Sateenkaariperhetyön projektin avausseminaari ”Sateenkaariperheiden lapset – sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen lapsiperheiden kohtaaminen” pidettiin Ateneumissa, Helsingissä tiistaina 26.9.2006. Projektin tavoitteena on kehitellä toimintamalleja ja jakaa tietoa erityisesti lapsiperheitä palveleville ammattilaisille, viranomaisille, sekä tietenkin sateenkaariperheille. Puhetta seminaarissa johti Setan entinen puheenjohtaja Tiia Aarnipuu.
Sateenkaariperheitä lapsineen, sekä järjestöjen edustajia oli paikalla ennätysmäärä, ehkä 130 aikuista. Miehet olivat selvästi vähemmistönä.
Projektikoordinaattori Juha Jämsä totesi puheenvuorossaan, että Suomessa perheiden perhemuodot ovat hyvin monimuotoisia. Sateenkaariperheissä elää tänä päivänä tuhansia lapsia. Näillä lapsilla on kuitenkin virallinen tapaamisoikeus ja juridinen oikeus vain osaan vanhempiaan. Esimerkkinä neliapilaperhe, johon kuuluu lasten lisäksi kahdet vanhemmat.
Kokoomuspuolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen puhui siitä, että välittämistä ollaan nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ulkoistamassa. Niin ei hänen mielestään voida tehdä. Hän peräänkuulutti kanssaihmisten ja myös kansalaisjärjestöjen nykyistä suurempaa aktivoitumista lapsista ja nuorista välittämiseksi. Katainen haluaa tarkistettavaksi lainsäädännöstä kaikki ne kohdat, joissa sateenkaarilapset asetetaan eriarvoiseen asemaan heteroperheiden lasten kanssa. Nuo lainkohdat tulisi korjata.
Yleisöstä tiedusteltiin että, onko kahden naisen, taikka kahden miehen perhe Kataisen mielestä perhe. Katainen vastasi kysymykseen myönteisesti.
Yhteys-liikkeestä Liisa Tuovinen puhui siitä, kuinka autettaisiin lasta hyväksymään [sateenkaari]vanhempien todellisuus. Perheen salaisuudet saattavat koitua lapselle vahingoksi. Tuovinen peräänkuulutti yleensäkin ihmissuhteiden ja tunnesuhteiden koulutusta.
Lastensuojelun keskusliitosta Auli Paavola totesi kunnissa kohdattavan suoraan vanhemmuuden ongelmat. Perhetyön lisäämistä tarvitaan. Perhekeskushanke on nyt menneillään 63 kunnassa.
Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitokselta Anna Rotkirch totesi puheenvuorossaan, että ihmisperheiden moninaisuus kuuluu ihmisluontoon. Hän viittasi Edvard Westermarckiin, joka osoitti aikoinaan miten ihmisperheet rakentuvat tiettyjen, suhteellisen kiinteiden tunnesiteiden varaan. Parisuhteita voi syntyä sekä saman, että eri sukupuolten välille. Rotkirch totesi ainoaksi ”ongelmaksi” taipumuksemme leimata ja oudoksua omasta poikkeavia elämäntapoja.
Lastenpsykiatri Tytti Solantaus Stakesista totesi, että lapsella tulisi olla mahdollisuus olla tärkeä ja merkityksellinen niin vanhemmilleen kuin muille läheisilleen, rakastaa ja olla rakastettu. Perherakenne sitä vastoin ei ole lapselle tärkeä, mutta lapsen tulee saada kokea, että oma perhe on arvostettu.
Solantaus viittasi painokkaasti tieteellisesti päteviin kansainvälisiin tutkimuksiin. ”Tulokset toistavat itseään: lasten kehitys ei ole riippuvainen perherakenteesta.”
”Tähänastiset tutkimukset osoittavat, että lapsen psykoseksuaalinen kehitys etenee normaalisti vaikka perheessä ei ole toisen sukupuolen vanhempaa.” Isilläkin on lapselle väliä, mutta eri tavalla kuin on virheellisesti ymmärretty. ”Jokainen ihminen, joka lapsen elämässä on, on lapselle tärkeä ja lapsen kehitykseen vaikuttaa se, minkälaisen suhteen kyseinen ihminen lapsen kanssa luo.”
Kirkon perheasiain johtaja Martti Esko painotti, että lapselle paras koti on sellainen, jossa on toimiva vanhempien parisuhde. Esko kertoi luterilaisen kirkon piispojen käyneen näistä asioista keskustelua. Keskustelun sisältö on ajan myötä selvästi muuttunut.
Kirkon perheasiain keskus on ottanut asiakkaikseen myös samaa sukupuolta olevia pareja ja auttanut heitä parisuhdekriiseissä. Kaikilla keskuksilla ei ole ollut vielä samanlaisia valmiuksia tällaiseen kohtaamiseen. Eskon tavoitteena on saada kaikki perheasiainkeskukset näissä kysymyksissä samalle viivalle.
Myös Seta ry esitti tilaisuudessa puheenvuoron.