Itävallassa on homopoliisien yhdistys, Gay Cops Austria. Heidän puheenjohtajansa Josef Hosp kertoo lehtihaastattelussa homopoliisien asemasta ja alkuaikojen ristiriidoista. Hän sanoo, että on yksi ongelma. Se ei ole hänen homoutensa tai se, että hän on poliisi. Mutta yhtaikaa poliisi ja homo - siinä on tuntunut olevan hankaluuksia. Hän on oppinut sen kantapään kautta.
Ulkoisesti Josef Hosp ei näytä tv-sarjojen homolta. Ikää on 55 vuotta, paksu, vaalea parta ja vankka olemus. Kun ihmiset asioivat hänen kanssaan, he voivat huomata sateenkaarirannerenkaan vasemassa kädessä. Asiaa tuntevat nyökkäävät ymmärtäen.
Josef Hosp huomasi jo 17-vuotiaana olevansa kiinnostunut omasta sukupuolestaan. Se oli vaikeaa aikaa, koska tuolloin homoseksuaalisuus vielä kirjattiin psyykkiseksi häiriöksi. Siihen aikaan ei ollut internetiä eikä omalla paikkakunnalla Vorarlbergissa ollut mitään homobaareja. Kioskista olisi voinut ostaa homolehden, mutta paljastumisen vaara oli liian suuri. Kun hän töidensä vuoksi joutui käymään Wienissä, hän uskaltautui myös homobaariin. Siitä se alkoi. Siellä hän tunsi olonsa kotoisaksi.
1990-luvulla hän oli tullin palveluksessa rajalla Feldkirchissä. Töissä meni hyvin, vaikka kahden erilaisen elämän yhteensovittaminen olikin raskasta. Kun hän 1991 kävi jatkokoulutuksessa Wienissä, opiskelukumppanit jatkuvasti piikittelivät häntä kolmikymppisenä poikamiehenä. Hän sai tarpeekseen ja kertoi illan baarikierroksella olevansa homo.
Josef Hosp oli toivonut, että saisi nyt olla rauhassa, mutta ei. Seuraavana päivänä tuli kutsu koulun kansliaan. Kaksi opettajaa ilmoitti, ettei hänen pitäisi puhua asiasta enää mitään. Sitä paitsi tämä asia saattaa vaikuttaa opinnoissa etenemiseen.
Takaisin työpaikalle Feldkirchin tulliasemalle. Siellä häntä odotti kirjelmä, jossa allekirjoittajina olivat kaikki työtoverit. Hän ei voinut enää palvella työparina ulkotöissä, vaan hänet siirrettiin sisätöihin. Alkoi jatkuva kiusaaminen ja häirintä. Tilanne oli niin vaikea, että hänen miesystävänsäkin katkaisi suhteen. Eräänä iltana tilanne oli edennyt niin pitkälle, että hänellä oli jo työase pöydällä, kun siivoojarouva astui sisään ja alkoi rauhoitella.
Kaikkina näinä vuosina hänen lähin esimiehensä antoi hänelle tuen. Tulliosasto lopetettiin 2004, ja Josef Hosp siirtyi poliiisin palvelukseen. Kolme vuotta myöhemmin Itävallassa perustettiin homopoliisien järjestö, ja siitä tuli Josef Hospille uudenlainen elämäntehtävä. Yhdistys taistelee poliisin sisällä kyteviä ennakkoluuloja vastaan. Jäseniä on 70, heistä 30% on avoimesti omilla nimillään, loput nimimerkeillä.
Kun Josef Hosp aloitti työnsä homopoliisijärjestössä, päälliköt kutsuivat puhutteluun ja toivoivat, ettei hän tulisi tämän asian kanssa julkisuuteen. He halusivat suojella häntä "suuren yleisön kielteisiltä kommenteilta". Itse hän kuitenkin on nyt jo sitä mieltä, että hän itse parhaiten pystyy suojautumaan muilta. Tällä hetkellä hän saa jo mennä järjestönsä tilaisuuksiin univormussa, ja häntä kutsutaan poliisikouluun kertomaan yhdistyksestä. Valmistuvien poliisien ei enää tarvitse jännittää tällaista asiaa.
Vorarlbergin poliisihallinto kertoo, että nyt on poliisin sisällä jo suvaitsevaisuutta ja avoimuutta. Poliisijohdon suhteet homopoliisijärjestöön ovat hyvät. Poliisin ammattiin toivotaan kaikenlaisia ihmisiä riippumata seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai muista asioista. Jos ongelmia syntyy, maassa on yhdenvertaisuusvaltuutettu, jonka kanssa voi asioita selvitellä.