Monet nicaragualaiset päättävät lähteä kotimaastaan pakoon köyhyyttä ja löytääkseen työtä. Jotkut hakevat kotimaataan suvaitsemaisempia maita, joissa voivat totetuttaa seksuaalisuuttaan.
Vuosi ja viisi kuukautta sitten 26-vuotias nicaragualainen Alberto Cortez päätti mennä naimisiin toisen miehen, Rafale Díazin kanssa. Tämän unelman toteuttaakseen hän jätti synnyinmaansa ja muutti Plasenciaan Espanjaan, jossa hän voi vapaasti toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Cortezin mukaan monet hänen synnyinmaassaan tuomitsevat homot pakottaen heidät elämään hiljaisuudessa. Hän on varma siitä, ettei koskaan voisi olla onnellinen miehensä kanssa Nicaraguassa; heille "lahjoitetaisiin" vain loukkauksia.
Cortez teki Nicaraguassa töitä sosiaalivirkailijana, ja kielsi aina homoseksuaalisuutensa torjutuksi tulemisen pelossa; itselleen hän kuitenkin oli rehellinen.
Cortez lähti synnyinmaastaan 18.3.2008. Haikeana hän jätti kotikylänsä, perheensä ja työpaikkansa. Espanjalaiseen mieheensä Albert oli tutustunut Internetin välityksellä. "Yhteinen ystävämme esitteli meidät toisillmme, aloimme chattailla päivittäin, sen jälkeen siirryimme puhelimeen kunnes huomasimme olevamme rakastuneita." Kuuden kuukauden kuluttua Alberto löysi itsensä Espanjasta.
36-vuotias Roberto Martínez lähti vuosi sitten Kolombiaan ja päätti olla palaamatta kotiin huomattuaan, että hän aina oli ollut homo. Kukaan ei ollut auttanut häntä löytämään itsensä, kunnes hän löysi nykyisen poikaystävänsä Manuelin. Roberto jätti Nicaraguaan vaimonsa ja kaksi poikaansa.
Marraskuussa 2007 Nicaraguan kansalliskokous hyväksyi uuden rikoslain, jolla muun muassa kumottiin vanha pykälä 204. Siinä homoseksuaalisuus oli määritelty sodomiaksi, josta tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Lain muutoksesta huolimatta homoseksuaalien maastamuutto ei vähene, koska uskonnollinen mielipideilmasto ruokkii viharikoksia.