Pia Fusenig ymmärsi jo kouluaikana, että hän kiinnostui toisista tytöistä. Katolisessa Trierissä se ei ollut yksinkertaista. Nyt hän istuu katukahvilassa ja kertoo vuosia kestäneestä kaksoiselämästään. Nyt, jo vähän iäkkäämpänä, hän päätti tulla kaapista. Joitakin vuosia sitten se ei olisi ollut mahdollista. Hän joutui ensin nukkumaan yön yli, ennen kuin päätös oli valmis. Hän haluaa antaa muillekin rohkeutta. Hän on 37-vuotias. Hän pelasi melkein kymmenen vuotta trieriläisessä käsipallojoukkueessa, ja sinä aikana joukkue nousi aluetasolta bundesliigaan.
Hän salasi lesboutensa myös muilta pelaajilta. Vain paras ystävä joukkueessa tiesi asian. Silloin tuntui, että jos joku saa asiasta tietää, hän tappaa itsensä. Ja niin hän varmaan olisi tehnytkin. Joskus joukkueessa muut pelaajat puhuivat lesboista hyvin loukkaavaan sävyyn, ja Pia seisoi siinä vieressä ja kuunteli.
Psyykkinen taakka
Kaksoiselämä on piilottelua. Koko ajan joutui väistelemään kysymyksiä miesystävästä. "Ei jää aikaa sellaiseen kovan harjoittelun jälkeen". Pelkona oli myös työpaikan menettäminen. Hän oli kirkon omistamassa työpaikassa lapsi-, nuoriso- ja perhetyössä. Myös omille vanhemmille kertominen oli ollut tosi vaikeaa. Nyt hän on saanut vanhempiensa hyväksynnän.
On tosi vapauttavaa, että tämä painolasti on pois. On vaatinut paljon voimia päästä vapaaksi. Siinä on auttanut elämänkumppani ja yli kolmevuotias lapsi.
Homoseksuaalisuus ja urheilu eivät enää ole samalla tavalla tabuaiheita. Äskettäin kansallisen tason käsipallon pelaajat Nina Wörz ja Susann Müller ovat kertoneet suhteestaan. Vain miesten jalkapallossa tabuaihe säilyy. Pia arvioi asiaa niin, että ainakaan 30 vuoteen ei tapahdu muutosta.
On selvää, että jalkapallojoukkueissa on mukana homopelaajia. Mutta niin kauan kuin "homo" on pahin haukkumasana, kukaan ei tule esiin. Siitä seuraisi valtava mediamyllytys. Siinä olisi vastustajille herkkupala.