Mikkelissä järjestettiin kaupungin ensimmäinen pride-kulkue

  • Artikkeli
  • Tapahtumaraportit
  • Sami Mollgren
  • 1
Ensimmäinen Mikkeli Pride -kulkue lauantaina 25.11.2017

Mikkeli Pride järjestettiin lauantaina 25.11. enimmäistä kertaa. Kello 17 Mikkelin torilta startanneeseen kulkueeseen osallistui useampi sata ihmistä. Tapahtuman järjesti Savon Seta.

Torilla oli aiemmin iltapäivällä käynnistetty kaupungin joulukausi.

Samana viikonloppuna Seta järjesti Mikkelissä vuosittaisen edustajakokouksensa, joten osa kulkueeseen osallistuneista oli Setan kokoukseen osallistuvia. Myös muista Etelä-Savon kaupungeista kuten Savonlinnasta ja Pieksämäeltä oli osallistujia, samoin muualtakin Suomesta.

Ennen kulkueen liikkeellelähtöä Savon Setan puheenjohtaja Iina Särkkä piti puheen, jossa toistuivat "valoa ja väriä" sekä "miun Mikkeli". Hän totesi puheessaan, että "tämä on rakkauden osoitus, ei mielenosoitus". Ensimmäisen Mikkeli Pride -tapahtuman teema oli valoa ja väriä pimeään - ja jo iltaan hämärtyneellä torilla sateenkaariliput sekä muut värikkäät liput, kyltit ja sateenvarjot toivat yhdessä kulkueväen taskulamppujen ja led-valojen kanssa suorastaan taianomaista tunnelmaa. Myös kaupungin keskustan jouluvalot oli hetkeä aiemmin sytytetty.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa ylitarkastajana työskentelevä Aija Salo muistutti puheessaan, että "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät ole mielipidekysymyksiä. Etenkään silloin, kun puhutaan instituutioista, jotka koskettavat meidän jokaisen elämää: viranomaisista, kouluista, työpaikoista".

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Lontoon Brixtonista kotoisin oleva nykyään Mikkelissä asuva muunsukupuolinen Andy Bonnor myös kertoi elämästään.

Puheiden jälkeen kulkue lähti torilta liikkeelle Raatihuoneenkatua, kiersi Kirkkopuiston ja palasi Porrassalmenkatua takaisin torille. Kulkueesta muistutettiin, että Mikkeli kuuluu kaikille.

Kulkueen jälkeen pidetyssä puheessa todettiin, että tämänvuotinen pride-tapahtuma ei jäänyt Mikkelissä viimeiseksi, vaan ensi vuonna uudelleen. Esiin nousi se, että vaikka Helsingissä tai San Franciscossa pride-kulkueet ovat paljon suurempia, niin omassa pienemmässä kotikaupungissa pride-tapahtuman merkitys voi olla paljon suurempi.

Illalla juhlittiin pride-tunnelmissa useammassakin paikassa. Ohjelmatarjonnassa oli huomioitu myös nuoremmat.

1 kommenttia

Helsingin pride on kasvanut massiiviseksi tapahtumaksi. Se on hyvä, sillä määrä sisältää viestin siitä, että meitä yhdenvertaisuutta haluavia on monta. Olen viime vuosina saanut myös vierailla monissa suomalaisten vähän pienempien kaupunkien pride-tapahtumissa. Jokaisessa niissä on ollut ihan omanlaisensa tunnelma. Keskellä pimeyttä Mikkelin pride väreineen ja valoineen oli tunnelmaltaan ihan omassa luokassaan. Mikkelin pride oli lisäksi odotuksiani isompi.

Ja on toinenkin syy, miksi Mikkelin pride tuntui minusta erikoisen koskettavalta. Mikkeli on se paikka, missä viimeistään olen havahtunut odotetun kesäloman todella alkaneen. Mikkelin Lidl ja Graanin Prisma ovat nimittäin "pakolliset" pysähdyspaikkat matkalla vielä syvemmälle Etelä-Savoon, kesän viettoon. Ja onpa kesäisin tullut ihmeteltyä Mikkelin torin laidalla elämänmenoa kerran jos toisenkin.

Noina kesäpäivinä on joskus aina tullut mieleeni se, että kaupungissa varmasti elää homompaa kansanosaa - vaan miten elävät, onko tilaa olla oma itsensä? Ainakin priden puheista päätellen paljon niukemmin kuin vaikkapa Helsingissä.

Mikkelin Priden jälkeisenä aamuna tein lenkin Graanin, Saksalan ja näkötornin kautta takaisin keskustaan. Naisvuorelta katselin sunnuntaihin heräilevää kaupunkia lumisateessa, ja mietin, että miksi tällaisista paikoista halutaan pois. Noh, realiteetit kai ovat sellaiset, että elämänmahdollisuudet ovat jossain muualla laveammat. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat lisäksi kohtaamaan nurjia asenteita, joka ajaa monia lähtemään. Näihin asenteisiin pääsi oikein helposti kiinni tutkailemalla esimerkiksi Jodelissa lauantai-iltana käytävää keskustelua - vaikkapa nyt siitä, että uskaltaako sinne Kellariin (yökerho/baari) mennä, se kun on täynnä homoja. Olihan se tosiaan - mutta näytti yhteiselo sitten ainakin jotenkin lutviutuvan. Ja olipa bileet varsin lupsakat - selvin päin tarkasteltunakin.

Noista sosiaalisen median poikkipuolisista kommenteista huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että nyt järjestetty pride-tapahtuma sysäsi Mikkelissäkin käyntiin keskustelua, joka johtaa hiljalleen asenteiden paranemiseen. Kun totutaan ja opitaan.