ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
Proud Optiikka
Proud Optiikka on yksityinen ja palveleva optikkoliike Helsingin Ullanlinnassa. Laadukkaiden tuotemerkkien lisäksi saat meiltä aina yksilöllistä ja asiantuntevaa palvelua. Kehysmallistostamme löytyvät mm. merkit Tom Ford, Saint Laurent Paris.

Blogit: Vain (homon) elämää

Sivu 1 / 1 Blogia pitää Gayndalf

Yhdysvallat + Tanska
Kirjoitettu: 10.08.2017, 22:08:22 (Muokattu: 10.08.2017, 22:11:18)
Vaikka ehkä epäillä jo saattaisi, niin en ole Ylen agentti tai mainostaja. Sieltä vaan tulee hyviä ja mielenkiintoisia ohjelmia. Maksan Yle-veroni ilolla.

Bongasin tällä kertaa neliosaisen dokkarin, joka kertoo USA:n Tanskan suurlähettiläästä, Rufuksesta ja tämän miesystävästä, ja näiden arjesta ja hääjärjestelyistä.

Yllätyin, että USA:lla on noinkin korkeassa diplomaattisessa tehtävässä homoseksuaali. Ihan oikeesti. Wow.

Rufus on aika hauska heppu. Ei näy Areenassa kuin tämän kuukauden, joten ei kun katsomaan.

http://areena.yle.fi/1-3314156
Kommentit (0)

Festarikesä paketissa
Kirjoitettu: 09.08.2017, 22:30:57 (Muokattu: 09.08.2017, 22:34:44)
Rakastan musiikkia. Sitä on saatava joka päivä. Jos en kuule sitä, niin huomaan hyräileväni jotakin ajaessani ruohoa tai matkalle töihin, kaupassa, tai treenatessa.

Olen jäänyt koukkuun Shazam -sovellukseen. Niille, joille tämä ei ole tuttu kerrottakoon, että sovellus kertoo, kuka laulaa ja mitä. Homma toimii niin, että kun kuulet radiosta hyvän biisin, Shazam, ja tiedät kenen veisu on kyseessä. Näppärää + olen tämän biisinmetsästyksen takia meinannut aiheuttaa puolenkymmentä kolaria, kaivaessa puhelinta työmatkan aikana, jotta saan hyvän biisin radiosta varmasti talteen.

Musa on jees. Vaikka olisit nähnyt painajaista ja heräisit aamulla ankeaan fiilikseen. Tai kahvikuppi kaatuu päälle ja roskis leviää lattialle, niin hyvä biisi auttaa aina ja voi muuttaa koko päivän. Mikä mieletön vaikutus musiikilla meihin onkaan.

Ne festarit. En käynyt tänä kesänä yksilläkään. En kerennyt ja toisaalta vaikka haluaisinkin, niin en tiedä haluanko. Onko se sen arvoista jonottaa ja katsella humaltuneita ihmisiä, kun niitä on nähnyt jo niin paljon? Toisaalta se fiilis, joo.

Antakaa mulle loistava festarikokemus, pliiz! Ensi kesä on kalenterissa tyhjää, joten viekää minut hyville festareille. Lupaan olla kiltisti, jorata, laulaa, ottaa pienet kivat kännit, hymyillä ja nauraa, olla naurettava. Tuliko kaupat?

Joskus kun kuulee biisiin, niin avautuu oma maailma. Tunnen melkein olevani ison bändin kanssa lavalla suuren yleisön edessä tai pienessä pubissa kitaran kanssa, missä hiki valuu pitkin poskea ja tupakan vieno tuoksu tulee ovenraosta. Tai olevani avoautossa San Fransiscossa merenrantatiellä auringon paistatellessa täydeltä terältä.

Musa on pop, ja niin sinäkin.
Kommentit (1)

Se ensimmäinen kerta
Kirjoitettu: 06.08.2017, 23:42:08 (Muokattu: 06.08.2017, 23:50:45)
Heti alkuun todettakoon, että otsikolla ei tarkoiteta ekaa sekstailu kertaa, vaan sitä, kun hoksaat olevasi jotakin muuta. Jos petyit, niin voit palata takaisin Orange New Blackin tai Lookingin pariin. Sillä muutahan me vähemmistöt emme katsokaan.

No mutta astutaanpa aikakoneeseen. Oli vuosi...en muista, mutta olin ala-asteella. Elämä oli helppoa, tai siltä se tuntuu nyt. Varmasti se oli vaikeaa, sillä lapset osaa olla toisilleen reiluja ja suloisia, mutta myös oikukkaita valehtelijoita, pahimmillaan pieniä diktaattoreita enkeleiden joukossa. En usko kumpaiseenkaan nykyään.

Sai leikkiä, sai kehuja käsialan upeista koukeroista. Välitunneilla rakenneltiin lumilinnoja ja leikittiin rosvoa ja poliisia, tai kymmentä tikkua. Mutta silti, joskus tuli olo, että olin erilainen kuin muut. Noh, ei sen väliä. Huomenna tulee Aku Ankka.

Isoveljen sarjiskokoelma muutti maailman. Hämähäkkimiehen sixpack sai aikaan sen, että aloin kiinnittämään omaan sukupuoleen aivan uudenlaista huomiota. Osa minusta halusi kuitenkin salata tämän. Vieläkin mietin, mistä oikein tiesin, että tämä ei ole normi. Mistä tuon ikäinen on sen oikein oppinut ympäristössä, jossa homoseksuaaleista ei olla puhuttu sanallakaan? Ehkä juuri siksi.

Muut pojat puhuivat välitunnilla ketä aikovat pussailla ja itse seurasin keskustelua taustalta, koska en oikein osannut sanoa juuta enkä jaata. Piian ja Pauliinan sijaan, kun eniten kiinnosti Petri. Myötäilin mukana ja kiusasin tyttöjä muiden mukana. Siis tarkennuksena: tytöt nälvi poikia siitä, miten tyhmiä ne on eikä ne tajua mistään mitään ja me naurettiin niille tyhmille glitterikirjoille ja piilotettiin niiden kengät. Tasapeli.

Aloin hiljoksittain tajuta, että oikeasti todella olen erilainen kuin muut pojat. Olin herkkä. Olin aina tuntosarvet pystyssä. Aistin todella tarkasti millä mielin joku oli. Varsinkin, jos luokkakaveri oli allapäin. Olin hyvä piirtämään. Olin todella huolellinen. Olin tosi reilu ja otin aina kaikki huomioon. Käytös oli kymppi. Taisin hakea hyväksyntää enemmän muilta kuin itseltäni.

Aloin enemmän ja enemmän tajuta, että minua ei kiinnosta mopot, ei tyttöjen ällöt huulet. Ja en pidä naisia huonompina ihan näin tarkennuksena. Teidän huulet on vaan, yäk. Sori.

Vähän itsestään aloin ajautua ulos kaveriporukasta, koska aloin olla outo. En myöskään rakastanut jääkiekkoa, enkä kerännyt jääkiekkokortteja. Ja minäkö olin muka outo.

Siitä se alkoi matka itsensä kanssa. Matka on kestänyt näihin päiviin, enkä rehellisesti sanottuna vieläkään tiedä olenko sinut itseni kanssa. Uskaltaisinko kävellä julkisesti kumppanini kanssa käsi kädessä tai muiskauttaa suukkoa julkisesti. Aika näyttää ja minä teille nyt ovea. Heihei!
Kommentit (0)

Kohti uutta kinkkua
Kirjoitettu: 03.08.2017, 21:10:09 (Muokattu: 03.08.2017, 21:14:00)
Eihän siinä kauaa mennyt, kun aloin kuulla, että minun pitäisi lopettaa tällainen sinkkuilu ja palata miesmetsälle. Varmaan osittain minua on yritetty tsempatakin, mutta kova houkuttelu homobaariin toi ne muutkin motiivit sitten selville.

Mikä on toisaalta typerämpää, kuin sännätä suhteesta toiseen. Sehän on vain entisen tyhjiön paikkaamista uudella. Korvaamista. Itsensä pakoilua.

Siperia opettaa. Nyt en aio tehdä samoja virheitä. Olen löytänyt itsestäni paljon. Alan päästä jyvälle siitä mitä haluan, mitä uskallan, mistä haaveilen ja mitä todella tahdon.

Olen ollut itsekin tyhmä. Tosin, jos en olisi taannoin tarttunut pian uuteen, olisin uponnut ja syvälle. Moni asia jäi kuitenkin käsittelemättä ja kannoin niitä vuosia mukanani. Ero ei koskaan ole helppo juttu, varsinkaan pitkän suhteen jälkeen. Ei vaikka ihmiset mitä väittäisivät silmät sinisinä. Kyse on itsepetoksesta ja esittämisestä, että kaikki on hyvin. Tiedät hyvin itsekin, että kysymykseen "Onko kaikki hyvin?" on hirmuisen helppo vastata myöntävästi.

Monelle homolle tämä ei tunnu sopivan. Olen kuulemma tylsä ja kiinni entisessä kumppanissa. Iloton. Mauton. Hajuton. "Lähde baariin?"

Jep. Sieltähän se onni elämään löytyy. Lasin pohjalta tai tuntemattoman sängystä.

En jaksa enää säätää. Sen tiedän, että haluan rinnalleni miehen, joka on elänyt elämää. En tarkoita sitä, että haluan olla aina kotona ja katsoa Netflixiä, vaan sitä, että tietää mitä elämältä haluaa. Ehkä ne pahimmat juoksut on jo parempi olla juostuna. Joka viikonloppuinen baarielämä on jo vähän vanha juttu. Elämässä on hei muutakin, kuin joka viikonloppuinen itsensä turruttaminen. Kai se toimii samanlaisena pakopaikkana toisille kuin toisille hyvä kirja. Tiedä sitten.

Olen antanut paritkin rukkaset vokotteluihin ja reaktio on ollut melkoinen. Jos kerrot suoraan, että en halua seurustella, niin olen joko outo, kiinni aiemmassa, idiootti tai jonkinlainen muu kombinaatio. Tämä alkaa pojat jo vähän kyllästyttää.

Mietin vain, että onkohan tämä yleinenkin juttu ihmisillä, että pitäisi juosta heti uuden kinkun perään.

Pitäisikö vain lakata itse yleistämästä ja olla se oma itsensä. Muiden odotuksille olen jo näyttänyt kinnasta. Ei kiinnosta. Nyt voin tehdä juuri niin, kuin mikä itsestäni parhaalta tuntuu. Nyt on minun aikakauteni.
Kommentit (0)

Kun kaikki menee metsään
Kirjoitettu: 02.08.2017, 22:36:47 (Muokattu: 02.08.2017, 22:52:44)
Niin mene sinäkin! Tässäpä elämänohjetta kerrakseen. Oletpa citybirdy tai omassa metsikössäsi asustava (muita välimuotojahan ei ole), niin mene sinne metsään ja pysy siellä. Tämä kannattaa tehdä varsinkin silloin, kun asiat oikeasti menee päin metsää.

Luonnossa asiat saa vähän erilaiset mittasuhteet. Yleensähän homma menee niin, että ne omat asiat ovat ylivoimaisesti niitä vaikeimpia, eikös juu? Kenenkään sukkaan ei tule yhtä suurta reikää, eikä kukaan muu koskaan joudu yhtä märkään vesisateeseen. Jep jep, tuttu tilanne.

Kun astut keskellä metsää tai hipsit vaikka merenrannalle, niin tunnetkin itsesi aika pieneksi puluksi tämän kaiken keskellä. Ehkäpä ensi kertaa pitkästä aikaa on myös aikaa olla hiljaa ja ajatella. Kuunnella niitä omia ajatuksia (lue kakofoniaa).

Koeta olla huomioimatta puhelimen äänimerkkejä. Maailma ei tuhoudu, jos viestiin ei heti vastaa. Ei se tuhoutunut ennen älypuhelimia, eikä nytkään. Sori vaan.

Kuuntele niitä luonnon ääniä. Mietipä sitä livertelevää lintua, jolla on kesäisin tolkuton puheripuli. Se koettaa joka päivä saada pysymään muksunsa hengissä ilman päivähoitoa, saati lähellä olevia isovanhempia. Lomaosake on pirun kaukana ja keväällä, kun se palaa takaisin, niin saattaa jäätyä koivistaan kiinni lätäkköön. Vieläkö reikä sukassa kaataa maailman?

Luonnolla on paljon muutakin sanottavaa, kuten itikat. Itikat muistuttavat meitä ärsyttävistä sukulaisista, mutta niistä ei tarvitse välittää, sillä yleensä ne häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Paitsi jos eivät pääse luikahtamaan autoon sisälle. Tämä toki pätee myös muihinkin verenimijöihin, ilkeistä opiskelukavereista aina pahansuopiin työkavereihin. Naapureista, huonoista kavereista ja muista mutrunaamoista puhumattakaan. Tarkoituksella en maininnut niitä entisiä kumppaneita, sillä nehän on liiskattu ikkunaan jo ajat päiviä sitten. Eikä tämä sitä paitsi ole mikään Carrie Bradshawn blogi.

Mene siis ulos hyvä ihminen. Tunne sade iholla. Aurinko käsillä. Tuuli kasvoilla. Anna luonnon oman musiikin nollata viimeisimmät listahitit ja hoilotukset. Ulos siitä! Mars mars!

Jos et usko, niin: https://yle.fi/uutiset/3-9548399
Kommentit (0)

Loistava lyhytanimaatio
Kirjoitettu: 01.08.2017, 20:16:55
Pitkästä aikaa hauska animaatio, joka kannattaa vilkaista. Varmasti jokainen voi samaistua tähän. :)

Annetaan niitten sydänten pomppailla.

Kommentit (0)

Ihastumisen ihanuus ja kamaluus
Kirjoitettu: 28.07.2017, 08:14:45 (Muokattu: 28.07.2017, 08:34:22)
Olipa tässä kerran tavallinen perjantai. Kävin ostamassa vauhdikkaan työviikon päätteeksi pullon olutta ja jotakin kokattavaa. Luvassa pitkästä aikaa ei mitään ihmeempää. Ilta kotona. Sopii minulle.

Istun sohvalla ja yritän etsiä televisiosta jotakin katsottavaa, kun puhelin muistuttaa saapuneesta viestistä. Illanistujaiset tiedossa. Tule, tule! Ja minähän tulen!

Kaverin luona on myös muutama muu itselle aiemmin tuntematon kaveri ja ilta sujuu puheensorinan ja naurun melskeessä. Osa kaataa kurkusta oluen tapaisia juttuja ja taitaa pari viskiäkin hujahtaa jossakin välissä. Itse tökötän vesilasi kädessä, kun päätin olla liikenteessä autolla, ja se ei menoa haittaa yhtään. Paikalla on myös yksi komea nuori mies, josta olen kuullut pelkkää hyvää. Fiksu ja filmaattinen, ja sellainen jalat maassa -tyyppi, tiedättehän. Jos kävelisi kaupungilla vastaan, niin ei siitä päälle päin uskoisi, että on vähemmistön edustaja, niin kuin ei monesta meistä muustakaan. Minä kyllä huomaisin ja menisin varmaan makaamaan kadulla sen eteen ihan vain esteeksi. Hei, kaikkea pitää yrittää!

Ja mitä tapahtuu. Olen ihan fiksua ja hauskaa seuraa (kaverit on kertoneet, ja äiti), mutta koko illan saan suusta aivan jotakin ihme juttuja. Pahinta tässä on se, että sama hoopoilu jatkuu vielä seuraavana päivänä, kun lähdettiin porukalla hoitamaan osan krapulaa. Mitä enemmän yritin, sitä pahemmaksi koko homma meni. Tsiisus. Mitä tämä tällainen on?!!

Se siitä valloittavasta ja hauskasta persoonasta, ja näin miten "hurmaus" yritykseni valui kaivoon, kuin viini omaan suuhuni. Ehkä se seura siinä ympärilläkin sotki kuviota ja varmasti juttutuokio kahden kesken olisi antanut itsestäkin hieman toisenlaisen kuvan.

Mutta miten pienestä se voi olla kiinni.

Pahinta tästä tekee vielä sen, että tämä kaveri asuu toisella puolella Suomea ja koko kuvio olisi siis tuhoon tuomittu. En nimittäin ainakaan itse usko pidemmällä tähtäimellä kaukosuhteen onnistumiseen.

Ehkäpä vielä tapaamme, kun tähdet ovat suotuisassa asennossa ja kun viiniä saa ruokakaupasta Suomessakin.

Onhan se ihastuminen aivan mahtava tunne. Sydämen läpätystä ja jatkuvaa hymyä suupielillä.

Vaikka aionkin pysyä sinkkuna toistaiseksi, oli tällainen yllättävä sydämen läpätys ja sukkien pyöriminen jaloissa aivan tervetullut juttu. Siellä se sydän todistettavasti edelleenkin sykkii!
Kommentit (0)

Homo ja lapset
Kirjoitettu: 26.07.2017, 22:58:39 (Muokattu: 26.07.2017, 23:08:25)
Aiemmassa postauksessa kirjoitin pysyväni sinkkuna. Älä hätäänny. En ole pariutumassa.

Saakohan tätä sanoa ääneen. No en ainakaan voisi sanoa sitä kavereilleni joilla on lapsia, tai ainakin se olisi vaikeaa. Jep, olen homo ja rakastan lapsia. Niissä on sitä elämän riemua ja iloa, mikä meiltä aikuisilta puuttuu. Kattilasta voi tehdä hetkessä avaruuskypärän ja pomppia voi missä vaan ja milloin vaan.

Mutta siihen sanomiseen. Mikä haikeus aina iskeekään, kun käyn tuttujen luona, jotka ovat joko minun ikäisiä tai nuorempia. Siellä ne syövät yhdessä iltapalaa ja katsovat Avaraa luontoa. Joka kerta, kun ajan yksin kotiin, itken. Mietin miksi minun pitää elää yksin, kun haluaisin juuri sitä elämää oman perheen kanssa. Rapsutella pihaa. Ajaa nurtsia. Lähteä autoretkelle tai lähipuistoon keinumaan ja tekemään hiekkakakkuja tai syödä yhdessä sitä iltapalaa.

Tiedän, tiedän. Ei pidä vertailla omaa elämää toisiin. Ja olen hirmuisen onnellinen kaikkien kavereitteni puolesta. Jokaisen häissäkin olen tirauttanut salaa muutaman onnenkyyneleen, sillä eihän mies voi itkeä.

Toisinaan inhoan koko tätä tapaa ajatella, ja että mistä se tämä koko perhekeskeinen tapa ajatella tulee. Äidinmaidosta? Naapurin Kertulta? Vai Sepolta?

En toisaalta enää tiedä haluanko lapsia. Siinä hommassa pitäisi olla mukana kumppani, joka jakaisi arkea. Se onkin kokonaan toinen tarina se.

Toiset ne osaa tehdä olon kurjemmaksikin, ehkä osin tietämättään, mutta osin tarkoituksella. "Ei elämästä tiedä mitään, jos ei ole lapsia" -mantra on kuultu pariin otteeseen. Tämän lausahduksen kertoneen ladyn kanssa en tosin enää ole juurikaan tekemisissä, kun en taida sopia hänen uudistuuneeseen maailmankuvaansa. Omapahan on menetyksensä. :D

Olenpa joskus saanut pitkiä katseita, kun olen kertonut avoimesti pitäväni lapsista. Pari kertaa minulle on sanottukin, etten saisi asiasta puhua ääneen, että "Tiedät varmaan mitä ihmiset ajattelevat homoista ja lapsista?" Olen aina sanonut, että "Niin mitä sitten? Enemmän tuo sanomasi kertoo sinusta itsestäsi."

Elän nyt elämää yksin, mutta ajattelen niin, että vietän aikaani auttaen kavereita, ystäviä ja niiden lapsia. Ne kaikki ovat minulle perhettä, myös silloin jos joskus saan ihan omankin perheen.

Näihin lapsellisiin aatoksiin.
Kommentit (0)

Tylsää? Pari tv-tärppiä
Kirjoitettu: 25.07.2017, 11:30:56 (Muokattu: 25.07.2017, 11:32:20)
Pikaisesti on pakko suositella SKAMia ja muutamaa muutakin sarjaa.

Te jotka ette mahdottomasta hehkutuksesta huolimatta ole tutustuneet tarkemmin SKAMiin, niin SKAM on nuorille suunnattu sarja, mutta voi kuulkaa, kyllä sitä meidän entistenkin nuorten on hyvä katsoa ja muistella erittäin hyvin kuvattua ja käsikirjoitettua liikkuvaa kuvaa nuoruuden päivistä. Jos et ole katsonut, niin hopi hopi Yle Areenaan. http://areena.yle.fi/1-3666602

Tämä Norjassa kuvattu sarja oli globaali menestys, eikä ihme! Kyllä norjalaiset osaa!

Ja pysytäänpä Areenan parissa. Kaapista ulos on useampi osainen dokumenttipläjäys, jossa seurataan norjalaisten nuorten kaapin raottelua. Uusia jaksoja tulee joka torstai, ja löydät ne täältä http://areena.yle.fi/1-3821235

Sitten minun uuteen ihastukseen. Jos HBO on sinulle kirosana, niin ei enää. Mikäli haluat tihrustaa hyvää homosarjaa (2 kautta + leffa), niin suosittelen The Lookingia. Taisi pyörähtää Suomenkin kanavilla taannoin. Jos missasit ja omistat HBO Nordicin, niin löydät sen sieltä. Itsehän katson tätä jo kolmatta kertaa ja tilasin sarjan+leffan blue-raynakin. Ja slurps, Russell Tovey. <3

Lisää sarjasta HBO:n sivuilta osoitteesta http://www.hbo.com/looking
Enjoy!

Ja hei! Jos teillä on tiedossa hyviä sarjoja missä liikutaan vähemmistöpiireissä, niin vinkatkaapa kiitos! Jaettu ilo, on jaettu kilo!
Kommentit (0)

Mitä tässä tapahtui?
Kirjoitettu: 24.07.2017, 22:17:28 (Muokattu: 24.07.2017, 22:24:36)
Hyvänen aika. Avasin blogin viime vuonna. VIIME VUONNA. Ja nyt vasta saan aikaiseksi kirjoittaa toisen raapustuksen. Noh. Ensinnäkin pahoittelut. Tästä piti alkaa tulla viikoittainen tapa. Ehkä jopa päivittäinen. Lupaan kunnostautua. *pörhistää rintaa*

Tänä aikana on tullut tehtyä aikamoista matkaa itseensä. Tiedättekö miten vaikeaa on opetella olemaan yksin? Niinpä. Huhuu?? Välillä tuntuu, että ajatukset omassa pääkopassa suorastaan huutaa, mutta kaikkeen tottuu. Itseensäkin.

Tässä olen siis tehnyt matkaa omaan itseeni, myös junalla ja autolla. Kerran lentokoneella ja ai niin, laivallakin. Kaikkea sitä ihminen ehtii.

On paljon muutakin tullut tehtyä. Mietittyä sitä, miksi kaikilla on niin hoppu uuteen suhteeseen. Itse aion nyt katsoa ensin, että kuka minä olen. En halua juosta uuteen suhteeseen ja kadottaa taas itseäni tai epätoivon vimmalla yrittää täyttää sitä tyhjiötä mikä edellisestä aina jää.

Moni pitää minua tämän takia outona. Juu ei sitä kuulkaa homomies saisi olla sinkkuna tai ainakin pitäisi käydä homobaarissa ja jörniä kaikkea mikä liikkuu. Klisee, klisee ja klisee sanon minä. Nautin alkoholista ja sen mausta juu, mutta en tarvitse sitä turruttamaan sitä ettenkö osaisi olla myös itsekseni. Tässä on kuulkaa oppinut monta asiaa itsestä ja muista.

Nauroin muuten omalle nimimerkilleni "Gayndalf". Tsiisus. :D Mielikuva "muka hauskasta" liian nörtähtävästä kaverista on väistämätön. Sori nörtit. En tarkoittanut pahalla. Olen sitä vähän itsekin. *vulcan-tervehdys* (Piti googlettaa ensimmäinen scifi-klassikko mikä tuli mieleen - Star Trek ja klingonit. Siitä tämä. Yrittäkää ymmärtää.)

Mutta siitä nimimerkistä. Olen aina digannut viisaista ja elämää kokeneista hahmoista, ovatpa ne sitten naisia tai miehiä. Yleensä Morgan Freeman möreine äänineen, tai Batmanin butlerinakin toiminut Michael Caine, tai sitten tämä Gandalf, josta väänsin tämän iloisen vesselin Gayndalfin.

Ja lisää nippelitietoa. Gandalfia näytteli Ian McKellen. Ihastuttava vanha herrasmies. En tykkää ihan noin vanhoista miehistä, myönnettäköön, siis sillä tavalla. Vaikka tuleehan minustakin vielä sellainen.

Ehkä minustakin tulee samanlainen elämän ihmettelijä, joka tallustelee maailmaa itsekseen. Siltä tuntuu nyt. Liity mukaan matkaan, niin jaetaan itsenäisyyttämme tai kokemuksiamme. Itse pidän eniten naurusta.

Ensi kertaan!
Kommentit (0)

Lähde mukaan matkalle. Tässä tarinassa ei ole sitten sormusta. (Blogin esittely)
Kirjoitettu: 26.10.2016, 16:13:32 (Muokattu: 26.10.2016, 16:19:19)
Tästä se alkaa. Pitkäaikainen aikomus tai tuleva painajainen. Oma blogi. Vähän homompi blogi. Heh. Kuvittele tähän väliin loistava sateenkaari tai pari Tom of Finland jäbää. Kuolaa.

En lue blogeja. Olen siis melko out. Pidän kirjoittamisesta ja lukemisesta. Olen ehkä fonttiholisti. Tykkään lukea kolumneja ja hyviä haastatteluja. Mielenkiintoisia juttuja, joista saa vastakaikua omille aatoksille ja uusille. Ehkä minä voin auttaa sinuakin siinä, tai tarjota vertaistukea. Tai sitten en. Snif.

Luvassa on elämän ihmeitä homomiehen silmin. Elämän kipukohtia ja kasvua. Mitä on olla homo nykypäivänä ja Suomessa. Varmaan aika koluttu aihe. Kaikkihan sen tietää, vai tietääkö? Nyt uskallan kirjoittaa, mutta nimeäni en paljasta, enkä naamaa. Ainakaan nyt.

Kuka minä olen?

Et löydä minua Tinderistä, Grinderistä tai edes Kinderistä, joten älä turhaan etsi. Eksyn toisinaan baareihin, mutta joka kerta itken sisäisesti. Ainakin seuraavana päivänä.

Asun pohjoisempana kuin Tampere, mutta etelämpänä kuin Sodankylä.

Olen eronnut, karannut ja taas eronnut. Olen pettänyt. Minua on petetty. On jätetty. On naurettu. Otettu tilkka viiniä iloon ja suruunkin, ja keskiviikolle. On itketty. On eletty. On homosteltu. On eletty ihan homona. Ja mitä kaikkea onkaan universumilla minulle tarjottavanaan. Älä huoli. Kerron kyllä mitä tapahtuu ja tapahtui.

Olen melko nuori, ainakin omasta mielestäni. En alle 25, mutta en yli 45. Ajatukset juoksee ja se on tärkeintä.

Paljon minussa on muutakin. Suuri sydän. Sydän jota pelottaa. Sydän joka haluaa elää ja vielä kokea. Sydän, joka haluaa kivuta pohjalta. Sydän, joka haluaa nauraa ja hymyillä.

Tästä se lähtee. Pidä piposta kiinni, sillä nyt sitä alkaa tulla. Blogia ja lunta!
Kommentit (0)

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

Keskustelu

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy