ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


yhteiskunta ja politiikka terveys ja tutkimus urheilu viihde ja kulttuuri pride vapaalla yleiset sattumat näkökulmat HLBTI-historiaa ihmisiä ja ilmiöitä tapahtumaraportit
ilmiöitä homoseksuaalisuuden ympärillä vino aivopuolisko internet ja seksuaalivähemmistöt homoseksuaalisuus ja uskonto pride ja vapautusliike pride-kalenteri tuki- ja neuvontapalvelu homoFAQ seksuaalisuus ja sukupuoli perheet kaappi linkit kaikki artikkelit

Vapaa Viro on aina sallinut samaa sukupuolta olevien suhteet

Sami Mollgren • 24.02.2018 00:00 • 3 kommenttia. IHMISIÄ JA ILMIÖITÄ • EU

Viron sini-musta-valkea lippu nostetaan joka päivä auringon noustessa Tallinnan Toompealla sijaitsevaan Pitkän Hermannin torniin. Lippu liehuu aina auringonlaskuun asti.
Viro viettää itsenäisyytensä julistamisen 100-vuotisjuhlapäivää lauantaina 24. helmikuuta.

Itämerensuomalaista kieltä puhunutta väestöä on elänyt tuhansia vuosia Suomenlahden eteläpuolella Peipsijärven ja Itämeren välissä ja laajemmallakin alueella erilaisina yhteisöinä ja yhteiskuntina. Keskiajalta lähtien aluetta ovat hallinneet vuoroin tanskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset. Kansallisuusaate oli tsaarin hallitseman Venäjän vallan alla olleessa Virossakin virinnyt 1800-luvun mittaan. Viron tasavallan itsenäisyys julistettiin Ensimmäisen maailmansodan melskeissä 24.2.1918, kun venäläiset bolševikit vetäytyivät saksalaisten alta, mutta saksalaiset eivät vielä olleet ehtineet miehittää Tallinnaa. Saksan keisarikunta romahti marraskuussa 1918, jonka jälkeen alkoi Viron vapaussota Neuvosto-Venäjää vastaan. Varsinainen valtiollinen elämä pääsi Viron tasavallassa käynnistymään vasta vuonna 1919. Helmikuussa 1920 solmittiin lopulta Tarton rauha, ja vuonna 1921 Virosta tuli kansainvälisesti tunnustettu valtio ja Kansainliiton jäsen.

Itsenäistymisen jälkeen maa alkoi kehittyä, joskin nuoressa valtiossa vallan instituutiot eivät olleet ehtineet vakiintua samalla tavoin kuin Suomessa, jossa takana oli jo vuosisadan mittainen autonomian aika. Ensimmäinen vapauden aika oli poliittisesti epävakaista aikaa. Hallinto oli välillä ääriparlamentaristinen ja välillä lähes yksinvaltainen. Yksi itsenäistymisen voimahahmoista, Konstantin Päts, oli vahvassa asemassa koko runsaan kahden vuosikymmenen mittaisen ajan.

Toinen maailmansota päätti Viron ns. ensimmäisen tasavallan ajan ja katkaisi maan länsimaisen kehityksen puolen vuosisadan ajaksi.

Myöntyväisyyspolitiikka muuttui neuvostomiehitykseksi ja liittämiseksi Neuvostoliittoon kesällä 1940. Noin vuosi sen jälkeen alkoi useamman vuoden mittainen saksalaismiehitys, kunnes Saksan jouduttua vetäytymään, otti vallan taas Neuvostoliitto - ja neuvostokommunistinen yhteiskuntajärjestys vakiinnutettiin. Virolaisia pakeni neuvostovaltaa meren yli länteen, ja uudet vallanpitäjät lähettivät uhkaksi kokemiaan virolaisia esimerkiksi karkotukseen Siperiaan. Neuvostovalta näki erityisesti maan perinteisen sivistyneistön uhkana. Neuvostoliittoa johtaneen Stalinin kuoltua 1953 olo rauhoittui ja rajoitetut yhteydet avautuivat esimerkiksi Suomeen, mutta 1970- ja 1980-luvulla Neuvostoliitto pyrki rajusti venäläistämään Viroa. Mihail Gorbatšovin nousu Neuvostoliiton johtajaksi 1980-luvun puolivälissä lisäsi sananvapautta. Virossa nousivat esiin huolet ympäristön sekä oman kielen ja kulttuurin tilasta, joihin tosin oli jo aiemminkin kiinnitetty huomiota. Liikehdintä itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi kasvoi samalla kuin Neuvostoliiton ote irtosi Varsovan liiton maista. Pian liikehdintä muotoutui vaatimuksiksi täyden itsenäisyyden palauttamisesta. Itsenäistyminen tuli konkreettisesti mahdolliseksi, kun vanhoilliset kommunistit yrittivät elokuussa 1991 epäonnistuneesti vallankaappausta Moskovassa ja pyrkivät syrjäyttämään Gorbatšovin - todellinen valta liukui Venäjälle ja Boris Jeltsinille, joka hyväskyi Viron, muiden Baltian maiden irtautumisen.

Käytännössä itsenäisyytensä palauttaneen Viron tasavallan valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän perustaksi otettiin neuvostomiehitystä edeltävä aika, ja lainsäädännön modernisoimisessa haettiin mallia Pohjoismaista. Sitä silmälläpitäen oli tehty työtä jo useampia vuosia.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema

Vapaassa Virossa ei ole koskaan rangaistu samaa sukupuolta olevien aikuisten välisistä vapaaehtoisuuteen perustuvista seksuaalisuhteista.

Esihistoriallisen ajan kulttuurin suhtautuminen samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin on hämärän peitossa, eikä paljon vihjeitä ole paria viime vuosisataa aiemmilta ajoiltakaan. Tsaarin hallitseman Venäjän alaisuuteen kuuluneen Viron alueella noudatettiin Venäjän lakeja, ja samaa sukupuolta olevien aikuisten välisestä lihallisesta suhteesta sai 1800-luvulla jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen ja vielä 1900-luvun alussakin vähintään kuukausien mittaisen vankeusrangaistuksen.

Ensimmäisen itsenäisyyden aika

Vuonna 1920 Viro sääti ensimmäisen oman rikoslain, eikä siinä puututtu aikuisten ihmisten vapaaehtoiselta pohjalta lähtevään keskinäiseen intiimielämään. Samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalinen kanssakäyminen katsottiin yksityisyyden piiriin kuuluvaksi asiaksi - toisin kuin Suomessa, jossa homosuhteet dekriminalisoitiin lopulta 1970-luvun alussa.

Rangaistavuuden puutuminen ei kuitenkaan tarkoittanut myönteistä suhtautumista samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin, eikä esimerkiksi parisuhteita tunnustettu. Pitkälti maatalousvaltaisessa Virossa samaa sukupuolta olevien väliset suhteet olivat tabu ja asenteet yhteiskunnassa ilmiötä kohtaan kaikkea muuta kuin sallivat. Mieltymys omaan sukupuoleen nähtiin paljolti pilkan arvoisena ja häpeällisenä. Mitään joissakin harvoissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa syntyneen homokulttuurin kaltaista ei virolaiskaupungeissa ollut, eikä avointa homoseksuaalisuuttakaan. Tavallisen kansan keskuudessa homosuhteita saatettiin pitää kaupunkien ylempien yhteiskuntaluokkien piirissä tapahtuvana merkillisenä toimintana, jos koko aihepiiri ylipäänsä jossain yhteydessä tuli esiin.

Toki kiinnostusta samaa sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan on kaikissa yhteiskuntaluokissa ollut, ja oletettavasti kiinnostus on myös johtanut toimintaan, jos mahdollisuus on tarjoutunut.

Miehittäjien lait

Toisen maailmansodan yhteydessä Viro jäi niin kommunistisen Neuvostoliiton kuin natsien hallitseman Saksankin intressien jalkoihin, ja oma lainsäädäntö korvattiin miehittäjän lainsäädännöllä. Molemmissa tapauksissa suhtautuminen miesten väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen oli kielteinen. Saksassa noussut natsivalta ei hyväksynyt homoseksuaalisuutta. Neuvostoliitossa taas sen alkuaikoina homosuhteet oli nähty yksityisoikeudellisina kysymyksinä, mutta Stalinin valtaannousun jälkeen 1930-luvulla tilanne muuttui. Homoseksuaalisuutta alettiin pitää kapitalismiin kuuluvana rappiollisena ilmiönä ja homoseksuaalisia tekoja yhteiskunnan vastaisena toimintana. Ilmiö liitettiin propagandistisessa mielessä pedofiliaan.

Neuvostomiehityksen aikana Virossa olivat voimassa Neuvostoliiton lait, ja homosuhteet olivat kiellettyjä aluksi maksimissaan viiden vuoden työleirirangaistuksen ja myöhemmin kahden vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Vielä myöhemmin, 1970- ja 1980-luvulla Neuvostoliitossa käytiin jonkinlaista keskustelua siitä, onko perusteltua pitää homoseksuaalisuutta rikoksena. Usein homoseksuaalisuus nähtiin enemmänkin hoitoa vaativana sairautena, samoin transsukupuolisuus, jota vasta viime vuosisadan loppupuolella alettiin pitää homoseksuaalisuudesta irrallisena ilmiönä. Neuvostovallan kulkiessa kohti luhistumistaan, vähenivät ideologiaan perustuvat kansalaisten yksityiselämää koskevat rajoitukset - ja ainakin niiden valvonta väheni.

Uuden itsenäisyyden aika

Vuoden 1991 itsenäisyyden palauttamisen jälkeen vuonna 1992 toteutetussa Viron rikoslain kokonaisuudistuksessa homosuhteet lakkasivat olemasta rikos, joskin homosuhteiden korkeammat suojaikärajat yhtenäistettiin vasta 2001. Vuosikymmenen mittaan säädettiin kattava syrjintäsuoja. Vuodesta 2002 lukien on myös juridisen sukupuolen vahvistaminen ollut mahdollista, eikä sen edellytyksenä ole sukupuolenkorjausleikkaus tai steriliteetti, eikä sen vuoksi ole erottava aviopuolisosta.

Vuoden 2016 alusta lähtien sekä samaa että eri sukupuolta olevat kumppanit ovat voineet tehdä avioliittoinstituutiosta erillisen parisuhdesopimuksen, mutta lainsäädäntö on yhä puutteellinen, sillä riittävää poliittista tahtoa ei asian loppuun saattamiseksi ole ollut. Oikeuslaitos on joutunut ratkomaan lainsäädännön puutteesta johtuvia käytäntöjen epäselvyyksiä esimerkiksi adoptio- ja perintökysymyksissä.

Vuonna 2017 oikeus päätti, että Virossa on tunnustettava ulkomailla solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot.

Keväällä 2017 julkaistun Euroopan hlbti-järjestöjen katto-organisaatio ILGA-Europen raportin mukaan Virossa toteutuu 33 prosenttia organisaation asettamista tavoitteista, kun keskimäärin toiminta-alueella luku on 38 prosenttia ja esimerkiksi Suomessa 68 prosenttia.

Asenteet yhä torjuvia

Asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat Virossa selvästi torjuvammat kuin monissa monissa muissa läntisen Euroopan maissa.

Suurimpana syynä torjuviin asenteisiin on pidetty puolivuosisataista neuvostomiehitystä, jonka alla länsimaissa 1960-luvulta lähtien tapahtunut seksuaalisuuteenkin liittynyt arvojen vapautuminen jäi väliin. Samoin länsimaailmassa oli 1980-luvun Aids-kriisi, jossa epidemia yhdistettiin homoseksuaalisuuteen - ja aihepiiri kokonaisvaltaisesti tuli koko kansan tavalla tai toisella käsittelemäksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevat tiedot ovat yleisesti Virossa vähäiset, ja ennakkoluulot ovat yleisiä. Lisäksi Virossa laajasti hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuuteen kielteisesti suhtautuvat uskonnolliset voimat saivat todellista kannatustaan vahvemman äänen itsenäistymiskehityksen yhteydessä, niiden tukiessa vahvasti itsenäistymistä. Myös viime vuosiin asti jatkunut muuttotappio on verottanut nimenomaan nuorempaa väkeä.

Hidasta muutosta parempaan

Vaikka kielteisesti suhtautuvia on yhä enemmän kuin myönteisesti suhtautuvia, on asenneilmapiiri kuitenkin mittausten mukaan muuttumassa hyväksyvämmäksi. Asenneilmapiiriä selvittävissä tutkimuksissa on nähtävissä, että varsinkin nuoremmissa ikäryhmissä ja ulkomailla asuneiden kotiin palanneiden keskuudessa asenteet ovat selvästi keskimääräistä myönteisempiä. Tiedotusvälineissä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvien asioiden käsittely on muuttunut yhä asiallisemmaksi. Kirkkojen piirissä on myös jouduttu käsittelemään suhdetta seksuaalivähemmistöihin.

Viron talouden kohentuessa ja elämänmahdollisuuksien parantuessa odotetaan muuttotappion kääntyvän muuttovoitoksi - ja kotiin palaavien mahdollisesti vaikuttavan merkittävästikin asenteisiin.

Virolaista hlbti-aktivismia

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa kohentamaan pyrkivä aktivismi käynnistyi Virossa jo ennen itsenäisyyden palauttamista. Syntyi yhdistyksiä, järjestettiin seminaareja ja päättäjille viestittiin yhdenvertaisuuden lisäämisen tarvetta. Alkuaikojen aktivismi oli erityisesti naisten ylläpitämää. Ensimmäinen yhdistys oli vuonna 1990 perustettu Eesti Lesbiliit.

Virossa hlbti-aktivismi ja -aktiviteetit ovat keskittyneet lähinnä Tallinnaan. Yliopistokaupunki Tartossa on ollut satunnaista toimintaa.

Tallinnassa järjestettiin vuodesta 2004 vuoteen 2007 pride-tapahtumia, jolloin pääosassa on ollut perinteinen paraati. Tallinnan paraati joutui kuitenkin jokaisena vuonnaan jonkinlaisen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Vuonna 2009 alkoi Baltian maiden - Viron, Latvian ja Liettuan - pääkaupungeissa vuorovuosin kiertävän Baltic Priden aika. Kesällä 2017 järjestettiin kymmenen vuoden tauon jälkeen Tallinnassa jälleen pride-kulkue, ja lähes 2 000 ihmisen kulkue sujui rauhallisesti.


Katso myös nämä
 

 

Lukijoiden kommentit (kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä)
Neuvostojoukkojen lähdön jälkeen vierailin ensimmäistä kertaa Virossa. Kävin virallisesti yhtenä monista Suomen edustajista keskustelemassa tietoliikenneyhteyksien rakentamisesta mahdollisimman pikaisesti Suomen ja Viron välille.

Se oli erikoista aikaa. Puutetta oli kaikesta. Mennessämme käymään meillä oli mukana mm. kahvitarvikkeita ja pikku tarjottavaa. Isännät koettivat järjestää meille parasta tarjottavaa, mitä heillä oli silloin saatavilla. Meitä kohdeltiin todella ystävällisesti. Silloin alkaneet ystävyyssuhteet jatkuivat pitkään. Saimme yhteistyössä hitaasti tietoliikennettä paranneltua. Miehittäjät veivät mukanaan sekä omat asiantuntijansa, että mittalaitteet. Merkittävää Viron kohdalla oli se, että he hyppäsivät suoraan uusimpaan tekniikkaan digitaalisine puhelinkeskuksineen, valokuitukaapeleineen jne. Heillä ei ollut rasitteena vanhaa tekniikkaa, jota me jouduimme käyttämään Suomessa vielä pitkään, kun kerran kalliit investoinnit oli aikanaan tehty.

Opin tuntemaan Tallinnaa. Opin tuntemaan suuttumukseen saakka suomalaiset juopot, jotka öykkäröivät niin laivoilla, kuin Tallinnan kaduillakin. Sitä oli suorastaan hävettävää katsella. "Porot" pohjoisesta olivat hyvin edustettuina. Kertaakaan minulle ei tästä asiasta sanottu mitään, vaikka luulen että sanottavaa olisi ollut paljonkin.

Käväisimme eräänä pääsiäisenä mieheni kanssa Tartossa, tavaten siellä muutamia tuttuja. He innostivat hankkimaan kodin Tartosta. Ihastuimme kaupunkiin, vaikka se oli siihen aikaan vielä hyvin köyhä ja harmaa, mutta avara. Rakennuksiin ei oltu kajottu moniin vuosiin. Historiaa ja kulttuuria oli paljon. Hankimme siis lopulta itsellemme toisen kodin Tartosta. Välimatka ja työt Suomessa aiheuttivat sen, ettei jatkuvasta asumisesta Tartossa tullut mitään. Huoneisto oli pitkään vuokralla.

Tallinna jäi myöhemmin vuosien ajan väliin. Kun saavuimme laivasatamaan, otimme heti taksin tai kävelimme bussiasemalle ja sieltä bussilla suoraan Tarttoon. Siellä suomalaisiin matkailijoihin törmäsi harvakseltaan. Yliopistossa opiskelee monta suomalaista. Heillä on omat piirit, joihin emme koskaan törmänneet.

Asuntoyhdistys on Virossa tyypillinen, eikä asunto-osakeyhtiö, kuten Suomessa. Meillä ja kahdella muulla perheellä oli tuossa kerrostalossa ylimmän asuinkerroksen huoneistot. Niiden yläpuolella oli tyhjillään vintti. Asuntoyhdistyksessä päätettiin tarjota kullekin ylimmän kerroksen huoneistolle mahdollisuus ostaa kohdalla oleva osuus vintistä. Kaupunki antoi samalla ensimmäisen luvan rakentaa huoneistosta kahden kerroksen penthouse-ratkaisu.

Vintin kauppa toteutui virallisen notaarin toimistossa. Kaikkien omistajien oli oltava paikalla henkilökohtaisesti. Notaari luki julki kaikkien perhesuhteet. Meidän kohdallamme kerrottiin olevamme rekisteröidyssä parisuhteessa. Ilmoitukseen ei reagoitu millään tavoin. Kaikkien allekirjoitukset papereihin ja asia oli sillä selvä. Mitään reaktioita tuosta tiedosta ei tullut koskaan. Se mitä he ajattelivat yksityisesti, sitä me emme tietenkään saaneet tietää.

Penthouse-ratkaisua emme koskaan rakentaneet, koska ammattitaitoiset rakennusmiehet Virosta tekivät töitä Suomessa. Muutama vuosi sitten myimme asunnon nuorelle yrittäjäperheelle, joka on tehnyt asunnosta sen millainen siitä pitikin tulla.

Tartossa sateenkaarielämä oli meiltä hyvin piilossa. Piti olla mukana verkostoissa, saadakseen tietoa tapahtumista. Kerran olimme menossa Annelinnan kaupunginosassa olevaan nettikahvilaan sähköposteja lukemaan. Ovella ilmoitettiin yksityistilaisuudesta. Katsoimme porukkaa hiukan ja huomasimme siinä jotakin kiinnostavaa. Myöhemmin oman verkostomme kautta saimme tiedon, että kahvilassa oli juuri tuolloin ollut homojen illanvietto.

Vuosia myöhemmin ajattelin tarjota Setalle kirjastomme sateenkaariosuutta. Setassa ei oltu lainkaan kiinnostuneita. Mukana oli monia tieteellisiä tutkimuksia ja muuta vakavamielistä aineistoa. Tarjosin kirjoja Setaa vastaavalle järjestölle Tallinnassa. OMA keskus otti mielihyvin lahjoituksen vastaan heidän kirjastoonsa liitettäväksi.

Minulla on hyvin lämpimiä ajatuksia ja tuntemuksia Virosta. Aivan ensimmäisinä vuosina kävin jokaisella matkallani koskettamassa kädelläni Pitkän Hermannin tornia, kunnioituksen ja arvostuksen osoituksena Viroa ja sen urheaa kansaa kohtaan.
  JuhaniV • 24.02.2018 20:08
Takapajula, yksinkertaisesti sanottuna.
  Jepjep (ei rekisteröitynyt) • 26.02.2018 16:20
...tai sivistynyt eurooppalainen maa, joka on yllättävänkin nopeasti kirinyt kiinni menettämäänsä aikaa oltuaan itäpuolellaan sijaitsevan diktatuurin rikollisesti miehittämänä puoli vuosisataa.
  smo • 26.02.2018 16:29
Kommentoi juttua:

Kommentti näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.




Keskity kommentissasi jutun aiheeseen. Sivuston keskustelufoorumi on "sivupolkuja" varten. Kirjoita tiiviisti. Älä jankkaa, vaan etsi uusia näkökulmia. Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä provosoidu, äläkä anna "samalla mitalla takaisin". Ylläpito pidättää oikeuden päättää kommenttien julkaisusta.

Nimimerkki
Roskapostisuoja: mikä päivä tänään on? (suomeksi, pikkukirjaimin)



 
SINUIKSI - Valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu

Palvelu on tarkoitettu kaikille, joiden mieltä askarruttaa oma tai läheisen seksuaalinen suuntautuminen (mm. bi-, homo- ja panseksuaalisuus tai lesbous) ja sukupuolen moninaisuus (mm. inter-, muun-, ja transsukupuolisuus, transvestisuus, gender- tai queer-identiteetit) tai muut aihepiiriin kuluvat kysymykset.

Palvelu on osoitteessa www.sinuiksi.fi

Yhteistyössä
Uusimmat jutut
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy