Meksikon korkein oikeus on tehnyt historiallisen päätöksen seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää koskevassa tapauksessa. Oikeuden mukaan homofobiset loukkaukset eivät kuulu ilmaisun vapauden määritelmään vaan ovat ”syrjiviä ilmaisuja”. Kyseessä oli oikeusjuttu, jossa sanomalehtitoimittaja kutsui toista nimellä ”maricón” (hinttari) ja ”puñol” (homppeli); molemmat homoseksuaaleista käytettäviä loukkaavia synonyymejä meksikolaisten yleiskielessä.
Tapaus sattui Pueblan osavaltiossa vuonna 2010. Intolerancia-sanomalehden (”Suvaitsemattomuus”) toimittaja Enrique Núñez Quiroz käytti näitä sanoja kolumnissaan loukatakseen Síntesis-sanomalehden omistajaa Armando Prida Huertaa. Prida nosti kanteen, ja osavaltion alioikeus määräsi Núñezin maksamaan korvauksen Pridalle.
Mutta Núñez valitti tuomiosta, ja toinen tuomioistuin vapautti hänet syytteistä. Tuomioistuimen mukaan Intolerancian toimittajan käyttämät sanat eivät loukanneet toisen kunniaa, vaikka ne kyllä saattaisivat ”häiritä”. Sen mukaan kyseessä oli vain ”toimittajien välinen väittely”.
Lopulta Meksikon korkein oikeus äänin kolme puolesta ja kaksi vastaan päätti, että sanat ”maricón” ja ”puñol” ovat loukkaavia ja sopimattomia ilmauksia ja olivat tarpeettomia ratkaistaessa toimittajien välistä kiistaa. Päätöksen mukaan tämän luokan loukkaukset kuuluvat kategoriaan ”vihakieli” ja syrjivät yhteiskuntaluokkia. ”Vaikka ne lausutaan huvittavassa mielessä, ne synnyttävät, edistävät ja oikeuttavat suvaitsemattomuutta homoseksuaalisuutta kohtaan.” sanotaan päätöksessä, joka rajoittaa tällaisten sanojen käytön tiettyyn julkisen elämän kielenkäyttöön, kuten tieteelliseen tutkimustyöhön ja taideteoksiin.
Tuomio on uraa uurtava Meksikon lainkäytössä. Homofobia on tässä maassa hyvin syvälle juurtunut. Kirjan ”Homofobia. Odia, crimen y justicia, 1995 – 2005” (Homofobia. Viha, rikos ja oikeus) kirjoittaja, lehtimies Fernando del Collado on sitä mieltä, että tässä on kysymyksessä ”hämmästyttävä” ja toivoa synnyttävä uutuus, mutta varoittaa, että on välttämätöntä säätää ”yksityiskohtaisia” lakeja homoja syrjivän perinteen taltuttamiseksi. Tämä perinne kukoistaa suosituilla paikoilla kuten jalkapallo-otteluissa ja kirkkojen saarnastuoleissa ja peräti meksikolaispoliitikkojen puheissa.
Del Collada viittaa Armando Reynoson tapaukseen. Tämä oli 1990-luvulla Aguascalienten kaupungin ja osavaltion pormestarina ja kuvernöörinä ja lausui tällöin seuraavaa.”Kutsun työporukkaani parhaat ihmiset. Hällä väliä mihin puolueeseen he kuuluvat, hällä väliä mitä uskontoa he edustavat, mutta emme kutsu hinttejä.”
Toimittaja ottaa toisena esimerkkinä erään Aguascalientesissä sijaitsevan kylpylän kyltin: ”Koirilta ja homoseksuaaleilta pääsy kielletty”, tai Meksikoa hallitsevan PRI-puolueen parlamenttiryhmän nykyisen koordinaattorin Manlio Fabio Beltronesin neljä vuotta sitten antaman lausunnon lakialoitteesta, jonka tavoitteena oli laillistaa homoavioliitot koko liittovaltiossa: ”Olen vakuuttunut siitä, että Distrito Federalissa tapahtuneet edistysaskeleet riittävät. Heillä on jo paikka, missä elää.” México Distrito Federal (DF) on ainoa liittovaltion alue, jossa samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset avioliitot on laillistettu.