Kunnianosoitus transvestiittiveteraanille

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 1

Suomalaiseen homohistoriaan kuuluu olennaisesti yksi transvestiitti. Hän on Lars Svartström. Hän oli perustamassa vuonna 1968 ja 1969 Psyke ry:tä. Siis 40 vuotta sitten.


Ruotsalainen Revolt-lehti (8/1973) julkaisi Lars Svartströmin haastattelun. Alfredo oli jututtanut Larsia Psyken kerhotilassa Kalevankadulla.

- Mihin seksuaaliseen ryhmään kuulut?
Kuulun seksuaalisesti poikkeavien vähemmistöryhmään. Olen nimittäin heteroseksuaalinen transvestiitti.

- Onko sinulla ollut vaikeuksia hyväksyä suuntaustasi?
Itse olen sen hyväksynyt, mutta useimmille ns. normaaleille on lähes mahdotonta hyväksyä transvestiitti.

- Millaisia kokemuksia sinulla on työnantajista?
Yleensä asenne on ollut positiivinen. Mutta tietenkin työpaikalla esiinnyn "normaalina", en transvestiittina. On tietysti ikävää, mutta transvestiittina olisi mahdoton löytää työtä.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

- Millaista oli asevelvollisuuden aikana?
No se on ihan oma juttunsa. Aina kun tulin kotiin lomalle, riisuin kiireesti armeijakuteet. Vuonna 1969 esiinnyin kertausharjoituksissa transvestiittina. Sillä tavoin kiinnitin yleisön huomiota ongelmaan,. Ihmisten pitäisi yrittää ymmärtää, että myös meidät transvestiitit pitää hyväksyä aivan luonnollisena vähemmistöryhmänä ja meidän pitäisi saada elää ja työskennellä yhteiskunnassa transvestiitteina.

- Miten tulit mukaan Psyke ry:n työhän?
Sekin on pitkä tarina, mutta kerron lyhyesti. Helsingin Sanomissa oli vuonna 1968 lokakuussa tällainen ilmoitus: "Yritän saada vähemmistöjä järjestäytymään. Jos kiinnostaa, ota yhteys." Epäilin, että kyseessä olivat seksuaaliset vähemmistöt. Kiinnostuin ja vastasin.

Viikon päästä Jorma soitti ja puhuimme pitkään. Hän kysyi, uskallanko lähteä mukaan perustamaan yhdistystä. Lupauduin, mutta asetin myös ehtoja. Sen pitää olla yhdistys kaikille seksuaalisesti poikkeaville. Enhän minä heterona voinut ajatella että lähtisin mukaan yksinomaan homoille tarkoitettuun toimintaan.

Seuraavan vaiheena oli, että yhdistys piti rekisteröidä. Homoseksuaalisuus oli silloin, vuonna 1968 vielä laissa kiellettyä. Yhdistys rekisteröitiin keskusteluseuraksi.

Piti keksiä nimi. Ehdotin Psykeä ja Jorma oli heti innostunut. Jorman kaveri Rafael oli kolmantena perustajajäsenenä. Neljäntenä tuli Päivi, lesbotyttö. Oli siis alusta alkaen hyvin erilaisia ihmisiä.

- Halusitko sinä työskennellä etupäässä transvestiittien hyväksi?
Ei, vaan kaikkien vähemmistörymhmien hyväksi. Psyken alaosastoksi perustettiin Hyasinttiklubi. Sen tehtävänä oli järjestää ravintolailtoja kerran kuussa. Lähetimme kutsun kaikille Psyken jäsenille. Jos viranomaiset olisivat puuttuneet asiaan, , olisi voitu syyttää Hyasinttiklubia eikä Psykeä. Homoseksi oli edelleen kiellettyä lakikirjan mukan. Oli vaikea löytää ravintolaa tällaisia juhlia varten. Kolmet juhlat järjestettiin keväällä 1969 Malminrinteessä Ravintola Luccissa. Sensaatiolehdistö sai vihiä ja kirjoitti perversseistä bileistä ja ravintola Lucci suljettiin.

- Pystyikö Psyke vaikuttamaan yhteiskuntaan ja yleiseen mielialaan vähemmistöjä kohtaan?
Kyllä, aika paljon. Laki muuttui. Nyt voi jo tanssia samaa sukupuolta olevan kanssa suljetuissa ravintolajuhlissa. Mutta suuren yleisön asenteet muuttuvat hitaasti.

- Onko ollut vaikea saada kontakteja samanlaisiin ihmisiin kuin sinä?
Transvestiitit pelkäävät valtavasti, että heidän salaisuutensa paljastuu. On monia, jotka ovat ottaneet yhteyttä kerran, mutta sitten jostain syystä, he eivät enää pidä yhteyttä yllä.

- Miksi sinä olet viime aikoina vetäytynyt taka-alalle?
Minulla on ollut ongelmia yksityiselämässäni. Psyken vuosikokous 1971 oli myös henkilökohtainen pettymys, joka vaikutti asiaan. Toisaalta on hyvä, että mukaan tulee uusia ihmisiä omine ideoineen.

Toinen vetäytymisen syy on se, että painoni on noussut. Ei ole helppo pysyä parhaassa painossa. Täytyy keksiä muita harrastuksia, kuten urheilua ja voimistelua, ja sen takia en ehdi kaikkialle.

1 kommenttia

"EOS" saattoi olla noukittu tanskalaisen, homomiehille tarkoitetun kuvalehden nimestä. Löysin yhden EOS-lehden numeron divarin lehtipinosta ja ostin sen oitis. Kädet täristen syöksyin kotiin lehteä katselemaan. Tekstistä en saanut mitään tolkkua. Se oli oikeastaan ensimmäinen löytöni homomaailmaan. Pian sen jälkeen Hgin rautatieaseman lehtikioskissa katseeni kiinnittyi 96-lehteen. Tuon lehden kautta alkoi avautua varovainen reitti suomalaiseen homomaailmaan.