Dome Karukosken ohjaama elokuva "homoeroottisia piirroksia tekevästä taiteilijasta ja mainosmiehestä" on kerännyt odotettua ja toivottua vähemmän katsojia, puolessa vuodessa noin 100 000, kertoo Yle. Elokuvan tuottaneen Helsinki Filmin toimitusjohtaja Annika Sucksdorff purkaa Ylen jutussa pettymyksestään ja kertoo toteutuneista peloistaan siitä, että suomalainen elokuvayleisö saattaa olla konservatiivista. Hän kertoo odottaneesa enemmän.
Kysymyksen voisi oikeastaan kääntää toisin päin: miksi elokuva olisi oikeastaan saanut toteutunutta enemmän katsojia?
Tämä viiden miljoonan euron budjetilla tehdyn elokuvan toteuttaminen on toki kulttuuriteko sen historiallisen viitekehyksen kautta; se kuvastaa sitä, miten seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat joutuneet elämään ahtaalla. Siinä mielessä elokuvaa voi ajatella myös poliittisena. Samalla elokuva on kunnianosoitus taiteilija Touko Laaksoselle, joka tunnetaan ympäri maailman. Yhdelle homomiehiin liitetylle alakulttuurille hän on luonut kokonaisen kuvaston. Sata tuhatta katsojaa saanut elokuva ei tietenkään jäänyt marginaaliin. Se sai myös paljon tilaa mediassa.
Mutta mitä elokuvassa on sellaista, että suuri yleisö olisi sitä sankemmin joukoin rientänyt katsomaan?
Tom of Finland -kuvaston päälle on yritetty viime vuosien aikana rakentaa melkoista tuoteperhettä; muiden muassa kodin tekstiilejä, kodin turvallisuuteen liittyviä välineitä, kahvia ja tarvikkeita lihallisiin aktiviteetteihin. Ja postimerkki, joka toki hienosti ryöpsäytti yhden lukuisista poliittisista "homokeskusteluista" käyntiin.
Tom of Finland -kuvasto ei millään tavoin edusta koko hlbti-vähemmistöä, eikä yleisesti edes miespuolisia homo- tai biseksuaaleja, vaikka tällaiseen ikoniseen asemaan ToF-aihepiiriä on haluttu nostaa. Tom of Finland -maailma edustaa lähinnä yhtä alakulttuuria, ei enempää. Se ei tarjoa varsinaisia samastumiskohteita juuri laajemmin kuin murto-osalle homomiehistä.
Sucksdorffin oletuksista huolimatta kyse ei taida olla suomalaisen yleisön erityisestä konservatiivisuudesta, vaan siitä, ettei elokuvassa ole kunnollista tarttumapintaa, samastumiskohdetta tai erityisen puhuttelevaa teemaa tätä suuremmalle yleisölle.
Tarina ei vain ole riittänyt enempään. Turha asiaa on kaunistella.
Elokuussa Tom of Finland saa ensi-iltansa Isossa-Britanniassa ja syksyllä Tom of Finland tulee valkokankaille New Yorkissa ja Los Angelesissa.
Yle: Tom of Finlandista ei tullut suuren yleisön elokuvaa - tuotantoyhtiö pettyi
Dome Karukoski Attituden haastattelussa: Tom of Finland -elokuva vaikka piraattilevityksenä Venäjälle
Määrittääkö Tom of Finland jo liikaa homokuvaa?