ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
Pieni Taivas Cleaning
Pääkaupunkiseudun alueella toimiva kotisiivouspalveluita tarjoava yritys.
yhteiskunta ja politiikka terveys ja tutkimus urheilu viihde ja kulttuuri pride vapaalla yleiset sattumat näkökulmat HLBTI-historiaa ihmisiä ja ilmiöitä tapahtumaraportit
vino aivopuolisko keskustelufoorumi tuki- ja neuvontapalvelu homoFAQ seksuaalisuus ja sukupuoli perheet kaappi linkit kaikki artikkelit

KOLUMNI: Suomen kansan vuoro ilmaista halunsa yhdenvertaisuuteen

Sami Mollgren • 19.03.2013 00:40 • 1 kommentti. KOLUMNIT • KOTIMAA
Tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta 2013 aletaan koota kannatusilmoituksia kansalaisaloitteelle, jonka perusteella eduskunnan toivotaan muuttavan aviliittolainsäädännön tasa-arvoiseksi, yleiseksi, sukupuolineutraaliksi - tai millä kaikilla tavoilla sen nyt voi ilmaista.

Tavallisten kansalaisten oli pakko ottaa lusikka kauniiseen käteensä, koska eduskunnassa ei ollut riittävästi tahtoa hoitaa lopultakin varsin yksinkertaista asiaa edes prosessin alkuun omin voimin. On ollut paitsi suoranaista vastustustamista ja ennakkoluulojen lietsomista, myös kaikenlaista väistelyä ja muotoseikkojen taakse piiloutumista.

Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta kaikissa puolueissa kuitenkin on kansanedustajia, jotka ovat ilmaisseet avarakatseisuuttaan asiassa, joka ei välttämättä suoranaisesti koske heidän henkilökohtaista elämänpiiriään. He näkevät asian käytännöllisen ja periaatteellisen merkityksen.

Tahdon2013-projekti tarvitsee kansalaisaloitteen kannattajiksi vähintään 50 000 suomalaista. Aikaa nimien keräämiselle on puoli vuotta. Käytännössä joka ikinen päivä pitäisi saada 275 uutta nimeä kasaan. Lohdullista on tietää, että urakan suuruudesta huolimatta onnistuminen on mahdollista ja todennäköistäkin, sillä tässä maassa on avioliittolain tasa-arvoistamista lämpimästi kannattavia ihmisiä varmasti vaadittava määrä. Vaikka sosiaalisen median tykkäyksistä voi olla mitä mieltä hyvänsä, ilmaisi kuitenkin runsaassa viikossa 50 000 Facebookin käyttäjää tykkäävänsä Tahdon2013-sivusta. Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan avioliittolain uudistamista tukee paljon enemmän kuin puolet kansasta.

Kun tarvittava määrä Suomen kansalaisia on ilmaissut kannattavansa kansalaisaloitetta, pitää eduskunnan ottaa asia käsiteltäväkseen.

Se, mitä eduskunta ja etenkin sinne valitut kansanedustajat saavat lopulta tämänkään projektin myötä aikaan, on tietysti toinen kysymys. Järkevästi, avoimesti ja inhimillisesti ajattelevat päättäjät kyllä tosiasioihin tutustumalla ymmärtävät tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön edut ja sellaisen tarpeen - ja ymmärtävät, ettei uudistus ole millekään uhaksi, ja ettei uudistus millään tavoin heikennä kenenkään muun asemaa.

Vielä lisäselvityksiä?

Joidenkin jarruttelijoiden mielestä avioliittoinstituutioiden yhdistäminen vaatii vielä selvitys- ja tutkimustyötä. Asiaa on kuitenkin tutkittu jo parisuhdelain säätämisen yhteydessä jokseenkin perusteellisesti, eikä silloinkaan löydetty mitään syitä olla luomatta laillista järjestelyä samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteiden suojaksi. Vuonna 2008 selvitettiin sisäisen adoption vaikutuksia lapsiin. Vuonna 2001 hyväksytty parisuhdelaki oli vaillinainen kompromissi - ei siksi, että olisi ollut ainuttakaan asiallista syytä tehdä kompromissi, vaan siksi, että kompromissin hyväksyminen oli pienempi paha kuin muutosten tuulten odottamisen jatkaminen tyhjin käsin.

Kotimaisten parisuhdelaki-kokemusten lisäksi runsaassa kymmenessä vuodessa on saatu lukuisista muista maista käytännön havaintoja homoavioliitoista. Saatujen kokemusten ja havaintojen perusteella samaa sukupuolta olevien parien aseman parantaminen yhdenvertaiseksi heteroparien kanssa ei ole vienyt asioita ainakaan huonompaan suuntaan.

Rekisteröity parisuhde on B-luokan avioliitto

Avioliiton solmiminen tai parisuhteen rekisteröiminen tarkoittavat yksinkertaisimmillaan laillisen sukulaisuussuhteen solmimista kahden ihmisen ja sitä kautta kahden suvun välille. Toki yhteiselämän virallistamisella on käytännössä suurempi merkitys keskinäisen elatusvelvollisuuden, perintöoikeuden, mahdollisten lasten huoltajuuden ja monien muidenkin asioiden suhteen. Lisäksi henkilökohtainen symbolinen merkitys on suuri.

Nykyisin samaa sukupuolta olevat parit voivat rekisteröidä parisuhteensa. Se on oikeusvaikutuksiltaan lähes yhtäläinen avioliiton kanssa. Ei kuitenkaan aivan.

Parisuhteen rekisteröiminen ei anna samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuutta yhteisen sukunimen ottamiseen pelkällä ilmoituksella tai tai yhdysnimen käyttämiseen lainkaan, kuten avioliiton solmineiden laita on. Parisuhteensa rekisteröinyt pari ei voi myöskään hakea yhdessä adoptiovanhemmuutta. Lisäksi julkishallinnon erilliset siviilisääty-tiedot avioliitosta ja rekisteröidystä parisuhteesta - siis käytännössä aviopuolisosta ja rekisteröidystä puolisosta - kielivät tarpeettomasti henkilön seksuaalisen suuntautumisen.

Konkreettisten eriarvoistavien asioiden lisäksi raja-aita karsinoi parisuhteet ja perheet ykkös- ja kakkosluokkaan. Rekisteröidyn parisuhteen solmiminen jättää parin joiltain osin heikompaan asemaan kuin avioliiton solmineen parin. Eriarvoisuus on olemassa, ilman ainuttakaan järkiperustta.

Arvot

Avioliitto-oikeuden laajentaminen koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja on kohdannut kaikenlaista vastustusta. On kaiken yhdenvertaistumiskehityksen vastustajia, mutta on myös sellaisten ajatusten esittäjiä, joiden mielestä olisi riittävää, jos parisuhdelakia korjattaisiin poistamalla siitä edellä mainittuja yksittäisiä eriarvoistavia kohtia. Jo korjattu yksittäiskysymys on esimerkiksi sisäinen adoptio. Tietysti sellaisetkin toimenpiteet ovat olleet hyvästä. Mitään asiakysymyksiin liittyviä ongelmia ei parisuhdeinstituutioiden täyden yhdistämisen tiellä kuitenkaan ole. On vain ns. arvonäkökulmat.

Yksi instituutioiden yhdistämisen vastustuksen peruste on, että muutos olisi monien kansalaisten arvojen vastaista. Pääsääntöisesti nämä arvoasiat ovat enemmän tai vähemmän selvästi liittyneet uskontoon. Mutta tekee mieli kysyä arvo-argumentteihin tarrautuvilta, herra tasavallan presidenttiä myöten, että mitä ne sellaiset arvot oikein ovat, joilla oikeutetaan kanssaihmisten asettamista eriarvoiseen asemaan?

Kenties arvoasia liittyy jollain tavalla juuri siihen, että avioliiton symbolinen merkitys sekä yhteiskunnallisesti että henkilökohtaisesti koetaan suurena. Onko niin, että juuri tuon symbolisen merkityksen koetaan jollain tavoin kärsivän, jos oma ryhmä ei voi kokea ylemmyyttä sitä kautta? Eräs avioliitto-oikeuden laajentamista vastustava totesi asian ääneen: "Mitä arvoa sillä enää sitten on, jos kaikki sen voivat saada".

Kirkko

Suomessa joillain kirkkokunnilla on oikeus vihkiä pari lailliseen avioliittoon. Näiden kirkkojen asemaan muutoksella ei olisi vaikutusta. Ne saisivat jatkossakin päättää itse, miten suhtautua samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen.

Avioliitto maallisena instituutiona ei sisällä uskonnollisia ulottuvuuksia, eikä sen tausta ole uskonnollinen. Avioliittoon vihkiminen uskonnollisin menoin on kaiken lisäksi varsin myöhäistä perua. Toki uskonnot, kristinusko muiden muassa, ovat antaneet mausteensa avioliiton solmimisen käytäntöihin ja avioliiton ihanteisiin.

Kaikki ei-heterotkaan eivät halua avioliittoon

Myös jotkut seksuaalivähemmistöihin itse kuuluvat vastustavat avioliittolain uudistusta, koska kokevat, että vähemmistöille tuputetaan ihanteellisen elämän malliksi valtaväestön perhekäsitystä. Onko kuitenkaan tarpeellista vastustaa uudistusta, joka käytännössä parantaa joidenkin ihmisten elämänlaatua? Avioliitto-oikeus ei ole avioliittopakko. Kaikki heterotkaan eivät halua avioliittoon.

Avioliitto-oikeuden laajentaminen samaa sukupuolta oleviin pareihin antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet solmia avioliitto pariskunnan osapuolten sukupuolista riippumatta.

Adoptiokysymys

Eräät muutoksen vastustajat ovat nostaneet esiin huolensa lasten adoptiosta, sillä avioliittolain muutos koskisi myös adoptio-oikeutta. On esitetty pelkoja, että samaa sukupuolta olevat parit ryhtyisivät joukolla adoptoimaan lapsia ja että adoptoidut lapset joutuisivat kärsijöiksi. On maalailtu jopa kauhukuvia "adoptioiden ohituskaistoista" homopareille.

Ensinnäkään adoptioautomaattia ei ole tulossa. Siitä pitää huolen adoptioprosessin huolellisuus ja perusteellisuus. Jokainen adoptioprosessi on yksilöllinen ja lapsen paras selvitetään aina huolellisesti.

Toiseksi, samaa sukupuolta olevien vanhempien vanhemmoimassa perheessä kasvaminen ei ole osoittautunut lapsen kehityksen ja onnen kannalta ongelmalliseksi asiaksi.

Ei ole perusteita kategorisesti rajata samaa sukupuolta olevia pareja ulkoisen adoption ulkopuolelle. Joissain tapauksissa kategorinen adoptiokielto voi estää lapsen edun toteutumisen.

Oheiskuohuntaa

Keskusteluun avioliiton sallimisesta myös samaa sukupuolta oleville pareille on sekoittunut monenlaisia huomioita itse aiheen ulkopuolelta. Erityisesti uudistuksen vastustajat ovat esittäneet näkemyksiä, joiden mukaan avioliittoon liittyvä alaikäraja, rajoitus lähisukulaisuuden vuoksi ja avioliiton rajoittaminen vain kahden ihmisen väliseksi ovat syrjiviä. On myös esitetty kysymyksiä siitä, miksi avioliitto pitäisi rajoittaa vain ihmisten välisiin suhteisiin, eikä esimerkiksi sallita ihmisen ja tämän hauvelin välisen parisuhteen virallistamista.

Edellä mainittujen asioiden vuoksi on vaadittu nykytilanteen säilyttämistä joko a) siksi, ettei tasa-arvo jostain näkökulmasta tarkasteltuna toteutuisi sittenkään kaiken suhteen tai sitten on b) maalailtu kaltevan pinnan teorioihin perustuvia kauhukuvia siitä, että seuraava askel olisi jokin yllämainituista.

On kuitenkin erikoista vastustaa yhden ryhmän oikeuksien toteutumista sillä verukkeella, että jokin toisin määriteltävä ryhmä jää sillä hetkellä edistyksestä osattomaksi. Yhtä outoa on ajatella, että yhden hyväksyminen johtaa toiseen. Asiat ovat erillisiä ja jokin niistä voi toteutua riippumatta samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksymisestä.

Niiden asioiden toteutumisen suotavuus on oman keskustelunsa arvoinen asia, samalla tavoin kuin samaa sukupuolta olevien väliset avioliitotkin.

Avioliiton alaikäraja on sama kuin täysi-ikäisyyden raja. Vasta täysi-ikäisen katsotaan olevan itsenäisesti valmis solmimaan avioliiton kaltaisia merkittäviä sopimuksia. Päätös on niin iso ja kauaskantoinen, ettei tällainen asia sovi myöskään alaikäisen ihmisen holhoojan ratkaistavaksi. Ikäraja on kuitenkin kaikille yhtäläinen ja aika saattaa ihmiset naimaikään kaikkien kannalta yhdenveroisesti. Ikäerovaatimuksia aviopuolisoille ei ole.

Eläimen ei katsota olevan minkään ikäisenä kyvykäs sopimuksen solmimiseen, vaan yleensä eläimen ja ihmisen välinen suhde on omistajan ja omaisuuden välinen suhde. Se, onko oikein, että ihminen omistaa toisen elollisen olennon, on toki jälleen oman eettisen keskustelunsa arvoinen asia.

Useamman henkilön muodostaman moniliiton tai ryhmäsuhteen saattaminen instituution suojaamaksi on oma kysymyksensä. Ei ole mitenkään selvää, että (nykyisen tyyppinen) avioliitto olisi tällaiselle edes tyydyttävä vaihtoehto. Avioliitossahan sen osapuolet ovat keskenään lain edessä yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia, joilla on toisiaan kohtaan yhtäläiset velvollisuudet. Moniliiton rakenne usein poikkeaa parisuhtesta huomattavasti, sillä se ei välttämättä muodostu keskenään yhdenvertaisessa asemassa keskenään olevista osapuolista. Vaikka kukin osapuoli olisikin yhtä arvokas, voivat osapuolten välisten suhteiden vahvuudet vaihdella. Jos vaikkapa miehellä on kolme vaimoa, eikä naisilla ole yhteisen miehen lisäksi muuta sidosta keskenään, ei naisten voi olettaa esimerkiksi olevan toistensa suhteen elatusvelvollisia.

Lähisukulaiset ovat keskenään jo ennestään sukulaisia. Avioliiton solmiminen on käytännössä sukulaisuussuhteen sopimista kahden ihmisen välille. Aikana, jolloin avioliiton ulkopuolinen seksuaalinen kanssakäyminen on ollut rangaistavaa, on katsottu tarpeelliseksi kieltää lähisukulaisten väliset avioliitot, koska sukurutsan seurauksena syntyneiden mahdollisten jälkeläisten terveysriskit olivat suuret. Tällaisen lainsäädännön mielekkyys on jälleen samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen liittymätön asia.

Kansalaisaloite

Avioliittolain uudistamiseen tähtäävälle kansalaisaloitteelle voi alkaa jättää tiistaista 19.3.2013 kannatusilmoituksia. Kannatusilmoituksen voi jättää sähköisesti tai perinteisesti pistämällä nimen kuponkiin. Myös monet kirjastot vastaanottavat kansalaisaloitteiden kannatusilmoituksia ja toimittavat ne eteenpäin. Tarvittavien vähintään 50 000 nimen keräämiseen on aikaa puoli vuotta.

Minulta tulee yksi nimi.


Jaa Facebookissa
 

 

Lukijoiden kommentit (kommentit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä)
Hieno yhteenveto aiheesta!
  Public eye • 19.03.2013 23:16
Kommentoi juttua:

Kommentti näytetään vasta ylläpidon hyväksyttyä sen - mikä ei välttämättä tapahdu ensi tilassa. Rekisteröityneiden käyttäjien kommentit julkaistaan automaattisesti.




Keskity kommentissasi jutun aiheeseen. Sivuston keskustelufoorumi on "sivupolkuja" varten. Kirjoita tiiviisti. Älä jankkaa, vaan etsi uusia näkökulmia. Kunnioita muita, vaikka olisitte eri mieltä - asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vältä tahallista provosoimista. Älä provosoidu, äläkä anna "samalla mitalla takaisin". Ylläpito pidättää oikeuden päättää kommenttien julkaisusta.

Nimimerkki
Roskapostisuoja: mikä päivä tänään on? (suomeksi, pikkukirjaimin)



 
SINUIKSI - Valtakunnallinen tuki- ja neuvontapalvelu

Palvelu on tarkoitettu kaikille, joiden mieltä askarruttaa oma tai läheisen seksuaalinen suuntautuminen (mm. bi-, homo- ja panseksuaalisuus tai lesbous) ja sukupuolen moninaisuus (mm. inter-, muun-, ja transsukupuolisuus, transvestisuus, gender- tai queer-identiteetit) tai muut aihepiiriin kuluvat kysymykset.

Palvelu on osoitteessa www.sinuiksi.fi

Yhteistyössä
Katso myös nämä
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy