Vinokino kääntää katseet moninaisuuteen ja muutokseen

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • Hannu Korhonen
  • 1

Suomen ainoa lesbo- ja homoelokuvan festivaali Vinokino järjestetään viidessä kaupungissa loka-marraskuussa. Tänä vuonna jo 19. kertaa järjestettävän festivaalin monipuolinen ohjelmisto tarjoaa festivaaleilla menestyneitä pitkiä elokuvia sekä ulkomaisia ja kotimaisia lyhytelokuvia. Moninaisia sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä tarkastelevat elokuvat keskustelevat oman identiteetin löytämisen ja hyväksynnän tärkeydestä muun muassa queer-, trans- ja karhuteemojen kautta.

Ohjelmistossa nähdään Nordisk Panorama -elokuvafestivaaleilla äskettäin kunniamaininnan saanut ruotsalainen trans-aiheinen dokumentti "Ångrarna". Marcus Lindeenin minimalistisen kaunis elokuva esittelee sukupuolenkorjausprosesseistaan ja hyväksynnästä avoimesti keskustelevat Marcuksen ja Orlandon.

Vinokinon elokuvissa pohditaan oman identiteetin löytämistä ja hyväksynnän tarvetta eri näkökulmista käsin. Festivaaleilla palkittu Marco Bergerin esikoiselokuva "Plan B" kertoo tyttöystävänsä hylkäämästä Brunosta, jonka kostosuunnitelma ystävystyä exänsä uuden miehen kanssa saa yllättäviä käänteitä miesten välisten tunteiden syvetessä. Yhdysvaltalaisen Jake Yuznan intiimi pienen budjetin elokuva "Open" käsittelee yksilön tarvetta olla oma itsensä moninaisia sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin muotoja edustavien päähenkilöidensä kautta. Simon Pearcen "Shank" on raadollinen kuvaus homoja hakkaavasta jengistä, jonka jäsen Cal kamppailee oman homoseksuaalisuutensa kanssa.

Viime vuoden yleisömenestyksen "All Boys" -elokuvan ohjaajan Markku Heikkisen elokuvia nähdään Vinokinossa tänäkin vuonna. Ohjelmistossa on tarjolla kolme All Boysiin pohjautuvaa lyhytelokuvaa, "Public Service", "Love And Lust" sekä "Polish Gay Porn Pioneer". Heikkinen vierailee Turun ja Helsingin festivaaleilla sekä All Boys -dokumentin dvd:n julkaisubileissä Helsingissä. Festivaalilla vierailee myös muita suomalaisia ohjaajia näytösten yhteydessä.

VINOKINO FESTIVAALI 2010:

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Turku 22.–24.10. / Turun kaupungin auditorio (Puutarhakatu 1)
Helsinki 29.–31.10. / Andorra (Eerikinkatu 11) & Kino Engel (Sofiankatu 4)
Tampere 27., 28. ja 30.10. / Arthouse Cinema Niagara (Kehräsaari)
Oulu 3.-7.11. / Elokuvakeskus, Kulttuuritalo Valve (Hallituskatu 7)
Jyväskylä 5.-6.11. / Ilokivi (Keskussairaalantie 2)

VINOKINO-BILEET:

Turku:
Kirjakahvila Goes Vinokino 20.10–24.10. Vanha Suurtori 3 (Brinkkalan sisäpiha)
Mummolaakson karaoketanssit pe 22.10. Työväentalo (Eerikinkatu 30)
Vinokino-bileet kahdessa kerroksessa la 23.10. Klubi (Humalistonkatu 8)
Karhutapaaminen su 24.10. Bar Olkkonen (Brahenkatu 2)
Vinokinon päätöskaraoke su 24.10. Bar Suxes (Yliopistonkatu 9)

Helsinki:
Normivinobileet pe 29.10. Jenny Woo Bar (Simonkatu 6)
Superpeijakas! <3 Vinokino la 30.10. Club Liberté (Kolmas Linja 34)
All Boys -dvd:n julkaisubileet la 30.10. Dubrovnik (Eerikinkatu 11)
Karhutapaaminen la 30.10.

Jyväskylä:
Club Kaapin Cinemucho -bileet pe 5.11. (Ilokivi)
Club Lunatic Eclipse la 6.11. (Ilokivi)

Oulu:
Vinokino-bileet la 6.11. Bar Becksu


(Vinokino, lehdistötiedote 15.10.2010)

1 kommenttia

  • 1 / 1
  • Kirjakahvilan Vinokino-ryhmä
  • 17.10.2010, 23.02
Kirjakahvila goes Vinokino 20.-24.10.2010
QUEERIT ILMAN RAJOJA

Vuoden Vinokino-elokuvafestivaalin Turun osuuden varaslähtö otetaan Turun Kirjakahvilassa 20. lokakuuta. Kolmen päivän aikana näytetään festivaalin ensimmäiset elokuvat ja muun muassa tarkastellaan Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Esitettävät dokumenttielokuvat kertovat yhdysvaltalaisista transvangeista, homoseksuaaleista muslimimiehistä ja -naisista ympäri maailmaa sekä New Yorkissa asuvista maskuliinisista lesboista, jotka rikkovat monia sukupuolta, seksuaalisuutta ja etnisyyttä koskevia rajoja. Kaikkiin elokuvanäytöksiin on vapaa pääsy (ks. elokuvaesittelyt alla). Sokerina pohjalla juhlitaan Qlub-queerklubilla perjantaina 22.10. Lopuksi sunnuntaina 24.10. tarjolla on vielä vegaanibrunssi elokuvahöystöllä.

Vinokinon, kuten muidenkin marginaalielokuvajuhlien, sisäänrakennettuna teemana ovat rajat. Kirjakahvilan festivaaliohjelmistossa rajankäyntiä tarkastellaan niin sukupuolten, seksuaalisuuksien, uskontojen kuin valtioidenkin suhteen. 2010-luvun maailmaa paikoitellen leimaavan tiukkojen rajojen (uudelleen)pystyttämisen ja vastakkainasettelujen keskellä eläessä tulee muistaa, että monesti rajojen vetäminen ei pelkästään jaa ihmisiä ja ilmiöitä toisilleen vastakkaisiin ryhmiin, vaan ne myös kätkevät. ‘Meidän’ ja ‘muiden’ tyyliseen erotteluun pyrkivillä rajanvedoilla voidaan esimerkiksi peittää näkyvistä niin oma sisäinen moninaisuutemme kuin myös omat vikamme ja ongelmamme. Esimerkiksi suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa avoimesti ilmaistu rasismi ja islamofobia pyritään monesti oikeuttamaan vetoamalla oletuksiin suomalaisten ja Suomen valtion suvaitsevaisuudesta vaikkapa eri vähemmistöryhmien ihmisoikeuksien kunnioittamisen saralla. Myös suomalaisten sateenkaari-ihmisten parissa tapaa tämänkaltaisia näkemyksiä – vuoden 2009 Helsinki Pride -tapahtuman tunnuksena keikkunut vaaleanpunainen leijonavaakuna oli yksi osoitus suomalaisesta homonationalismista.

Kuitenkaan esimerkiksi Suomen valtion harjoittama itsekäs ja muukalaisvihamielinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka ei kohtele yhtään inhimillisemmin sukupuolensa tai seksuaalisuutensa takia omissa maissaan vainottuja ihmisiä kuin muitakaan turvapaikanhakijoita. Kesän 2010 Pride -rauhan julistanut kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) on kunnostautunut jopa toisesta EU-maasta tulevien romanien perusoikeuksien kieltäjänä. Lisäksi tavalliset suvaitsevaiset suomalaismiehet kylvivät Pride-kulkueeseen kesällä Helsingissä kyynelkaasua ja pippurisumutetta. Ei ole kulunut kovin montaa vuotta siitä, kun samaa sukupuolta olevien oikeutta rekisteröidä parisuhteensa vastustettiin Suomen eduskunnassa linkittämällä se eläimiin sekaantumiseen. Toisaalla omaa näkemystään demokratiasta Afganistanissa ja Irakissa levittävä Yhdysvallat lukitsee transnaisia miesten vankiloihin omassa maassaan.

Tätä taustaa vasten Kirjakahvilan Vinokino-työryhmä toivottaa mahdollisimman monet tervetulleeksi Kirjakahvilaan elokuvia katsomaan, keskustelemaan, inspiroitumaan ja provosoitumaan!

OHJELMA:

Ke 20.10. klo 19 VANKITUKI-ILTA
Elokuvana ‘Cruel & Unusual: Transgender Women in Prison’
(ohj. Janet Baus & Dan Hunt & Reid Williams, USA 2006. 66 min, K15.). Elokuvanäytöksen jälkeen on mahdollista kirjoittaa LHBTQI-vangeille tukipostia. Paikan päällä tarjolla tietoa vankitukitoiminnasta Suomessa ja ulkomailla.

To 21.10. klo 19 RAJATON RAKKAUS
Elokuvana ‘A Jihad for Love’ (ohj. Parvez Sharma, USA 2007. 81 min, K13.). Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkostosta kertoo homopakolaisista ja Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta. Alkukuvana Judith Butlerin rasisminvastainen puhe Berliinissä 19.6.2010.

Pe 22.10. klo 19 AGGRESSIIVISET NAISET JA QUEERKLUBI QLUB
Elokuvana ‘The Aggressives’ (ohj. Daniel Peddle, USA 2005. 75 min, K15.). Sarjakuvataiteilija A-K Laine kertoo uudesta Sisters Ink -sarjakuvaryhmästä ja rajojen rikkomisesta sarjakuvan kautta. // Klo 21–02 Qlubin Vinokino-special w/ dj:t Tuhmakakku ja scum. Qlub K-18.

Su 24.10. klo 11 VINOKINO-BRUNSSI ELOKUVAHÖYSTÖLLÄ
Elokuvana ‘Riot Acts: Flaunting Gender Deviance in Music Performance’ (ohj. Madsen Minax, USA 2009. 72 min, K15.). Vegaanibrunssi tarjolla klo 11–14 (6€). Elokuvanäytös klo 14.

ELOKUVAESITTELYT:

CRUEL AND UNUSUAL kuvaa transsukupuolisten naisten karuja kohtaloita yhdysvaltalaisissa vankiloissa. Suurimmassa osassa osavaltioita vangit luokitellaan miehiksi tai naisiksi pelkästään sukupuolielintensä perusteella, joten korjausleikkauksessa käymättömät transnaiset sijoitetaan automaattisesti miesvankiloihin. Antamalla äänen naisille, joiden arkea määrittävät väkivalta, eristyneisyys ja byrokraattinen välinpitämättömyys, elokuva argumentoi sukupuolisen itsemäärittelyn puolesta perusihmisoikeutena. Samalla Cruel & Unusual tuo ilmi odottamattomia yhteyksiä transsukupuolisten oikeuksien, vankien oikeuksien ja ylipäänsä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavien kamppailujen kanssa.

A JIHAD FOR LOVE on uskalias dokumentaari aikana, jolloin islamilaista kulttuuria vastaan hyökätään niin sen sisältä kuin ulkopuoleltakin. Ohjaaja Parvez Sharma, itsekin muslimi ja homo, on mennyt sinne missä hiljaisuus on ehdottominta ja kuvannut riskialttiisti maissa, joissa ei olisi voinut saada virallista lupaa tällaisen elokuvan tekemiselle. Länsimaisessa mediassa jihadin käsite on tapana kääntää kapea-alaisesti ‘pyhäksi sodaksi’, mutta termillä on syvällisempikin merkitys: arabiankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisesti ‘kamppailua’, ja sen ymmärretään yleensä tarkoittavan henkilökohtaista pyrkimystä hyveellisyyteen. Tämä kamppailu kestää koko elämän. Kahdessatoista maassa ja yhdeksällä eri kielellä kuvatussa A Jihad for Lovessa tapaamme monenlaisia homoseksuaaleja henkilökohtaisissa kamppailuissaan rakkauden puolesta. Vaikka tällä tiellä pysytteleminen on saattanut heidät vaikeuksiin maidensa, perheidensä ja jopa itsensä kanssa, elokuvan lesbo- ja homomuslimit eivät pyri mustamaalaamaan tai hylkäämään islamia vaan pikemminkin neuvottelemaan sen kanssa uudenlaisen suhteen. Näin elokuvan poikkeukselliset hahmot pyrkivät osoittamaan kaikille muslimeille tietä vihamielisestä ja sotien repimästä nykyisyydestä kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta.

THE AGGRESSIVES seuraa kuutta newyorkilaisnaista, jotka ottavat osaa pääosin afrikkalaisamerikkalaisten lesbojen drag-kilpailuihin. Dokumentaarin päähenkilöt ovat lähes mahdottomia luokitella, ainakin mikäli pitäisi valita yleisesti tiedossa olevien sukupuolisuuksien ja seksuaalisten suuntautumisten kirjosta. He ovat butchin tuolla puolen, he identifioituvat maskuliinisiksi mutteivät koe olevansa transsukupuolisia ja he performoivat sukupuoltaan puku- ja tanssikilpailuissa kutsumatta itseään kuitenkaan dragkingeiksi. Itsemäärittelyssään naiset ovat päätyneet ilmaukseen “aggressiivinen”, jotteivät tulisi väärinluokitelluiksi tai täysin sivuutetuiksi valtavirran hetero- ja homokulttuurien taholta. Elokuva on mukaansatempaava kuvaus siitä, miten marginalisoidut naiset kohtaavat tilanteensa huumorilla, uhmakkuudella ja rohkeudella.

RIOT ACTS on ”rockumentaari” sukupuoleltaan moninaisten muusikoiden elämästä. Elokuva tarkastelee sukupuolisen olemisen ja lavapreesensin välisiä risteyskohtia muusikoiden itsensä näkökulmasta. Se tuo esiin identiteetin ja ruumiillisuuden kiistämättömän poliittisuuden ja osoittaa, ettei transkokemuksesta välttämättä seuraa tragedia, vaan myös luovuutta ja iloa.