Onko uutisointi itsemurhista haitallista?

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 3

Saksalaisen queer.de:n sivulla pohditaan, synnyttävätkö itsemurhauutiset jäljittelijöitä. Kun Goethe julkaisi vuonna 1774 Nuoren Wertherin kärsimykset -teoksen, siitä alkoi itsemurha-aalto, jossa mahdollisesti useat kymmenet nuoret seurasivat romaanin päähenkilöä kuolemaan. Monet heistä olivat identifioituneet Wertheriin - he olivat jopa pukeutuneet samalla tavalla. Oli syntynyt eräänlainen Werther-kuume.

Psykologit ja psykiatrit sanovat, että jonkinlainen jäljittelyilmiö on olemassa. Nyt uutiset leviävät nopeammin kuin Goethen aikoihin. Psykologit antoivat jo 10 vuotta sitten ohjeet siitä, miten tapahtumista pitäisi raportoida.

Tulisi välttää biologiseen tai sosiaaliseen identiteettiin liittyviä asioita. Näitä ovat ikä, sukupuoli, ulkonäkö (kuvat) ja tiedot sosiaalisista suhteista, tunne-elämän tasapainosta, luonteesta ja toimintakyvystä. Ongelmallista on myös se, että kerrotaan itsemurhan tekotapa ja paikka. Itsemurhan syitä ei tulisi spekuloida.

Tämä luettelo merkitsee, että journalisti ei voi kirjoittaa mitään itsemurhista. On selvä ristiriita ihmisistä huolehtimisen ja tapahtumista raportoinnin kesken. Saksassa on Presserat antanut lisäohjeita: Itsemurhien raportoinnissa on oltava pidättyväinen. Ainakin nimen mainitsemista ja itsemurhan yksityiskohtia tulisi välttää. Poikkeuksena on esim. se, että kyseessä on tapaus, jolla on nykyhetkessä jokin erityinen merkitys.

Itsemurha ei ole iltapäivälehtien aluetta. Kyseessä on henkilökohtainen tragedia. Kuitenkin homoseksuaalisten ihmisten itsemurhat ovat ainakin homomedialle tärkeitä asioita. Itsemurhan taustalla on hyvin usein toinen ongelma: kiusaaminen, hyväksynnän puute, syrjintä ja ennakkoluulot. On arveluja, että joka neljäs itsemurhan yrittäjä on homo tai lesbo. Kiusaaminen on vain yksi monista syistä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Media on viime aikoina herkistynyt, kun tietoja itsemurhista on vuotanut julkisuuteen. Samalla ,kun näistä tapauksista kerrotaan, on yhä enemmän korostettava nuorten elinolosuhteissa esiintyviä vaikeuksia. Homofobia on yksi itsemurhien laukaisija.

Yhä enemmän pitäisi myös kertoa, mistä saa apua, kun vaikeudet kasautuvat. Queer.de-sivusto aikoo jatkaa itsemurhien uutisointia. Raflaavia juttuja vältetään, mutta taustoista yritetään kertoa. Suvaitsemattomuus ja homofobia ovat ne asiat, joihin yhä enemmän kiinnitetään huomiota.

(queer.de:n artikkelin mukaan)

3 kommenttia

En ota kantaa, mutta ongelmaan perehtyneet kertovat, että "sosiaali- ja terveysministeriön raporttien mukaan tutkijat ovat viime aikoina korostaneet, että itsemurhista puhuminen julkisuudessa tai yksityisesti, tai aiheesta kirjoittaminen lehdissä ei lisää itsemurhien tekemistä.
Pikemminkin on todettu, että aiheesta puhuminen etenkin nuorten kanssa auttaa purkamaan tilannetta puhumalla ja se voi estää aikeiden toteuttamisen, jos apua saa muulla tavoin."
Tätä mieltä olivat siis nuorten itsemurhia tutkineet.

Itsemurhan tehneiden määrä Suomessa vuosina 1921 - 2010:

http://www.findikaattori.fi/10/

Tilastoa tarkasteltaessa on otettava huomioon, että vuonna 1920 suomalaisia oli noin 3,1 miljoonaa ja vuonna 2010 noin 5,3 miljoonaa.
  • 2 / 3
  • sosiaalinen ongelma
  • 25.1.2012, 12.31
Itsemurha on sosiaalinen ongelma. Siitä ja sen syistä pitää kirjoittaa tieteellisesti tai tieteellisyyttä ainakin tavoitellen. Itsemurhille täytyy etsiä erilaisia selittäjiä kuten itsemurhan tehneen psyykkiset selittäjät, lähipiirin sosiaaliset selittäjät, uskonnolliset syyt tai laajat yhteisölliset ja yhteiskunnalliset syyt. Sosiaalinen ongelma - siis itsemurhien määrä suhteessa kokonaispopulaatioon - ei katoa lakaisemalla maton alle. Henkilöivä sensaatiojournalismi tuskin palvelee ketään. Mutta siinäkin tulkinta on usein lukijan korvien välissä. Homon itsemurha koetaan jo jossakin päin luurankokaappiin työnnettävänä asiana. Tietenkin on selvää, että homoseksuaali voi tehdä itsemurhan muistakin syistä kuin seksuaalisen suuntautumisensa takia. Ihmiskunnan suuri homoprojekti tähtää siihen, että kaikki ihmisyksilöt nähdään moniuloitteisesti ja että seksuaalinen ulottuvuus on ainoastaan yksi tosin erittäin tärkeä yksilön hyvinvointia ajatellen. Sanon nyt jotain erittäin karkeasti: Vaikkei vitusta pitäisikään niin homo saattaa olla hyvin vittumainen ja jopa itselleen sitä niin, että tekee itsarin. Niinpä niin, itsarikeskustelua teorioineen ja tulkintoineen on pidettävä liikkeessä, koska kuten sanoin ilmiö on olemassa ja jollain tavoin se kuvastaa ihmisen eksistentiaalisuutta tällä planeetalla joka on kaukana niistä planeetoista, joilla elää pieniä vihreitä homoja.