Helsingin Sanomat kertoi menneellä viikolla, että lakialoite tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi on vastatuulessa. Allekirjoituksia on saatu vasta n. 70, kun tarvittaisiin yli 100. Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa järjestettiin tänään lyhyt seminaari aiheesta. Lakihankkeen vetäjät antoivat myönteisemmän kuvan lakialoitteen etenemisestä, kuin mitä lehdet kirjoittavat. Jos muuta tulosta ei nyt saada, niin on ainakin pohjustettu tätä asiaa laajasti, ja ennen pitkää tasa-arvoinen avioliittolaki tulee.
*****
Seminaarissa oli esityksiä ja puheenvuoroja, joita selostetaan tarkemmin ranneliikkeessä viikonlopun aikana. Tässä lyhyt yhteenveto.
Kalervo Salo on lääninrovasti ja teologian tohtori. Hän kertoi, miten kirkon vihkimisoikeudesta on säädetty ja mitä avioliittolaki sanoo tai miten tasa-arvoinen avioliittolaki vaikuttaisi. Kirkossa käydään vilkasta keskustelua. Yhteiskunnallinen muutos ei kuitenkaan kirkossa tapahdu kädenkäänteessä, koska kirkkolain muuttaminen ja kirkkojärjestys ja kirkkokäsikirjan muuttaminen vaativat kirkolliskokouksen 3/4-määräenemmistön. Säännösmuutokset ovat hitaita, ja tarvitaan vielä paljon aikaa.
Tytti Solantaus , lastenpsykiatri, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, puhui lapsen oikeudesta turvalliseen perheeseen. Hän lähti liikkeellle siitä, soveltuvatko homoseksuaaliset ihmiset lasten vanhemmiksi. Asiaa on tutkittu viime aikoina yhä laajemmin. Tietoa kerääntyy vähitellen. Sateenkaariperheissä vanhemmuudessa ja vanhempi-lapsi -suhteessa ei ole mainittavia eroja verratuna heteroperheisiin. Yleisenä tutkimustulosten tulkintana Solantaus esitti, että kun lapsen hankkiminen on harkittua ja suunniteltua, myös lasten kehitys ja kodin ilmapiiri ovat positiivisempia. Vanhemmuus hyötyy suunnitelmallisuudesta. Sateenkaariperheet joutuvat suunnittelemaan lapsen hankkimisen huolella. Perherakenteella ei ole suurta merkitystä lasten kehitykselle, mutta jokaisen lapsen tulee kokea, että hänen perheensä on hyväksytty ja arvostettu. Jokaisen lapsen on voitava olla ylpeä omasta perheestään.
Amerikassa mustien ja valkoisten seka-avioliitot olivat kiellettyjä 1950-luvulle saakka.Perustelut olivat siihen aikaan hyvin samanlaisia kuin nyt tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilla: vaarantaa perheinstituution, lapset tulevat kiusatuiksi, vanhempien seksuaalisuus kieroutunutta, jne.
Edellisen kauden kansanedustaja Tarja Tallqvist (kd.) puhui perhearvoista ja avioliittolaista. Hänen mukaansa tasa-arvoinen avioliitto on ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys. Jokaisella on oltava oikeus onneen ja hyvään elämään. Tasa-arvoinen avioliittolaki voisi jopa vahvistaa perhearvoja.
Lainsäädäntöneuvos Tuomo Antila oikeusministeriöstä selvitti yhdenvertaisuutta parisuhdelainsäädännössä. Perustuslakivaliokunnan vakiintunut tulkintalinja on ollut, että yhteiskuntakehitys vaikuttaa siihen, miten sääntöjä tulkitaan. Lakien tulkinta muuttuu ajan kuluessa ja perustuslain tulkinta puolestaan voi muuttaa yleisiä arvokäsityksiä. Mies oli avioliittossa vaimon edustaja vuoteen 1930 saakka. Viime vuosikymmeninä on tässä suhteessa tapahtunut vahva tasa-arvoistuminen.
Avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä on vielä eroja. Lainsäätäjällä on kuitenkin avioliittoasiassa harkintavalta. Perustuslain 6. pykälä kannustaa mutta ei pakota avioliittolain muuttamiseen.
Tilaisuuden aloituspuheen piti kansanedustaja Lasse Männistö (kok). Hän vetää työryhmää, joka valmistelee lakialoitetta tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi. (kuva JuhaniV)
Seminaarin esityksistä tulee tarkempaa tietoa ja referaatteja viikonlopun aikana
