Väitöskirja keskiajan samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista

  • Uutinen
  • Terveys ja tutkimus
  • -
  • 15

Turun yliopistossa lauantaina 13.4. tarkastetun väitöskirjan "Haiseva teko, syvin rakkaus: Samasukupuolinen seksuaalisuus myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa" mukaan samaa sukupuolta olleiden seksuaaliset teot ja halut ymmärrettiin keskiajalla monilla eri tavoilla. Kyse oli inhottavista, haisevista teoista, mutta myös hiljaisuudesta, rakkaudesta ja pariskunnistakin.

Nykykulttuurissa samaa sukupuolta olevien suhteet tunnetaan lähinnä homoseksuaalisuutena, mutta keskiajalla asia ymmärrettiin väitöksen mukaan toisin ja se asettui erilaisiin merkitysyhteyksiin. Ennen kaikkea oli kyse luonnonvastaisesta synnistä ja synnistä, jota ei saanut mainita. Silti mainittiin, ja monin eri tavoin.

Kulttuurihistorian alaan kuuluva filosofian maisteri Tom Linkisen väitöskirjatutkimus samaa sukupuolta olleiden seksuaalisuudesta myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa pohjautuu kaikenlaisiin aihepiiriä käsitteleviin lähteisiin teologisista tutkielmista kronikoihin ja runoista kuviin.

Linkisen tutkimus on ensimmäinen kattava, kokonaisen kirjan mittainen historiantutkimuksellinen selonteko aihepiiristä tänä aikana. Tutkimus on valmistunut vuosien mittaan Turun yliopistossa kulttuurihistorian oppiaineessa sekä keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskuksessa, sekä Yorkin keskiajan tutkimuskeskuksessa.

Linkisen väitöskirjan "Stinking deed, deepest love: Same-sex sexuality in later medieval English culture" (Haiseva teko, syvin rakkaus: Samasukupuolinen seksuaalisuus myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa) tarkastustilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä toimi professori Ruth Mazo Karras Minnesotan yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Hannu Salmi.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Linkisen tutkimus avaa aihepiiriä kuuden eri pääkysymyksen kautta.

Ensimmäinen pääkysymys katsoo tuomitsemisten raameja. Näitä olivat pohjattoman tuomitseva sodomian käsite, joka kehitettiin juuri keskiajalla määrittelemään luonnonvastaista syntiä. Luonnonvastainen synti oli taas toinen, ja ehkä kaikkein keskeisin tuomitseva käsite näille asioille.

Luonnonvastainen tarkoitti tuolloin ennen muuta luonnollisuuden vastaista sekä sukupuolirajojen rikkomista. Puhuttiin myös rikoksista, mutta lähinnä retorisesti, koska yksiselitteinen kriminalisoiva laki laadittiin vasta uuden ajan alussa 1500-luvulla, Linkinen kertoo.

Toinen tutkimuksen pääkysymys keskittyy hiljaisuuteen aihepiirin ympärillä. Aihepiiri tunnettiinkin keskiajan loppuun mennessä yhä yleisemmin syntinä, jota ei pitänyt edes mainita.

Tätä on tosin korostettu myöhemmässä tutkimuksessa liikaakin, koska melua riitti myös, Linkinen lisää.

Kolmas pääkysymys keskittyy tähän meluun, jota tuotettiin kronikoissa ja runoissa erityisesti mustamaalaustarkoituksessa. Osansa saivat niin kaksi 1300-luvun kuningasta, katolinen kirkko, uskonnollinen uudistusliike Lollardit, kuin kerettiläisiksi tuomitut Temppeliritaritkin. Syytökset liitettiin muihin syytöksiin ja kaikki syytökset yhdessä vahvistivat toisiaan. Syytöksillä oli välinearvo, ja ne näyttävät olleen ajan tapa pärjätä poliittisissa valtapeleissä.

Neljäs pääluku kattaa inhon, pelon ja kauhun asiaa kohtaan. Inhon ja pelon kuvauksia on teologiassa ja runoelmissa runsaasti. Samasukupuolinen seksi sijoitettiin helvettiin silloin kun sitä yleensä kuvailtiin tarkemmin. Tämä osoittautuu toistuvaksi kirjalliseksi fantasiaksi useamman aikalaiskirjoittajan asiankäsittelyn perusteella.

Nauru on viides pääkysymys. Kyse on pilkkanaurusta, joka kohdistui sukupuolirajojen rikkomiseen, mutta myös kokonaiseen kimppuun erilaisia nauramalla tuomittavia asioita.

Viimeinen pääkysymys on pitkä luku erilaisten mahdollisuuksien raameista ohi tuomitsemisten. Näitä pohditaan hiljaisuuden, hämmennysten, ystävyysliittojen ja ystävien rakkauden ylistämisen traditioiden kautta.

Menneisyyden naisparien mahdollisuudet näyttävät asettuvat hiljaisuuden raameihin, miesparien taas ystävien rakkauden ylistämisen perinteeseen, kun seksistä ei puhuttu ikinä mitään. Ja kun ei puhuttu, ei puhuttu myöskään synnistä, Linkinen sanoo.

Sen sijaan ystävyyssuhteita saatettiin solmia kirkoissa ja niistä kirjoitettiin ylistäviä romanttisia runoja.

Väitöskirjan tarkastus Turussa 13.4.

15 kommenttia

  • 1 / 15
  • puppeliassi
  • 14.4.2013, 17.55
tälläkin palstalla eräät haikailevat keskiajan meininkiä rovioineen kaikkineen.
Noh varhaiskeskiaika, ensimmäinen nykyajanlaskun vuosituhat oli ihan mielenkiintoistakin aikaa, sillä sehän ei ollut monissakaan paikoissa Eurooppaa vielä kristillisyyden riivaamaa aikaa. Kristinuskomukseltahan meni tuhat vuotta saavuttaa Skandinavia ja sitäkin enemmän saavuttaa Suomi laajemmin. Meitähän alettiin vasta laajemmin pakottaa luonnottomaan kristinuskomukseen (mistä tuo sodomiakin tulee) vasta 1100-luvun jälkeen.

Ennen tuota sodomia-uskoisen uskonnon kautta Eurooppa oli monella tapaa henkisesti toisenlainen, tervehenkisempi, luonnollisempi.

Itävälimereltä levinneeltä mamu-uskomukselta joutuivat Euroopankin homot, lesbot, biseksuaalit ja heidän läheisensä kuulemaan että olivat 'luonnottomia', 'sodoman syntisiä', paavalin mielestä yhtä pahoja kuin häpeälliset pitkähiuksiset miehet (paavalihan uskomus-kirjassa leimaa pitkät hiukset miehillä häpeällisiksi - ilmankos niin monessa kiiltokuvassa profeetta jessestä hänellä on pitkät hiukset).
Tuomyötä monin paikoin vasta alkoivat homojen, lesbojen, biseksuaalien uskonnolliset vainot.

Rovioitahan poltetiin vasta myöhäiskeskiajalla. Ne taisivat alkaa siinä vaiheessa, kun Espanjan monisatavuotinen muslimi-kalifikunta vallattiin kristinuskolle ja siellä alettiin muslimeja ja juutalaisia vainota. Aiemminhan oli tuomittu muuten. Roomalaiset käyttivät ristiinnaulitsemista, T-puuhun tuomitsemista jo paljon ennen nykyajanlaskua. Italian orjakapinoissa esim. 71 eaa roomalaiset ristiinnaulitsivat 6 000 orjakapinallista Via Appia -tien varteen. Monina paikoin muuallakin roomalaiset riistiinnaulitsivat vihollisiaan ja kapinallisia. Juutalaissodissa, muutama vuosikymmen jaa roomalaiset ristiinnaulitsivat piiriittämiensä juutalaiskaupunkien ympärille suuret määrät juutalaisia. Voikin olla, että koko profeetta jessen ristiinnaulitsemistarina on saanut alkunsa noista.

Kristikuntahan kirjoitteli innolla kokonaisia kauhukirjoja infernumistaan (tuo latinaksi ja pitkälti Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten uskomusten elämänjälkeinen paikka, alunperin siis profeetta jessen Ge Henna -ruumispolttokaatopaikka ja engl.saksal.ruotsal.suomal. nimitys taas Skandinavian uskontomytologian 7 maailmasta yksi, Hell(vetti)).
Niillä myöhäiskeskiajalle asti ja myöhemminkin ensin peloteltiin kristinuskoon käännytettäviä, eli julistettiin että kaikki joutuvat tuonne infernumiin ja maalailtiin siitä kauhukertomuksia... ja sitten vasta annettiin ymmärtää, että kaikki eivät ehkä joudukaan, eli ne jotka uskovat katoliseen hölynpölyyn :P

Kommenttia muokattu: 14.04.2013 klo 21:07