Näkökulmia Aallon tapaukseen

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 10

Journalisti-lehdessä Pekka Vehviläinen pakisee Imatran kirkkoherran tapauksesta otsikolla "Pappia kyydissä". Uutisissa ja haastatteluissa Aaltoa on käsitelty asiallisesti. Leikinlaskun hoitavat pakinoitsijat ja kolumnistit. Transsukupuolinen pappi on hyvä leikinlaskun kohde. Raamatut on luettu hyvin ja raamatunlauseita on näissä pakinoissa viljelty paljon.

Aallon tapauksessa avattiin tabu ja kirkko joutui yllättäen keskelle prosessia. Aluksi kirkossa näytti pahalta. Kirkkohan on iät ajat ollut eettisten ja moraalisten normien sanelija.

Aalto on selvinnyt mediassa paljolla uutisoinnilla ja vähällä mielipahalla. Vehviläinen kehottaa nyt rukoilemaan joulukirkoissa Aallolle sielun ja ruumiin voimia, kun hän palaa takaisin naispappina.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Kun Ilkka Kantola erosi piispan virasta, esirukoilijat nukkuivat. Sen sijaan sensaatioiden kerääjät olivat paikalla. Kantolaa mäiskittiin niin rajusti eri foorumeilla ("pettäjäpappi"), että jos hän Ruususen tapaan olisi nostanut oikeusjuttuja, ne jatkuisivat vielä viimeisen tuomion jälkeenkin.

Viimeisen kiven heittely on aina helpointa.

10 kommenttia

Voltti-lehdessä on kirkkoherra Aallon haastattelu. Jutun ovat kirjoittaneet JuhaniV ja Voltin päätoimittaja. Aalto laskee leikkiä: Hän sanoo saaneensa 7 vuotta lisää elinaikaa. Naiset elävät pidempään. Aalto kertoo varhaisvuosistaan. Jo kolmivuotiaana hänen maailmansa on ollut hieman erilainen. Ja jo lapsena hän on etsinyt tietoa tästä asiasta. Tietoa löytyi jonkin verran lääkäri-isän kotikirjastosta. Hän oli toisella kymmenellä, kun apuun pyydettiin tuttavapsykiatri, Martti Paloheimo. Mutta Paloheimo ei tuominnut, vaan totesi, että samankaltaisia on paljon muitakin. 50 vuotta hän on jaksanut mieheksi pukeutujana.

Artikkelissa hän kertoo myös myöhemmistä vaiheistaan opiskeluaikana , avioliitossa ja nyt, viime aikoina. Perheessä isän "transvestismi" tunnettiin, mutta se säilyi perheen salaisuutena.

Haastattelussa Aalto pohtii myös sitä, onko hänen elämänsä onnellisempaa korjauksen jälkeen.
Vertaus Ilkka Kantolaan ontuu minusta tässä yhteydessä aika pahasti. Kantolahan toimi selvästi vastoin sitä mitä hän saarnasi, toki inhimillisesti mutta silti väärin kanssaihmisiään (ainakin vaimoaan) kohtaan.
Mutta mistä Aaltoa voidaan syyttää? Hän ei käsittääkseni ole salannut tilannettaan keneltäkään sellaiselta, jolle se kuuluu, eikä ole tehnyt "syntiä". Ongelma on lähinnä niiden ihmisten, jotka eivät voi ymmärtää, että ihmisen on mahdollista joutua vangiksi väärään sukupuoleen. Synniksi sitä ei kaiketi voi määritellä edes Mooseksen kirjojen perusteella(?).