Viisi lähetysjärjestöä harjoittaa syrjintää, toteavat asiaa tutkineet

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Juhani Viherlahti
  • 3

Perjantaina julkaistussa muistiossa käsitellään lähetysjärjestöjen rahoitukseen ja järjestöjen toimintaan liittyviä ongelmia. Muistion tehneet Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen viittaavat erityisesti joidenkin lähetysjärjestöjen piirissä tapahtuvaan syrjintään.

Viime kesäkuussa lähetysjuhlilla Helsingin Messukeskuksessa siunattiin lähtetystyöhön muiden mukana rekisteröidyssä parisuhteessa oleva miespari. Heidän nimittämistään tehtävään kirkon konservatiivit vastustivat voimakkaasti, mutta hävisivät niukasti ennen lähetysjuhlaa pidetyssä äänestyksessä.

Tuosta tapahtumasta lähtien erityisesti kirkon konservatiivien piirissä on keskusteltu kiivaasti homoihin suhtautumisesta ja lähetystyöhön käytettävien rahojen jaosta. Lähetysjärjestöjen joukossa on useita sellaisia, jotka avoimesti torjuvat homot seurakunnan tehtäviin ja naispappeuden. Näiden lähetysjärjestöjen voi olettaa noudattavan toiminnassaan kohdemaassa omaa kielteistä linjaansa homojen suhteen. Sillä saatetaan vaikeuttaa ja vaarantaa kohdemaassa elävien homojen tilannetta.

Järjestöt ovat vedonneet siihen, että heillä on oman käsityksensä mukaan uskonnollisena yhteisönä oikeus valita suhtautumistapansa ja toimintaperiaatteensa. Tässä muistiossa kuitenkin tulee selväksi se, että näillä lähetysjärjestöillä ei ole tunnustettua uskonnollisen yhteisön statusta. Ne toimivat vain luterilaisen kirkon alaisuudessa ja ovat siksi velvollisia noudattamaan pääkirkon periaatteita ja toimintalinjaa kaikilta osin. Kirkkotyönantajan velollisuutena on toimia työhönotossa syrjimättä ketään sukupuolen, seksuaalisen identiteetin jne. perusteella, juuri niin kuin Suomen työlait säätävät.

Haastateltu asiantuntija toteaa syrjivien lähetysjärjestöjen jo rikkoneen näitä periaatteita, ilmoittaessaan kieltäytyvänsä esimerkiksi hyväksymästä homoa järjestön tehtäviin.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Muistion mukaan kirkon virallisista lähetysjärjestöistä viisi harjoittaa syrjintää. Muistion tekijät katsovat sen olevan ongelma sekä laillisuuden että kristillisen etiikan näkökulmasta. Heidän mukaansa järjestöt myös rikkovat kirkon kanssa tekemäänsä sopimusta ja kirkkohallituksen toiminta asiassa on osoittautunut ongelmalliseksi.

Muistion kirjoittajat ilmaisevat haluavansa luottamushenkilöinä itsenäisesti arvioida järjestöjen toimintaa ja etiikkaa, ja katsovat, että oman harkinnan käyttö on luottamushenkilön velvollisuus. He toteavat, että vaihtoehto on luottaa kritiikittömästi järjestöjen ja kirkkohallituksen ilmoitukseen syrjimättömyydestä, ja sulkea silmät tosiasioilta.

Roman-Lagerspetz ja Korhonen kertovat olevansa tyytyväisiä Vantaan kirkkovaltuuston 3.12.2013 äänin 24-22 tekemään päätökseen siitä, että lähetysrahat ohjataan Suomen Lähetysseuran ja Suomen Pipliaseuran kautta. Muistion kirjoittajien mukaan mainitut kaksi järjestöä sitoutuvat kaikessa kirkon linjausten mukaiseen ja laillisesti moitteettomaan toimintaan.

Lähetysjärjestöjen rahoituksen ongelmat
Muistio 7.3.2014,
Sari Roman-Lagerspetz, Johanna Korhonen, Vantaa

(Kaikki dokumentit, joihin tekstissä viitataan, ovat saatavissa kirjoittajilta.)

Ongelma: Kirkon virallisista lähetysjärjestöistä viisi harjoittaa syrjintää. Tämä on ongelma sekä laillisuuden että kristillisen etiikan näkökulmasta. Järjestöt myös rikkovat kirkon kanssa tekemäänsä sopimusta.
Kirkkohallituksen toiminta asiassa on osoittautunut ongelmalliseksi.

1) Lainopilliset ongelmat

a) Lähetystyörahoituksen myöntäminen Suomen lakia tietoisesti ja systemaattisesti rikkoville järjestöille on ongelmallista.

Suomessa on voimassa laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Lain mukaan välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen perusteella on kiellettyä. Tämä laki on voimassa myös ev.lut. kirkossa, ja sen soveltamisesta on oikeustapauksia.

Suomen Evankelis-luterilainen Kansanlähetys, Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Luterilainen evankeliumiyhdistys SLEY ja sen ruotsinkielinen sisarjärjestö SLEF ilmoittavat virallisissa asiakirjoissaan, että ne eivät palkkaa pappisvihkimyksen ottaneita naisia mihinkään työtehtäviin näiden henkilöiden sukupuolen takia.

Pyysimme Turun yliopiston työoikeuden professorilta Seppo Koskiselta näkemystä siitä, täyttääkö tämä ilmoitus tasa-arvolain rikkomisen määritelmän. Koskisen mukaan täyttää.

b) Suomessa on voimassa laki yhdenvertaisuudesta. Lain mukaan ketään ei saa syrjiä esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Professori Seppo Koskisen mukaan järjestöjen ilmoitus siitä, että ne eivät rekrytoi rekisteröidyssä parisuhteessa olevia henkilöitä työtehtäviin, täyttää yhdenvertaisuuslain rikkomisen kriteerit. Koskisen mukaan ei tarvita oikeustapausta, jossa järjestöt olisivat syrjineet jotakuta henkilöä ja ne olisi siitä tuomittu, vaan jo pelkkä ilmoitus syrjivästä rekrytointiperiaatteesta on lain vastainen. Näytöksi riittävät Koskisen mukaan järjestön viralliset asiakirjat ja johdon antamat julkiset lausunnot.

Näyttö: Kansanlähetyksen virallisessa, voimassa olevassa ohjelmassa lukee, ettei järjestö hyväksy samasukupuolisessa suhteessa elämistä, ja järjestön johtaja on julkisuudessa kertonut, ettei järjestö rekrytoi homoja.
Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Svenska Lutherska Evangeliföreningen ja Medialähetys Sanansaattajat ovat julkisessa kannanotossaan vaatineet, ettei kirkko rekrytoi samasukupuolisissa parisuhteissa eläviä henkilöitä, mitä voidaan pitää selkeänä näyttönä myös järjestöjen omasta rekrytointilinjasta. Kyseinen linjaus allekirjoituksineen on yhdenvertaisuuslakia rikkova. Asiakirja on osoitteessa http://www.teolinst.fi/index.php/sti/uutisarkisto2/245-aaaakirkko-ja-samaa-sukupuolta-olevien-parisuhteet

Järjestöt eivät ole sanoutuneet irti vetoomuksessa esittämästään syrjivästä kannasta.

Kylväjän johtotehtäviin on hiljattain siirtynyt Jukka Norvanto, joka opettaa edellisen työnantajansa Sanansaattajien nettisivuilla muun muassa, että homoseksuaalisuus on "esimerkki siitä pahuudesta, jota ilman Jumalaa elävä ihminen harjoittaa ja joka lopulta vie hänet tuhoon". Tällainen julkinen puhe voi täyttää rikoslaissa määritellyt syrjinnän kriteerit.
Rikoslain mukaan sekä välillinen että välitön syrjintä on rikollinen teko.
Lain tulkinta lähtee siitä, että myös halventava puhe voi täyttää syrjintärikoksen tuntomerkistön.

2) Onko järjestöillä oikeus harjoittaa syrjintää uskonnollisella perusteella?

Järjestöillä ei ole uskonnonvapauteen perustuvaa erivapautta harjoittaa tasa-arvolain vastaista toimintaa.

Tasa-arvolaissa on uskonnonharjoitukseen sisältyvä poikkeus, jonka perusteella uskonnollinen yhdyskunta voi tietyissä tilanteissa toimia toisin kuin laki määrää. Esimerkiksi islamilainen yhdyskunta, joka palkkaa imaameikseen vain miehiä, ei tämän poikkeuksen perusteella syyllisty tasa-arvolain rikkomiseen.

Ev.lut. kirkon lähetysjärjestöt sitä vastoin syyllistyvät.
Lähetysjärjestöt eivät ole erillisiä uskonnollisia yhdyskuntia. Ne kuuluvat Suomen ev.lut. kirkkoon, joka on suurin Suomen yli viidestäkymmenestä uskonnollisesta yhdyskunnasta. Suomen ev.lut. kirkko taas ei ole koskaan edes käynnistänyt kirkkolain muutosprosessia, joka antaisi sille mahdollisuuden olla noudattamatta tasa-arvolakia. Näin ollen tasa-arvolaki on kirkon piirissä, myös lähetysjärjestöissä, voimassa normaalisti. Myöskään yhdenvertaisuuslain tai rikoslain rikkomiseen niillä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta.

3) Onko järjestöillä vakaumuksen vapauteen perustuva oikeus syrjiä naispuolisia pappeja ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevia henkilöitä?

Mitä uskonnolliseen vakaumukseen, mielipiteen vapauteen ja muihin perusoikeuksiin tulee, Korkein oikeus on naispapin syrjintää koskeneessa ratkaisussaan (KKO 2010:74) linjannut, että vaikka henkilölla on laillinen suoja uskonnolliselle vakaumukselleen, tämä vakaumus "ei oikeuta häntä rajoittamaan toisen henkilön vapauksia ja oikeuksia". Jos jonkun vakaumus on vastustaa naisten tai homoseksuaalien työskentelyä pappeina, hänellä ei silti ole oikeutta käytännössä estää ketään naista tai homoa näin tekemästä. Tämä koskee myös rekrytointitilannetta. Henkilöiden vakaumuksista riippumatta rekrytoinnissa on aina noudatettava lakia.

Huomion arvoista on myös, että vaikka luonnollista henkilöä koskee ajatuksen ja mielipiteen vapaus ja lailla suojattu uskonnonvapaus, näitä vapauksia ei ole instituutioilla, kuten järjestötyönantajilla. Vaikka järjestön kaikkien työntekijöiden vakaumuksen mukaista olisi vastustaa homoutta tai naispappeja, nämä vakaumukset eivät oikeuta järjestöä toimimaan työnantajana lainvastaisesti.

4) Asian sopimusoikeudelliset ongelmat

Kirkkohallitus on toukokuussa 2013 tehnyt sopimuksen kirkon ns. virallisten lähetysjärjestöjen kanssa. Sopimusta ei edeltänyt järjestöjen soveltuvuuden tutkinta, vaan sopijoiksi kutsuttiin kaikki seitsemän siihenastista järjestöä.

Järjestöt sitoutuvat sopimuksessa noudattamaan kirkon päätöksiä "omassa toiminnassaan". Käytännössä ne eivät näin tee: kirkolla on päätös naispappeudesta ja piispainkokouksen toteamus, että rekisteröity parisuhde ei ole este toimia kirkon työssä. Näitä puheena olevat viisi järjestöä eivät noudata. Kirkon päätös naispappeudesta ei ole se, että kirkko tekee yhteistyötä naispappien (esim. Ruotsin kirkon naispappien) kanssa, vaan että kirkkomme omina pappeina (myös lähetystyössä) voi olla sekä naisia että miehiä.

5) Asian eettiset ongelmat

a) Syrjintä on kristillisen etiikan vastaista. Piispainkokous on linjannut homoista: "Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustuvassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa.
- Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan." Tähän linjaukseen on kirkolliskokouksen perustevaliokunta yhtynyt. Tätä linjausta eivät puheena olevat viisi järjestöä noudata.

b) Puheena olevien viiden järjestön seksuaali- ja perheopetus on ns. Tosi rakkaus odottaa -opetusmateriaalin mukaista. Kirkkohallituksen Jarmo Kokkonen toteaa, että opetus ei ole kirkon linjan mukaista ja siihen on otettu kriittistä etäisyyttä. Tämän opetuksen vieminen lähetystyöhön on ristiriitaista kirkon virallisen linjan kanssa. Kokkosen haastattelu on osoitteessa http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/sexpo-katsoo-seksioppaan-vaarantavan-nuorten-seksuaalisen-hyvinvoinnin/

c) Homovastaisten oppien levittäminen esimerkiksi Afrikkaan saattaa monia siellä olevia ihmisiä vaaraan. Järjestöjen opetus vahvistaa yleistä homokielteistä asenneilmastoa, jonka seurauksia ovat muun muassa väkivallanteot ja vähemmistöjen stigmatisoituminen ja syrjäytyminen. On huolestuttavaa, että kirkkomme osallistuu tällaisen asenneilmaston luomiseen ja ylläpitoon omassa lähetystyössään.

Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia Etiopiassa ajava järjestö ?Rainbow Ethiopia? on vedonnut kansainväliseen yhteisöön ja ulkomaiden hallituksiin toukokuussa 2013, että ne lopettaisivat homovastaisten järjestöjen työn rahoittamisen Etiopiassa. Rainbow Ethiopian mukaan Etiopian homovastainen koalitio koostuu maan suurimmista kirkoista (joukossa Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus) ja kansainvälisistä järjestöistä kuten esimerkiksi "Lausanne Movement" (suom.
Lausannen liike). Rainbow Ethiopian vetoomuksen peruste on se, että edellä mainitut tahot levittävät homovihaa Etiopiassa ja pyrkivät vaikuttamaan Etiopian lainsäädäntöön siten, että homosuhteet kriminalisoivia lakeja kiristettäisiin entisestään ja otettaisiin käyttöön myös kuolemanrangaistus. Jo tällä hetkellä seksuaaliset teot samaa sukupuolta olevien välillä on kriminalisoitu Etiopiassa.

Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Ev.lut.Lähetysyhdistys Kylväjä ja Medialähetys Sanansaattajat kuuluvat Lausannen liikkeeseen yhteisöjäseninä. Ne ovat Suomen edustajia Maailmanevankelioimisen Lausannen komiteassa (The Lausanne Committee for World Evangelization; LCWE).

Lausannen liikkeen periaatteet sisältävän Kapkaupungin sitoumuksen mukaan ihmisten tulee sanoutua irti "seksuaalisuuden vääristymistä". Seksi kuuluu Lausannen liikkeen mukaan vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Seksuaalisuhteet ennen avioliittoa ja avioliiton ulkopuolella ovat Jumalan tahdon vastaisia. Myös hiv-tartuntoja ehkäistään parhaiten, kun seksiä harjoitetaan vain miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Homoseksuaalisuus on seurausta "syvistä identiteettiin ja kokemuksiin liittyvistä ongelmista".

Konservatiiviset uskonnolliset järjestöt, kuten Lausannen liike, suhtautuvat periaatteessa myönteisesti niihin ihmisiin, joilla on homoseksuaalinen taipumus. Taipumus ilman tekoja ei ole vielä synti tai rikos Jumalaa kohtaan, vaan homoseksuaalinen taipumus nähdään vääristymänä tai traumana, josta voi eheytyä kristillisessä sielunhoidossa.
Homoseksuaalisuuden toteuttamiseen - seksiin samaa sukupuolta olevien välillä ja homojen parisuhteisiin suhtaudutaan näissä järjestöissä kuitenkin jyrkän tuomitsevasti. Siksi niiden edustamat asenteet ovat kehitysmaiden ihmisille monin verroin vaarallisempia kuin vastaavat puheet ovat seksuaalivähemmistöille Suomessa. Suomessa vähemmistöillä on turvanaan yhteiskunta ja laki, kun esimerkiksi Etiopiassa asia on päinvastoin.

6) Puheena olevat uskonnolliset järjestöt käsittävät "syrjinnän" eri tavalla kuin miten se nyky-yhteiskunnassa yleensä ymmärretään.

Uskonnollinen järjestö voi kertoa "kunnioittavansa ehdottomasti kaikkien ihmisten ihmisarvoa" ja samalla ilmoittaa vastustavansa samaa sukupuolta olevien parisuhteita ja tällaisissa parisuhteissa elävien ihmisten ottamista töihin esimerkiksi kirkon palvelukseen. Samasukupuolisten ihmisten parisuhteiden tuomitseminen synniksi ja tällaisissa parisuhteissa eläviin ihmisiin kohdistuvat rekrytointikiellot eivät heidän mielestään ole syrjintää.

Tämä kielenkäytön erityispiirre on otettava huomioon, kun asiasta keskustellaan esimerkiksi kirkon luottamuselimissä. On syytä suhtautua kriittisesti, jos syrjivä lähetysjärjestö puheissaan tai kirjallisessa viestinnässään ilmoittaa "vastustavansa kaikkea syrjintää".

Myöskään kirkkohallitus ei halua miettiä, ovatko homosuhteiden tuomitseminen "Jumalan tahdon vastaisiksi" ja homoihin kohdistuvat virkakiellot syrjintää. Kirkkohallitus hyväksyy sellaisenaan järjestöjen oman ilmoituksen, että ne "eivät syrji".

6) Prosessin tilanne

Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakunnat ovat parina viime vuotena pyytäneet järjestöjen vastauksia kiistanalaisiin kysymyksiin. Järjestöjen kannat eivät ole muuttuneet siitä, mitä ne ovat aiemmin ilmoittaneet edustavansa. Espoo on kysynyt kantoja viimeksi 2012.

7) Ulkoministeriö ja järjestöt

Usein kuultu perustelu on, että koska myös ulkoministeriö luottaa kirkon virallisiin lähetysjärjestöihin kehitysyhteistyön toimijoina, seurakuntienkin on syytä niin tehdä. Ulkoministeriö on myöntänyt virallisen kehitysyhteistyön kumppanijärjestön aseman vain Suomen Lähetysseuralle. Kylväjän hakemuksen se hylkäsi, koska ei voinut luottaa järjestön syrjimättömyyteen.

8) "Kohdemaiden olosuhteet" rekrytointikieltojen perusteena

Syrjivät järjestöt perustelevat syrjintää myös sillä, että tiettyihin maihin ei voi lähettää pappinaisia eikä homoja näiden oman turvallisuuden vaarantumatta. Tämä pitää paikkansa. Tapauskohtainen työsuojelu on kuitenkin täysin eri asia kuin lähtökohtainen rekrytointikielto kaikkiin maihin, kaikkiin tehtäviin, myös kotimaassa. Järjestöt eivät voi piilottaa omia syrjiviä asenteitaan käykeytymällä kohdemaiden ihmisten selkien taakse.

9) Kirkkohallituksen toiminta asiassa

Kirkkohallitus ei ilmeisesti halua, että seurakunnissa käydään keskustelua lähetystyöhön liittyvistä juridisista ja eettisistä ongelmista ja harjoitetaan itsenäistä harkintaa. Lähetysjärjestöistä laatimassaan, joulukuussa 2013 julkaistussa yhteenvedossa kirkkohallitus antaa ymmärtää kaiken olevan kunnossa ja kaikkien järjestöjen "puolustavan ihmisoikeuksia".

Kuitenkin yhteenvedon taustamuistiot osoittavat, että ongelmat ovat ennallaan. Olemme perehtyneet taustamuistioihin yksityiskohtaisesti.

Kirkkohallitus ei halua lainkaan arvioida, pitävätkö järjestöjen omat ilmoituksen syrjimättömyydestä paikkaansa. Kirkkohallitus ilmoittaa vain luottavansa järjestöjen omaan ilmoitukseen asiassa. Pidämme tällaista toimintatapaa hyvin kummallisena.

Kirkkohallituksen Kimmo Kääriäinen pitää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä "vain yhtenä monista asioista", eikä näitä kirkkohallituksen mielestä pidä keskustelussa "korostaa".

Meidän mielestämme syrjintä ei ole "yksi pieni asia monien joukossa". Olivat kyseessä naiset, homot, mustat, romanit, saamelaiset tai kuka tahansa muu, syrjintä on vakava asia, jota ei voi pitää vain "yhtenä asiana monien joukossa".

Kääriäisen haastattelu on osoitteessa
http://arkisto.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12973-kaeaeriaeinen-naispappeus-ja-homoseksuaalisuus-ylikorostuvat-liikaa-laehetysjaerjestoeistae-puhuttaessa

Kirkkohallitus pyrkii samentamaan tosiasiaa siitä, että seurakuntayhtymät ja seurakunnat päättävät taloudestaan itsenäisesti. Tähänkään mennessä kaikki seurakunnat eivät ole tukeneet kaikkia lähetysjärjestöjä. Kaikki seurakunnat eivät ole myöntäneet rahaa muun muassa SLEY:lle, vaikka seurakunnassa olisi ollut vapaaehtoista SLEY-kannatusta.

Risto Jukko antoi Essen haastattelussa ymmärtää, että järjestöjen "oikeudeksi" olisi katsottu saada rahaa seurakunnilta. Tämä ei pidä paikkaansa. Uuden lähetyssopimuksenkin mukaan järjestöt "voivat" saada rahoitusta seurakunnilta. Mitään rahoitusvelvollisuutta ei ole.

Toisaalta Jukko on esimerkiksi lehtihaastattelussa sanonut, että kirkkohallitus "ei painosta" seurakuntia eikä "sanele, mille näistä seitsemästä talousarviomäärärahaa kohdistetaan", eikä kirkkohallitus "ota kantaa siihen, kenelle rahaa annetaan". Haastattelu osoitteessa http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/risto-jukko-kirkkohallitus-ei-painosta/

Seurakunnilla on kirkkolain mukaan täydellinen itsenäisyys päättää, mitä järjestöjä, jos mitään, ne rahoittavat. Kirkkohallituksella ei ole minkäänlaista ohjausvaltaa seurakuntien taloudessa, johon lähetysrahatkin kuuluvat.

Lopuksi

Luottamushenkilöinä haluamme itsenäisesti arvioida järjestöjen toimintaa ja etiikkaa. Vaihtoehto on luottaa kritiikittömästi järjestöjen ja kirkkohallituksen ilmoitukseen, että järjestöt eivät syrji, ja sulkea silmät tosiasioilta.

Oman harkinnan käyttö on mielestämme luottamushenkilön velvollisuus.
Vantaan kirkkovaltuusto päätti 3.12.13 äänin 24-22, että lähetysrahamme ohjataan Suomen Lähetysseuran ja Suomen Pipliaseuran kautta. Olemme tähän päätökseen tyytyväisiä, koska nämä kaksi järjestöä sitoutuvat kaikessa kirkon linjausten mukaiseen ja laillisesti moitteettomaan toimintaan.


Ranneliike.net: Lähetysseura jakautui parisuhteen rekisteröineiden sopivuudesta
Ranneliike.net: Helsingin Lähetysjuhlat huipentuivat pappisvihkimykseen ja lähettien siunaamiseen

3 kommenttia

Sinällään painavia sanoja tuosta asiasta, mutta valitettavasti tuo on itse ongelmaan nähden vain "lillukan varsia".

Kaikkihan lähetysjärjestöt harrastavat syrjintää - ne syrjivät muita uskontoja ja kulttuureja.

Koko lähetystyöstä pitäisi luopua, sillä kristinislaminuskonnossa on niin paljon perustavanlaatuisia valuvikoja, ettei niissä ole hengellistä kapasiteettia, eikä ainesta ihmisille minnekään.

Niin kauan kuin niitä "saatanallisia säkeitä" on siellä raamatussa ja koraanissa ja niin kauan kuin niissä uskotaan hölynpölyihin, niin kauan kuin niitä pidetään ainoina oikeina uskomuksina - eli harjoitetaan tuota lähetys-käännytys-työtä muita uskontoja ja kulttuureja vastaan - niin kauan niitä ei voi kelvollisiksi sanoa, eikä niitä pitäisi levittää.

On älyttömyyden huippu levittää "mitään muuttamattomia" kirjasia, raamattu-koraania, joissa on kirjoitettu vaikka mitä vihaa erinäisiä luonnollisia asioita vastaan ja joissa muutenkin on lähi-itä-roomalaista ideologiaa.

3rd World Skeptical Kid:

http://picsit.fi/k/2014/03/09/ThirdWorldSkepticalKid5.jpg

http://global3.memecdn.com/women-and-shoes_o_987474.jpg

http://cdn.memegenerator.net/instances/250x250/46671205.jpg

http://www.quickmeme.com/img/8a/8adb30f9f3c2368c1327509175d6830b7fdda83a61f58ed218d7961f219826e8.jpg

http://www.quickmeme.com/img/58/58be7b78d6e957499e5b6a468a8153a3ddb0dc54a945ab91937055d2c23722d3.jpg

http://media-cache-ec0.pinimg.com/236x/7f/78/0b/7f780b1ed3d26a2c4b9add285eb4c675.jpg

http://t1.livememe.com/y8gxso_4.jpg

http://i.huffpost.com/gadgets/slideshows/234457/slide_234457_1135057_large.jpg
Otsikko kertoo viiden lähetysjärjestön harjoittavan syrjintää. Tekstistä ei kuitenkaan löydy yksiselitteistä luetteloa syrjivistä järjestöistä, siis jutussa - eikä pikaisella lukemisella kai liitemuistiossakaan. Oikeudellisia esteitä ei kai julkaisemiselle ole? Tässä ei ole kyse senkaltaisesta tilanteesta, joka pakottaa median puhumaan "22-vuotiaasta paikkakuntalaisesta" nimen sijaan.

Tieto siitä, että UM oli hylännyt Kylväjän hakemuksen, oli minulta häipynyt päästä. Olisipa ollut muistissa, kun vaihdoin ajatuksia maaseutukaupungin kirkkoherran kanssa. Hän kun puolusti Kylväjän näkyvää esiintymistä lähetysjärjestönä seurakunnassaan.