ke: nikotiinidebotlaastari 21mg; yöllä imeskelypastilli 1,5 mg
to: laastari; yöllä imeskelytabletti 1,5 mg
pe: laastari
la: yöllä 1 tupakka (oli sellainen wicked of Oz-ilta/yö töissä)
su: päivällä imeskelypastilli 1,5 mg
ma: 1 tupakka ennen töiden alkua iltapäivällä
ti: imeskelytabletti 1,5 mg päivällä; 1 tupakka illalla; yöllä taas debotlaastari 21 mg iholle

Tupakka-askissa on jäljellä vielä kaksi. Toisen poltan ilmeisesti taas töiden jälkeen yöllä joko tänään tai torstaina… riippuen siitä, kumpaan iltaan sijoittuu wicked of Oz return ;) – teitä odotetaan. Olen henkisesti valmistautunut.

Ja sen viimeisen poltan sitten perjantai-iltana rapuillallisen päätteeksi.

Jatkossa kikkailen noiden laastareiden avulla (mikäli välttämätöntä). Nuo imeskelytabletit tuhoavat makuaistin useammaksi tunniksi ja niiden kanssa tulee 1-2 tunnin kuluttua samanlainen tarve saada uusi kuin tupakastakin! Noiden poltettujen tupakoiden jälkeen ei ole tullut yhtä suurta pakottavaa tarvetta saada seuraavaa kuin imeskelypastillien jälkeen!!!

Siis ihan implisiittisesti arvioiden nuo pastillit (ja purukumit) ovat vain siirtyminen riippuvuudesta toiseen. Laastarit tasaavat nikotiinin saantia ja tarvepiikit loivenevat aika nopeasti. Tällaiselle superaddiktoituneella nikotinistilla laastarit tuntuivat alkuun lumehoidolta – en kuitenkaan halua edes kuvitella millainen raivohullu olisin ollut ensimmäiset päivät ilman niitä.

Hermot ovat olleet sen verran kireällä, että olen välillä saanut kuulla, että ”polta nyt se tupakka!”.

Vaikka lopullisena tavoitteena onkin luopua kokonaan pahasta tavasta, on tuo kulutuksen tippuminen alle 5 kpl / vko jo melkoinen saavutus verrattuna aiempaan >20 / vrk tahtiin.
Kommentit (1)

Älä koskaan lupaa mitään...
Kirjoitettu: 03.08.2009, 14:30:53
On elokuu ja täällä takaisin kuten luvattu.

Tällä kertaa suunnitelmissa uusi yritys, joka alkaa ylihuomeaamuna. Tässä yrityksessä aion käyttää kaikkia mahdollisia apukeinoja tarpeen tullen.

Hyi kauheata miten pahalta tuo tuhkakuppi (parvekkeella) haisee, totesin eilen illalla. "No sä haiset juuri tuollaiselta, kun tuut suoraan tupakalta mun viereen nukkumaan".

Nyt siis ylihuomenna aion antaa lahjaksi - ainoaksi mutta ehkä sitä arvokkaammaksi - tämän YRITYKSEN päästä eroon pahasta tavastani!

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Eikä se vuosi mikään kulunut ole ollut vaan... (Mikä on kuluneen vastakohta?)

En aseta itselleni mitään odotuksia tällä kertaa. En myöskään koe tarvetta ainakaan kovin useasti kuittailla vaiheitani täällä - ehkä kuitenkin silloin tällöin.

Parhaat jutut on edelleenkin tupakkapaikoilla. Moni tupakoinnin lopettanut tuttuni on näyttänyt mallia, että siellä voi olla mukana tupakoimattakin.
Kommentit (5)

- - - - -
Kirjoitettu: 18.07.2006, 17:02:02
Palaan asiaan elokuun puolella.

Jokainen voi mielessään arvata kuinka tässä kävi.

Jostakin piti antaa periksi, kun työaika kasvoi yli tuplaten. Tällä hetkellä työntunteja kuun alusta kasassa yli 160 ja samaa vauhtia jatkuu kuun loppuun asti.

Tupakkaa palaa onneksi vain kohtuuden rajoissa eli 5 - 20 per päivä.
Kommentit (0)

3x24 + 3,5
Kirjoitettu: 07.07.2006, 03:20:24
Kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa... hmmm...vähän turhankin helppoa tällä kertaa.
Kommentit (2)

2x24 + 16
Kirjoitettu: 06.07.2006, 15:46:38 (Muokattu: 06.07.2006, 15:47:03)
Ja koko ajan mielessä pyöri etteikö sitä nyt yhtä voisi polttaa, kunhan ei sen enempään sitten repeä...
Kommentit (0)

24 + 3
Kirjoitettu: 05.07.2006, 03:03:34
Tästää se taas alkaa.

Ottaen huomioon neljännesvuosisadan yli jatkuneen ketjupolttamiseni ei tuo väliaikainen sortuminen yhteen kahteen päivittäiseen tupakkaan aivan lopullinen kuolinisku ollut tälle lopettamiselle. Oli vain niin helppo polttaa se 1-2 kun se ei sitten heilauttanutkaan mitään. Paitsi, että tuli ne pienten askien päivätkin...

Hyvä kuitenkin, että se varsinainen repsahdus ei johtunut yhdestäkään vastoinkäymisestä vaan "voiton hetkestä", niitä tulee vastaan vähemmän ja vastoinkäymisiä päivittäin.
Kommentit (0)

ensimmäinen vuorokausi
Kirjoitettu: 04.07.2006, 12:58:06 (Muokattu: 04.07.2006, 13:24:51)
No niin...

Nollasin sitten tuon laskurin, kun pari viikkoa on ollut sellaista vähintään tupakka päivässä tupruttelua, ettei sitä mitenkään enää voi kutsua tupakoimattomuudeksi.

Tämä on siis uusi alku puhtaalta pöydältä, mutta huomattavasti helpommista lähtökohdista kuin alunperin reilu pari kuukautta sitten. Nythän tiedän, että jopa pahimpien vieroitustuskien yli pääsee, enkä itseasiassa usko varsinaisia oireita tulevankaan.
Kommentit (1)

64x24 -1,5
Kirjoitettu: 22.06.2006, 12:25:19 (Muokattu: 22.06.2006, 12:37:02)
Tuli hävittyä taistelu, mutta sota jatkuu...

Ensin tuli maistettua tupakka silloin tällöin. Sitten tulikin poltettua jo yksi joka päivä jossakin kohtaa, kerran repesi kaksikin tupakkaa samana iltana...

Tom of Finland näyttelyn avajaisia ennen ja sen aikana paloi jo kolme tupakkaa ja jatkoilla ostin suosiolla pienen askin (tosin senkin taisi kyllä maksaa joku muu).

Ei kaduta, mutta vähän harmittaa.

Nyt täytyy taas sinnitellä uudestaan päivä kerrallaan, onneksi ei sentään tunti kerrallaan kuten aloittaessani tupakoimattomuuden.

Tupakoimattomuus on kuitenkin vahvempi !

Oli aika karmea olo, kun omasta ihosta huokui läpi karmea tumpin haju, jota ei saa pesemällä pois.

Voi olla, että olen sitten looseri, mutta mulla on kuitenkin munaa tunnustaa julkisesti, että tulipa sorruttua pöljyyteen!
Kommentit (2)

59x24 + 2,5
Kirjoitettu: 17.06.2006, 15:44:17
"Ja lopulta Jussi taipui. Jumalan kiroaminen oli sentään hänen luonteelleen ylivoimainen tehtävä, ja hän alkoi lieventää äskeisiä sanojaan syyttäen suota niin kuin osoittaakseen että sitä hän oli kironnut.

- Minä tässä Jumalasta tiedä... Eikä siinä mitään Jumalan sallimaa ole. Toi suo sen tekee... Mutta jos se luulee, että minä periksi annan, niin se tyssää..."
Kommentit (1)

49x24 + 9
Kirjoitettu: 07.06.2006, 23:00:37 (Muokattu: 07.06.2006, 23:01:15)
Tupakanpoltto on todella tapasidonnaista.

Nyt, kun olen viime päivinä törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joihin tupakka aiemmin kuului, mutta joita ei ole aiempien tupakoimattomuusviikkojen aikana ollut, on taas hetkittäin tehnyt mieli tupakkaa. Tilanteissa on kuitenkin riittänyt, kun on muistunut mieleen, ettei enää tupakoi. (onkohan joitakin koettuja tilanteita, joihin tupakka ei aiemmin olisi kuulunut...)

Terveysterrosristit ja pienet laskutikkumiehet haluaisivat kieltää tupakoinnin kokonaan palkallisena työaikana. Kuvittelevat työtehon näin nousevan - uskallampa epäillä.

Suorittavassa työssä saatta pientä työtehon kasvua syntyäkin, kunhan työntekijä muistaa kuitenkin jollakin tavalla tauottaa työnsä. Tupakoivan työntekijän työteho laskee kuitenkin varmasti työrupeaman pidentyessä häiritsevän pitkäksi - keskittymiskyky heikkenee.

Monissa "luovissa" töissä (tupakka)tauot ovat suorastaan välttämättömiä, jotta mielekästä työtulosta edes voi syntyä - jatkuva tauoton koneen äärellä kykkiminen saa ajatuksen kiertämään kehää, eikä mitään hyödyllistä uutta pääse syntymään. Tämä tuntuu olevan asia, jota pienet työteholaskutikkumiehet eivät kerta kaikkiaan kykene ymmärtämään.

Itselläni tupakka oli nopea riitti, jonka avulla siirryin erilaisten töiden välillä nopeasti aiheesta toiseen. Tupakan aikana aivot aloittivat pikkuhiljaa työskennellä jo uuden asian parissa samalla kun edellinen työ siirtyi ajatuksissa taka-alalle.

Varsinkin nyt useamman päivän kotikoneen ääressä työskenneltyä on ollut vaikeuksia päästä seuraavaan työaihioon kiinni ilman sopivaa siirtymäriittiä. Ilmanottotauko terassilla ei vain aja samaa asiaa kuin tupakkatauko samassa paikassa
Kommentit (1)

42x24 +5
Kirjoitettu: 30.05.2006, 18:43:25
Kommentit (3)

36x24 - 2,5
Kirjoitettu: 24.05.2006, 11:36:04
Täytyy kohta vaihtaa tää laskenta päiviin...

Tupakoimattomuudesta on tullut jo enemmän normaaliolotila. Ei kauhean useasti tee edes mieli (siis tupakkaa).

Yhden melkein kokonaisen tupakan poltin viikonloppuna. Tupakan tarjoajan kommentti: "ei sun tartte sitä kokonaan polttaa, jos se noin pahalta maistuu".
Kommentit (0)

28x24 + 1
Kirjoitettu: 16.05.2006, 15:17:46
Olihan tää pakko käydä kuittaamassa, vaikka roikunkin taas tuolla aktiivisten bloggaajien listalla.

Neljä (4) viikkoa takana.

Olisikohan aika muuttaa avatarta =)

Kommentit (1)

24x24
Kirjoitettu: 12.05.2006, 13:59:20
"Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus;
minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta,
kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta;
minä nousen ja huudan väkijoukossa.
Minusta on tullut aavikkosutten veli
ja kamelikurkien kumppani."
Kommentit (0)

22x24 + 1
Kirjoitettu: 10.05.2006, 15:07:09
Edelleen hirveät nikikset.

Mietin tuleeko tuolta ulkoa tupakan hajua nenääni vai huonekaluista. Tupakanhimo niin hirveä että näköä haittaa. Toisaalta savuisassa baarissa passiivisena tupakoitsijana ei himoja niinkään.

Veljen tyttö kyllä varoitti tällaisesta vaiheesta.

Kaikesta huolimatta ajatus savujen vetämisestä tupakasta tuntuu vastenmieliseseltä. Olen tainnut sentään onnistua psyykkaamaan itseni tupakan makua vastaan, vaikka vierotusoireita podenkin.

Huono karma, josh, biorytmit on jatkunut yhtä pitkään kuin tupakoimattomuus, eikä näy niissäkään mitään muutosta.

"Viekää tuhkatkin pesästä perkele !"

Ehkei sentään vielä...
Kommentit (0)

21x24 +11,5
Kirjoitettu: 10.05.2006, 01:36:00
Siis kolme viikkoa ja puoli vuorokautta päälle.

Aivan vilpittömästi ja häpeämättä olen kateellinen kaikille niille, jotka ovat onnistuneet lopettamaan polttamisen sormia napsauttamalla kärsimättä minkäänlaisia vierotusoireita.

Näin pitkän ajan jälkeen iski aivan kauheat vierotusoireet päälle. Köhityttää ja levoton olo. Onneksi tuli maistettua kolme kertaa savujen verran menneellä viikolla. On helpompi olla ilman, kun muistaa miten paha maku suuhun jäi.

Kaikenlainen napostelu ja karkit on tullut korvaamaan tupakkaa ja kilojakin on ilmestynyt jo pari lisää. Kilojen tuleminen on tosin vielä toistaiseksi vain ja ainoastaan positiivinen asia. Ensi viikolla kutsuu kuitenkin taas kuntosali, ettei aivan holtittomaksi karkaa.

Joku lohdutteli viime viikolla, että jos kaikki on jo päin helvettiä, ei sitten voi olla edessä päin muuta kuin muutos parempaan. Kuten aiemmin kirjoitinkin, vuoristoradassa on aina se yllättävä loppunotkahdus - enkä sitten yhtään yllättynyt, kun sellainen tuli kohdalle kaiken päätteeksi.

Liikkeenjohdon termiksi lanseerattiin muinoin "management by perkele". Olisikohan tämä sitten vaikka "life by saatana". Jumalatonta puhetta, mutta kirosanat ovat välillä raikuneet ja pöytien pinnat ovat kolhuilla.
Kommentit (0)

18x24 - 1
Kirjoitettu: 06.05.2006, 13:15:22
Kaikkea hassua sitä ajattelee.

Olen koko ajan kirjoittanut tätä tietäen, että varsin moni ihminen tietää ja tuntee myös ihmisen nimimerkin takana.

Vaikka tässä onkin ensisijaisesti kysymys tupakanpolton lopettamisesta, sivussa kulkee tietysti myös oikea elämä.

Jos tästä sattuisi olemaan jotakin iloa jollekin samassa tilanteessa olevalle, OK!

Jos joku tunnistaa minut ja saa uutta tietoa tekemisistäni eksyttyään tähän blogiin, OK.

En kuitenkaan kauheasti ihastunut, kun nimimerkkini oli noussut ahkerampien bloggaajien listan loppuun.

Ajatus siitä, että joku tulisi varta vasten uteliaisuuttaan lukemaan tätä siksi, että tämä on "irokeesin" kirjoittama, ei tuntunut kivalta.

Täytynee yrittää tasapainoilla sellaisella kirjoitusaktiivisuuden tasolla, etten nouse tuolle listalle uudestaan.
Kommentit (1)

17x24 + 1 eli I stronger part II
Kirjoitettu: 05.05.2006, 14:47:11
Jostakin kummasta ihmisellä löytyy aina lisää voimia silloinkin, kun luulee, ettei enää jaksa. Kun tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle, eikä enää jaksa...

Kun on pakko koota itsensä taas töihin. Kun on pakko alkaa tekemään asioille jotakin. Nyrkkiä pöytään ja PERKELE!

Läpi harmaan kiviseinän asia kerrallaan ja tupakoimatta.

Miksi antaisin periksi tupakalle, kun en anna muissakaan asioissa periksi - I stronger.
Kommentit (0)

15x24 + 12,5
Kirjoitettu: 04.05.2006, 02:29:03 (Muokattu: 04.05.2006, 02:33:21)
HELVETTI!

Tuli taas kelattua mieltä yli 30 vuotta taakse päin.

Tekisi melkein mieli kääriä sätkä eikä vain maistaa paria savua.

Se kai tupakan positiivinen puoli on, että se jotenkin kuitenkin rentouttaa..

Ehkäpä kuitenkin odotan pilven polttamisen laillistamista - se kuitenkin rentouttaa huomattavasti paremmin =)

Tulipa mieleen aika hassu asia: ihmiset tutkivat sähköposteistani (ja näistä blogeista) kellon aikoja ja olettavat mun kirjoittavan humalapäissäni kapakan jälkeen.

Välillä sitäkin, mutta osalla meistä on myös hassuja työaikoja - nuo päivällä kirjoitetut ovat yleensä "aamu"kahvin aikaan kirjoitettuja.
Kommentit (0)

14x24 -1
Kirjoitettu: 02.05.2006, 13:09:09
Kauhea tunnustus !

Vappupäivänä tunnekuohujen ja alkoholin vaikutuksen alaisena maistoin tupakkaa.

Imaisin kahdet savut sisääni, heitin tupakan menemään ja totesin "tää ei oo enää mun juttu"!

Toisaalta vähän kaduttaa tuolainen "sortuminen", mutta toisaalta se vain vahvisti tunnettani siitä, että tupakat ovat nyt forever gone!
Kommentit (4)

<< Tuoreemmat Vanhemmat >>

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy