Urheilun homofobia kaunokirjallisuuden aiheena

  • Uutinen
  • Urheilu
  • jnsto
  • 1
Teoksen kuva ruotsalaisessa nettikaupassa.

Ruotsinmaalainen kirjailija Katarina Wennstam nostaa romaanissaan Svikaren esille urheilun homofobian. 2012 ilmestyneessä dekkarissa (Bonniers) tunnettu jalkapalloilija Sebastian Lilja löydetään kuolleena. Koska hän on äskettäin vaihtanut seurastaan keskeiseen kilpailevaan seuraan, ajatellaan kyseessä olevan kannattajan kosto. Mutta sitten ilmenee, että Lilja olikin ollut homo, mutta pitänyt asian salassa, koska se olisi ilman muuta haitannut urheilu-uraa. Tutkimukset vievät sitten urheilun maailmaan, jossa vallitsevat väkivalta ja homofobia.

Svikaren on ensimmäinen osa sarjasta, jossa pääosissa ovat rikostarkastaja Charlotta Lung ja asianajaja Shirin Sundin. Lung elää onnellisesti puolisonsa Agnetan ja lapsien kanssa. Kirjaa HBL:ssä esitellyt Henrik Jansson (HBL 27.5.12 sivu 28) toteaa tämän poikkeavan paljon rikosromaanien tavanomaisista poliisisankareista, joilla on avio- ja alkoholiongelmia.

Jansson toteaa arviossaan, että vaikka sekä jalkapallohuliganismi että urheilun homofobia ovat pääasiassa miesten ongelmia, tarvitaan naispuolinen kirjoittaja saran avaajana. Kirjailija Wennstam on taustaltaan toimittaja.

Akatemisen nettikaupan mainosteksteissä on vanha urheilun iskulause muutettu muotoon muotoon "terve sielu sairaassa ruumissa". Tämän jutun ilmestyessä RL:ssä Akateemisen nettisivut esittelivät teosta, mutta se ei ollut saatavilla.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

1 kommenttia

Olisi mielenkiintoista tietää, että oliki kirjaililla taustatietoja vai onko teos 100% fiktiivinen. Veikkaan jälkimmäistä. Urheilun maailma oli vielä muuta vuosi sitten sympaattisesti jämähtänyt väärälle aikakaudelle, jolloin ikuisia Neuvostoliittoja oli yksi ja Saksoja kaksi. Nyt urheilun haahuilu menneessä maailmassa on lähinnä kiusallista kaikille, paitsi ehkä urheiluvaikuttajille itselleen; kupla vääristää perspektiiviä kohtalokkaasti.

Homma menee kiharaiseksi viimeistään siinä kohtaa, kun huomataan ettei länsimaista löydy enää montaa yhtä jumittinutta kuplaa, jonka sisällä elää. Asevoimat, poliisit ja useimmat kirkkokunnatkin ovat saaneet käsiinsä oikeaa vuosikymmentä (tai vuosisataa...) olevat almanakat. Urheilubisneksessä kurssinmuutoksen aiheutti yritysmaailmassa kiusallinen hahmo, Järkevä Asiakas. Esim. show-paini, jota ei Suomessa voi urheiluksi laskea, joutui ykkösmaassaan Yhdysvalloissa laittamaan suitsia sille, miten sen saa sanallisesti sekoilla. Pääsponsori on kansainvälinen panimoalan yritys ja sponsoroitavan selvästi epäkorrektista toiminnasta alkoi tulla lunta tupaan siinä määrin,
että imagoetu muuttui imagorasitteeksi.

Suomessa pahin visio eli worst case scenario on tämä: junnuikäisillä on muitakin tapoja viettää aikaansa kuin urheilu. Jotkut lajit ovat vanhemmille toivottoman kalliita harrastuksia, jos nuori ei tosissaan tähtää huipulle. Yleisöllä on enemmän muitakin ajanviettotapoja kuin 10 tai 5 vuotta sitten. Lopulta suosituimmassakin joukkelajissa pääsarjatason seurojen tasoerot ovat liian suuria ja joukkueen sisälläkin on pulaa laadukkaista kotimaisista urheilijoista. Ja suomalaiseen tapaan tämä kuuluu tietysti ratkaista sillä, että puolittuneiden katsojamäärien lippujen hinnat tuplataan. Sitten voimmekin alkaa kannattamaan esim. Ruotsia.