Käsitteellisyys- ja systeemisyystutkija Yrjö Mikkonen nosti sukupuolineutraalin avioliiton esimerkiksi käsitteiden manipuloinnista ja rapautumisesta. Kanava-lehden (5/2011) katsauksia-osastossaan julkaisema artikkeli alkaa muistutuksella, että normatiivisen kielen tulee muuttua hitaasti ja harkitusti. Kieli ja käsitteet ovat kommunikaation renki, eivätkä sen isäntä.
Mikkonen vertaa käsitteiden muuttumista soluun. Käsite alkaa rapautua, kun sitä edustavaa sanaa käytetään toistuvasti vain osittain alkuperäistä vastaavassa käsitemerkityksissä. Tällöin käsite joutuu vieraaseen piirteistöympäristöön, joka alkaa rikkoa käsitteen rajapintaan. Sen sisälle pääsee ulkopuolisia käsitepiirteitä, ikään kuin geenimanipulaatiossa.
Mikkonen nosti esimerkiksi tuoreesta käsitedegeneraatiosta ”sukupuolineutraalin ”. Käsitteellä viitattiin alun perin ammatteihin, joissa biologisilla ja fyysisillä mies- ja naisominaisuuksilla ei ammatilliselta kannalta ole merkitystä. Luotiin mm sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä.
Avioliittoa Mikkonen kuvaa sateenvarjo-käsitteeksi, jonka sisällä on lukuisia käsitepiirretekijöitä. Aikaisemmin niihin eivät kuuluneet tasa-arvon tai yhdenvertaisuuden käsitteet, koska avioliiton sisäiset roolimallit koettiin perinteisesti suhteellisen selkeinä ja tasapainoisina.
Mikkonen kertoo, kuinka sukupuolineutraalin avioliiton puolustajat valitsivat hankkeelle sopivia osia uskonnosta ja tieteestä. Raamatusta otettiin ne käsitepiirteet, jotka korostavat rakkauden tärkeyttä, vaikka siellä puhutaan rakkauden käsitteestä lähinnä agape (tai caritas-) tasolla ja seksuaalisuuden kohdalla homoseksuaalisuus tuomitaan sopimattomana. Tieteiden puolelta taas otettiin esimerkiksi eläinten seksuaalinen käyttäytyminen, jolloin voidaan todeta esimerkiksi miespuolisten pingviinien käyttävän joskus toisiaan seksikumppaneina ja vieläpä hoivaavan yhdessä jotain pesästä karannutta munaa.
- Kun näin valikoituun uskontoon ja tieteeseen auktoriteetteinä yhdistetään moderni tasa-arvokäsitys kaiken ja kaikkien yhdenvertaisuudesta, saadaan aikaan uudenlaisen käsitepiirteistön ydin, toteaa Mikkonen.
Mikkonen kirjoittaa, että loppuun asti loogisuuden vuoksi kaikenlaisia kuviteltavissa olevia avioliittomuotoja kaikkien seksuaalisuuden suuntautumisineen ja kumppaneiden lukumäärään ja laatuun katsomatta tulisi nimittää sukupuolineutraaleiksi avioliitoiksi, koska ne täyttävät kolme käsitepiirrettä perinteisestä avioliitosta: seksuaalisuus, rakkaus sekä täydellinen tasa-arvo modernissa mielessä. Näin sukupuoliseen käyttäytymiseen ja sukupuoleen ei tarvitse kiinnittää lainkaan huomiota. Tällöin kuitenkin perinteinen yleiskäsite avioliitosta on täysin käyttökelvoton.
- Käsitteiden kirjavuuden lisääntyminen johtuu aikamme arvotilanteesta, Mikkonen kirjoittaa. Yhtäältä vaaditaan enemmän yksilöllisiä oikeuksia ja vapauksia ja toisaalta edellytetään yleistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnan oikeudenmukaistamiseksi. Tämä johtaa yhä pidemmälle pirstaloitumiseen.
Poliitikot sijoittavat eri ryhmien oikeuksia väljästi ymmärretyn tasa-arvon kirjoon yrittäen hallita poliittista konsensusta. Tämä lisää tarvetta yhä uusien tapausten määrittelylle ja kielen ja käsitteiden jatkuvalle muuttamiselle.