Sateenkaaripolitiikka Kaakkois-Aasiassa
Vaikka sateenkaariväen oikeudet ovat vahvistuneet ja tulleet näkyviksi Kaakkois-Aasiassa, homoseksuaalisuutta pidetään siellä edelleen kiellettynä puheenaiheena.
Tärkeimpiä edistysaskeleita: singaporilainen poliitikko on myöntänyt Facebook-profiilissaan olevansa homo; transsukupuolinen nainen on valittu malesialaisen poliitikon sihteeriksi; kaksi vietnamilaista ministeriä ja useat kansanedustajat Thaimaassa ovat ehdottaneet tasa-arvoista avioliittoa.
Nämä tapahtumat eivät ole jääneet vaille hälyä, vaikka myös useat sekä homo- että heteroseksuaaliset henkilöt ovat antaneet niille tukensa.
Mutta oikeuksien turvaaminen homoille, lesboille, biseksuaaleille ja transsukupuolisille on hyvin monimutkaista varsinkin vanhoillisissa kansanedustuslaitoksissa. Sen lisäksi että sateenkaarijärjestöt ovat hakeneet tukea poliitikoilta ja kansanedustajilta, ne ovat etsineet tukea itse hallitusten sisältä. Filippiineillä selvästi sateenkaariväestöä edustava puolue Ang Ladlad on saanut tarpeelliset hyväksynnät parlamenttivaaleihin osallistumiseksi.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mutta huolimatta näistä tärkeistä ja toivoa herättävistä edistysaskeleista sateenkaariväestölle Kaakkois-Aasia on toimittaja Mong Palatinolle edelleen yksi maapallon homofobisista linnakkeista. Taloudellisesti menestyvässä Singaporessa samaa sukupuolta olevine henkilöiden väliset vapaaehtoiset seksiaktit ovat rangaistavia. Malesiassakin homoseksuaalisuus on lailla kielletty, Thaimaan parlamentti hylkäsi lakiesityksen tasa-arvoisesta avioliitosta, eikä Ang Ladlad-puolue saanut ensimmäistäkään edustajaansa Filippiinien parlamenttiin.
Universo Gay (Espanja)
Singaporessa asiat tuntuvat todella olevan hitaasti muuttumassa. Poliittisesti aktiivinen homopiiri on viela pieni (mutta todella aktiivinen!), ja se yrittaa vaikuttaa poliitikkoihin jotka eivat halua seurata kansalaisaktivismia (aktivismi on taalla paha sana). Kuitenkin alamaessakin homot tietavat etta aika on meidan puolella. Jo nyt kaikki tietavat mika "Pink Dot" on, vaikka lehdet eivat saakaan avoimesti kertoa etta se tukee homoja.
Muitakin homotapahtumia on paljon. Nyt juuri on kaynnissa paljon ohjelmaa eri puolella kaupunkia, myos yksi Pride-tyyppinen tapahtuma on tulossa. Klubeja on paljon, muitakin juhlia ajoittain, ja ne ovat jatkuvasti taynna. Niissa kay myos heteroja, jos ei nyt ihan samaan tapaan kuin Euroopassa. Kaikilla on kotona kaapeli-TV ja sen vuoksi kukaan ei voi olla tuntematta homojen tilannetta. Nuoret ovat homojen puolella (vaikka itse tunnen lahinna hyvin kouluttautuneita nuoria, mutta suurin osa onkin hyvin kouluttautuneita). Taalla voi olla turvallisesti avoimesti homo ja parisuhteessa (niin kauan kuin lakeja ei toimeenpanna), jos se tyopaikalla onnistuu. Koskaan en ole kuullut poikkisanaa omasta suuntautumisesta, vaikka kaikki tietavat siita (se saattaa osin joutua hiljenevammasta kulttuurista, mutta ulkomaalaisia loukataan taalla kylla muuten aika avoimesti, jopa taksikuskit ovat useamman kerran sanoneet loukkaavaksi tarkoitettuja Ang Moh-kommentteja*). Puolustusvoimissa homoilla on vaikeaa.
Siis vaikka lainsaadanto on viela taysin homovastainen, ja monet homot yleisen asenteen vuoksi vahintaan perheelta (yleensa myos tyopaikassa) kaapissa, niin muutos on selvasti ilmassa. Kymmenen vuoden kuluessa luulisin etta yleinen mielipide tulee olemaan selvasti homojen puolella, ja silloin valtiokin luultavasti seuraa perassa. Sita odotellessa...
*Ang Moh = punainen apina, meidan valkoisten itsekin itsestamme kayttama sanapari; on helppo huomata jos sita ei ole tarkoitettu hellittelynimeksi...