Red Card Homophobia –kampanjalla (RCH) on tavoite korkealla: se aikoo häätää homofobian jalkapallosta. Kampanja keskittyy kokoamaan aiheesta esitettyjä puheenvuoroja ja välittämään niitä erityisesti sosiaalisen median välityksellä. Kampanja pyrkii tuomaan esiin positiivisia kannanottoja ja saattamaan eri toimijoita yhteen.
Keskustelu lämpenee Euroopassa, huippuja myöden
Vaikka Suomessa urheilun homofobiakeskustelu on vielä laimeaa, niin Euroopassa asiaan on jo tartuttu toden teolla. Jalkapallon piirissä toimii RCH:n lisäksi useita kansallisia ja kansainvälisiä hankkeita. Mm. Saksan jalkapalloliitto on tehnyt aihetta koskevia linjauksia ja englantilaiset kollegat ovat seuranneet perässä.
Aiemmin harvinaisia kommentteja on saatu myös huippupelaajilta. Valioliigajoukkue Chelsean keskikenttämies Florent Malouda, 30, vertaa lajin piirissä olevaa homofobiaa rasismiia. ”Se on aivan samaa”. Malouda pitää yhtäläisenä oireena myös sitä, että ensin yritetään vaieta sen olomassaolosta toivoen, että se jäisi sikseen.
Saksan MM-joukkuetta kipparoinut Bayern Münchenin Philipp Lahm, 26, on sanonut mielipiteensä jalkapallon homofobiasta jo vuosia sitten. Hän oli yksi Toleranzia –palkinnon saajista kaksi vuotta sitten. Kiitospuheessaan Lahm kertoi mm. haluavansa elää vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa sekä kehotti kohtelemaan toisia samalla tavalla kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Lahm oli myös saksalaisen GLBT-lehden, Frontin kansikuvapoikana alkuvuodesta 2008.
Kampanjan tärkeyttä lisää se, että jalkapallon on maailman suosituin urheilulaji, jota pelataan käytännössä kaikissa maissa. Ammattilaispelaajia on arvioitu olevan n. 500 000. Vähän heikommallakin todennäköisyyslaskennalla se tekee tuhansia epäheteroja. Jos harrastajat lasketaan mukaan, niin määrä on 7-numeroinen.
Todellisista huipuista seksuaalivähemmistöön kuulumisensa on tähän mennessä myöntänyt vain brittiläinen Jushin Fashanu ja se tapahtui kaksikymmentä vuotta sitten. Hän hirtti itsensä 37-vuotiaana v. 1998.
___________________________
Kirjoittajan kommentti
Koska tätäkin tekstiä lukee varmasti joku urheilun piirissä toimiva, niin tiivistän aihetta sivuavan keskustelun pointteja:
Urheilijat
Urheiluorganisaation ydinhenkilö ei ole toimitusjohtaja tai tuomari. Se on kenttätyön tekevä urheilija.
Olette roolimalleja ja suunnannäyttäjiä. Monet teistä voivat olla näyttämässä mikä on cool. En tiedä mikä on cool, mutta ainakaan Justin Fashanun itsemurha varastossa ei ole cool.
Älkää antako passiviista hyväksyntää millekään epäreilulle pelille, oli se sitten rasismia, homofobiaa tai jotain muuta. Rassukka on se, jonka pitää odottaa aktiiviuran päättymistä ennen kuin uskaltaa sanoa ääneen, ettei hänellä ole mitään ongelmaa minkään vähemmistön kanssa. Vaikenemisen hinta kipataan silloin tulevien urheilijoiden maksettavaksi.
Euroopassa on jo kuultu fiksuja, tälle vuosisadalle sopivia kommentteja huipulta ja sinne matkalla olevilta. Samantyyppistä signaalia lähettämällä voi näinä aikoina saada Suomessakin fiksun jätkän leiman.
Journalistit
Journalistin eettisten ohjeiden ensimmäinen kohta sanoo: "Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu".
Mitäpä tuohon lisäämään.
Organisaatiot
Eläkää tässä ajassa. Jos haluatte erottua vanhanaikaisina, niin pukeutukaa vaikka 1800-luvun husaareiksi. Siitä on pitkässä juoksussa vähemmän haittaa kuin epäterveiden ilmiöiden hyysäämisestä. "Perinteikäs" ja "taantunut" eivät tarkoita samaa asiaa.
Miettikää myös montako lupausta on varaa menettää ja montako maksukykyistä ryhmää haluatte jättää pois tulopuoleltanne.
Kannattajat
Kuten Philipp Lahm sanoi, ja taisi joku muu sanoa häntä ennen: kohdelkaa toisia kuten toivoisitte itseänne kohdeltavan. Ei kentältäkään teille tulla huutamaan nuijaa ja homoa.
Todellinen kannattaja ei hylkää kannatuksensa kohdetta sen paremmin tappion hetkelläkään kuin henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi. Se erottaa tosi-fanin tuuliviiristä.
Kirjoittaja on yhtä vähän journalisti kuin urheilijakaan, mutta tuntee kyllä useita molempien vähemmistöjen edustajia