Kulttuuri- ja kirjallisuusvaikuttaja Mirjam Polkunen on kuollut. HS kertoi Polkusen menehtyneen Alzheimerin tautiin juhannusaattona.
Mirjan Polkusen elämänkumppani yli puolen vuosisadan ajan oli kirjailija Mirkka Rekola. Hän luonnehti Suvi Aholan laatimassa HS:n muistokirjoityuksessa Polkusta vahvaksi persoonaksi ja itsenäiseksi kirjoittajaksi sekä ihmiseksi, jolle kirjallisuus merkitsi edelleen todella paljon.
Polkunen siirtyi oppikoulun opettajan tehtävistä toimittajaksi Uuteen Suomeen. Etenkin lehden kulttuuriosasto oli tuolloin edistyksellinen ja maan kärkeä.
Polkunen meni Yleisradion palvelukseen 1965. Hän työskenteli mm. kirjallisuus- ja taideohjelmien vastaavana toimittajana vuodesta 1965 lähtien ja teatteriosaston päällikkönä vuodesta 1974 alkaen. Polkunen piti radioteatterin ajassa mukana ja aloitti vieläkin jatkuvat Tämän runon haluaisin kuulla –lähetykset. Polkusen toimesta radioteatteri ryhtyi myös tekemään feature-ohjelmia Radioateljee -tuotemerkillä.
Polkunen palkittiin Eino Leinon palkinnolla vuonna 1969. Seuraavana vuonna hän sai Arvid Lydecken -palkinnon lastenkirjastaan Jättiläinen, joka tahtoi muuttua karhuksi. Agricola-palkin-non hän sai Italo Svevon Zenon tunnustuksia -teoksen käännöksestä.
Polkunen toimi pitkään valtion kirjallisuuslautakunnassa sekä eri järjestöissä.
Polkunen debytoi runoilijana 1952 kokoelmalla Viittojen riisumisjuhla.
Mirjam Polkunen kokosi myös useita runoantologioita, kirjoitti esseitä lyriikasta ja sen tutkimuksesta sekä toimitti Helvi Hämäläisen ja eila Kivikk'ahon teoksia.
Polkunen oli syntyisin Jyväskylästä.
HS:n julkaisema Suvi Aholan laatima muistokirjoitus sekä Leif Österin ottama kuva