Luin Marja Björkin kirjoittaman omaelämänkerrallisen teoksen "Poika" (Like Kustannus Oy 2013). Kirja kertoo Marionin/Maken suulla yksinhuoltajaäidin perheestä, johon lisäksi kuuluu isoveli Aaron. Marion tietää jo pienenä olevansa poika. Hän kieltäytyy leikkimästä nukeilla ja pukeutumasta leninkiin.
Marion ihastuu tytttöön, mitä ympäristö ei pidä kovin sopivana. Koulussa hän yrittää pysyä poikaporukoissa.
Iän myötä hänelle kasvaa rinnat, joita hän yrittää mahdollisuuksiensa mukaan peittää ideaalisitein tai jeesusteipein.
Koko perheen elämä on hurja muuttoineen Rovaniemeltä Tikkurilan kautta Helsingin Hakaniemeen, ja niin on myös sen kieli. Kirja päättyy siihen, kun Makke on nuorena aikuisena leikkauttanut rintansa ja vapauttanut kehonsa pakkopaidasta, mutta ei vielä saanut miehisiä sukuelimiä.
Kirjan vaikuttavimpia kohtia on sen alkupuoilella oleva toteamus: "Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän."
Vaikka en itse tunne henkilökohtaisesti transsukupuolisia ihmisiä, suosittelen kirjaa kaikille asiasta kiinnostuneille.