ILGA Europe Maltalla: kun maallinen ja uskonnollinen valta törmäävät

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • (päivitetty )
  • vaeltaja2006
  • 1

1.11.2009 ILGA Europen uusi johto

ILGA Europelle valittiin tänään uusi johtoryhmä. Tällaiset henkilöt johtavat toimintaa:

Uusia

Martin K.I. Christensen (Denmark) for a 2 year term
Louise Ashworth (UK) for a 2 year term
Nataša Sukiè (Slovenia) for a 2 year term
Bjorn van Roosendaal (The Netherlands) for a 2 year term
Christine Le Doare (France) for a 1 year term
Paata Sabelashvili (Georgia) for a 2 year term

Neljä henkilöä jatkaa toisen vuoden:

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Linda Freimane (Latvia)
Ruth Baldacchino (Malta)
Pierre Serne (France)
Deborah Lambillotte (Belgium)

Varalla:
Tomasz Szypu³a (Poland).

Suomalaisten ehdokas Juha Jämsä ei tullut valituksi.

Seuraavat vuosikokoukset

Vuoden 2010 vuosikokous pidetään Haagissa (Hollanti).
Vuoden 2011 kokouspaikaksi päätettiin Torino (Italia)


Paljon työryhmien työtä

ILGAn kokouksessa on ollut paljon työryhmiä. Näistä kaksi käsitteli konservatiivisten uskonnollisten yhteisöjen vaikutusta HLBTI-ihmisiin. Muutamia havaintoja:

Kirkoilla on vahva asema Puolassa ja muualla itäisessä Euroopassa. Kirkot pystyvät vaikuttamaan poliitikkoihin. Rahoitus homovastaiselle työlle tulee ulkomailta, erityisesti USAsta. Kirkot käyttävät mediaa näkemystensä levittämiseen. Useassa maassa on erityinen uskonnollinen radiokanava, joka tekee kiihotustyötä, esim. Puolassa Radio Maryja. Näissä maissa ei ole tehty selkeää eroa kirkon ja valtion välille.

Mitä keinoja HLBTI-järjestöillä on tässä tilanteessa? Tärkeää on tieteellisesti vahvan ja luotettavan tiedon käyttäminen. Kirkkojen ja uskonnollisten järjestöjen kanssa tulisi käyttää rakentavaa keskustelua ja kokemusten vaihtoa. Ihmisoikeusjärjestöjen ja aktivistien tulee luoda laajoja yhteenliittymiä. On pyrittävä vaikuttamaan eri maissa koulutusohjelmiin ja järjestettävä erilaisia informaatiokampanjoita. Tärkeää on myös syrjinnän vastaisen lainsäädännön vaatiminen. On keskityttävä ihmisoikeuksiin, eikä teologiaan. Vihapuhujia vastaan ei tule käydä vihalla. Tiedotusvälineitä on käytettävä älykkäästi ja strategisesti.

Siinä on monta hyvää asiaa.

Muiden työryhmien työstä on kooste tällä sivulla englanniksi

http://www.ilga-europe.org/europe/about_us/annual_conference/malta_2009/day_3_31_october_2009/workshop_18_28


31.10.2009 Toisen päivän puhujat: Vladimir Luxuria ja Juris Calitis

Toisen päivän, perjantain, paneelissa oli keskeisenä aiheena koko vuosikokouksen perusteema: Miten HLBTI-tasa-arvoon päästään, kun on olemassa kultturisia ja uskonnollisia raja-aitoja.

Vladimir Luxuria on tunnettu italialainen transihminen. Hän on ollut järjestämässä Italian ensimmäistä Prideä ja hän on ensimmäinen tunnettu transgender-ihminen. Hän oli kansanedustajana vuosina 2006-2008. Hänen julkiset puheensa ovat olleet älykkäitä ja hän tekee teräviä analyysejä nykytilanteesta.

Puheenvuorossaan Vladimir Luxuria sanoo, että tämä teema on hänestä kiinnostava. Pitääkö kulttuuriset ja uskonnolliset raja-aidat voittaa vai jätetäänkö ne vain huomiotta. Tämä on kiperä kysymys maissa, joissa uskonto ja kulttuuri ovat likeisesti sidoksissa kuten Italiassa, Maltalla, Puolassa, Venäjällä, Ukrainassa, Kreikassa, jne.

Luxuria kertoo esimerkin. Firenzessä viime sunnuntaina vihittiin kirkossa Sandra Alvino. Hän syntyi mieheksi väärään ruumiiseen ja väärään yhteiskuntaan. Aluksi hän yritti sopeutua. Sandra oli yksi ensimmäisistä italialaisista transgendenr-ihmisistä 1960-luvulla. Silloin se oli vielä rikollista. Hän vietti vuosia vankilassa. Vuonna 1982 laki muuttui ja se ei ole enää rikollista. Nykyään Italiassa saa jo laillisesti sukupuolen korjausleikkauksen. Radikaalipuolue teki paljon töitä lain hyväksymiseksi.

Sandra sai vihkimisen kirkossa. Lain mukaan hän on nainen, mutta Vatikaani on eri mieltä. Hänelle kuuluisi siviililiitto, mutta ei katolinen avioliitto. Rohkea pappi hoiti seremonian, mutta nyt hänet on siirretty pois kirkosta. Mitä HLBTI-yhteisön pitäisi tehdä tässä tilanteessa? Autetaanko vai jätetäänkö huomiotta? Me emme halua, että Vatikaani sekaantuu maallisiin lakeihin. Sen vuoksi meillä ei ole myöskään oikeutta sekaantua kirkon opinkappaleisiin. Transihmisiin suhtaudutaan torjuvammin kuin homoihin ja lesbohin. Homo ja lesbo voi saada taivaspaikan, kun ei tee syntiä. Transihmisen suhteen paavi on jyrkkä: mies on mies ja nainen on nainen. Jumala ei tunne välimuotoja. Kirkko ja henkikirjoittaja eivät voi muuttaa henkilön sukupuolta ja nimeä. Mitä HLBTI-yhteisön pitäisi tehdä?

Vaikka meitä eivät kiinnostaisi uskonolliset oppiasiat, uskonnolliset piirit ovat kiinnostuneita meidän asioista. Gender-identiteettiä on hyvin vaikea sopeuttaa Italian lakeihin. Viimeksi syrjinnän kieltävä laki torjuttiin Italian parlamentissa pari viikkoa sitten. HLBTI-liikkeen ei tule käydä taistelua Vatikaania vastaan. Se aiheuttaisi negatiivista suhtautumista. Meidän viestimme on oltava positiivinen. On puolustettava ja edistettävä molemminpuolista kunnioitusta ja kirkon ja maallisen vallan eroa. Monet asiat ovat pinnalla: naisten asema, ehkäisy, keinoalkuinen hedelmöitys, homoliitot. Kristilliset HLBTI-ryhmät voivat tehdä omaa työtään sillanrakentajina kirkon ja maallisen vallan välissä. Samalla ne auttavat niitä, joille uskonto on olennaista elämässä.

Italian ilmapiiriä kuvaa skandaali viime viikolta. Neljä poliisia tunkeutui yksityiseen asuntoon ja kuvasi kännykkäkameralla transihmistä ja alueen paikallista johtajaa vuoteessa. Kiristettiin rahaa, jotta asiasta vaiettaisiin. Raha ei auttanut, sillä asia tuli julkisuuteen ja kunnanjohtaja erosi. Julkisuus kertoo transihmisistä, prostituutiosta, huumeista, seksistä, kaikki yhtenä pakettina. Vladimir Luxuria sanoi, että tavoitteena on yhteiskunta, jossa tapahtumat vuoteessa eivät altistaisi kiristykselle ja painostukselle. Siinä on yksi tavoite HLBTI-liikkeen toiminnalle.

Toisen puheenvuoron esitti Latvian anglikaanisen kirkon pappi, Juris Calitis. Puheenvuoro löytyy englanninkielisenä tästä
http://www.ilga-europe.org/europe/about_us/annual_conference/malta_2009/day_2_30_october_2009/panel_2_overcoming_cultural_and_religious_barriers_to_lgbt_equality


30.10.2009 ILGA Europe meni Maltalle


ILGA Europen vuosikokous alkoi torstaina Maltalla. ILGA Europe on eurooppalainen haara kansainvälisestä ILGAsta (= kansainvälinen lesbo-, homo-, bi-, trans- ja interseksuaalien liitto). Vuosikokoukset pidetään eri puolilla Eurooppaa aina loka-marraskuun vaihteessa. Tänä vuonna teemana on "Overcoming Religious and Cultural Barriers to LGBT (lesbian, gay, bi- and transsexual) Equality" eli miten HLBTI-tasa-arvoasioissa selvitään yli kulttuuristen ja uskonnollisten raja-aitojen.

Malta valittiin tietoisesti konferenssipaikaksi. Maltan homo- ja lesboliike (Malta Gay Rights Movement, MGRM) saa tällä tavoin paremmin käyntiin keskustelun homojen ja lesbojen oikeuksista. Homoseksuaalisuus ei ole saarella kiellettyä, ja vuodesta 2004 alkaen on ollut voimassa syrjintäkielto työpaikoilla. Tasa-arvo on kuitenkin vielä kaukana, koska katolisella kirkolla on suuri vaikutusvalta. Homo- ja lesboliike on startannut vasta vuonna 2001.

Nuorilla, koulutetuilla ihmisillä ei ole onglemia homoseksuaalisuuden suhteen. Lokakuussa 2009 tehtiin selvitys, jonka mukaan opiskelijoista 49% hyväksyy homoliitot.Poliitikot tulevat perässä. MGRM:n tiedottaja sanoi toivovansa, että syrjintää vastaan aletaan toimia muullakin tavoin kuin juhlapuheissa. Nyt suljetaan silmät, kun tulee vastaan konkreettista syrjintää.

ILGA Europen vuosikokoukseen osallistuu väkeä ympäri Eurooppaa. Osanottajia on myös Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä. Maltan presidentti George Abela puhui avajaisissa. Workshopit ja luento-osuudet ovat perinteisesti avoimia kaikille kiinnostuneille. Vuosikokouksen päätöksiä tekevät vain viralliset kokousvaltuutetut eri maista.

Tapahtuman taloudellinen tuki tlulee Euroopan komissiolta, The Sigrid Rausing Trustilta ja The Tides Foundationilta.


Facebook työkaluna

Ensimmäistä kertaa ILGAn kokouksen työkaluna käytetään Facebookia. Siellä on uutisia, kuvia ja raportteja työryhmien työskentelystä. Tällä tavoin tapahtuma tulee paljon läheisemmäksi myös niille, jotka eivät ole mukana. Sivu näyttää sekavalta epäviralliselta tilkkutäkiltä, mutta sellainen on kokouskin, jossa on kymmenien maiden edustajia.

http://www.facebook.com/pages/ILGA-Europe/11494607341#


Perhe-julisteita bussipysäkeillä

Kokouksen alkaessa alkoi myös julistetempaus. Bussipysäkeillä on julisteita, joissa on kuvia mies-mies- ja nais-nais -perheistä. Ks. kuvia tämän raportin lopussa.

Presidentti tapasi ILGA Europen edustajat

Jo ennen kokousta, tiistiana, Maltan presidentti tapasi ILGAn edustjia presidentinplalatsissa. Presidentti George Abela on ollut virassaan vasta 6 kuukautta. Virkaanastujaispuheessa presidentillä oli yhtenä aiheena syrjinnän poistaminen. Nyt hän sanoi, että hänellä oli erityisesti mielessä homot ja lesbot, kun hän laati virkaanastujaispuhettaan. Tiistainen tapaaminen oli historiallisesti merkittävä: nyt ensimmäistä kertaa ILGAn kokousedustajat tapasivat maan päämiehen. Kun ILGAn kokous oli Helsingissä 1980-luvulla, Helsingin kaupunki ei halunnut järjestää kokousvaltuutetuillle vastaanottoa, vaikka sellainen oli tapana kansainvälisissä kokouksissa.


Ensimmäinen poliittinen paneeli: menestystä ja haasteita

Torstaina kokouksen ohjelmassa oli ensimmäinen poliittinen paneeli. Maltan parlamentin jäsen ja Euroopan neuvoston jäsen Francis Agius piti lyhyen katsauksen Euroopan menneisyyteen. Sodan jälkeen 1949, kun Eurooppa oli pahasti tuhoutunut, syntyi Euroopan neuvosto. Sen perustana oli kolme arvoa: ihmisoikeudet, demokratia ja laillisuus.

Tänä vuonna on vietetty Euroopan neuvoston 60-vuotisjuhlia. Jäsenmaita on 47. Näissä valtioissa asuu yhteensä 800 miljoonaa ihmistä. Euroopan neuvosto on muutoksia luova voima, mutta sen täytyy reagoi myös muutoksiin yhteiskunnassa. Yhteyttä pidetään kansalaisryhmiin, ja vaikeatkin asiat ovat nousseet esille. Yksi vaikeista asiosita on HLBTI-kysymykset. On tehty erilaisia suosituksia ja selvitystyötä, joka auttaa taistelemaan suvaitsemattomuutta vastaan. Vuonna 1981 suostuteltiin rangaistavuuden poistamista. 1989 tehtiin suosituksia transseksuaalien tilanteesta. Tällä vuosikymmenellä on tehty neljä suositusta, jotka koskevat syrjintää seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin takia.

Euroopan neuvosto joutuu keskittymään olennaisiin asioihin. HLBTI-oikeudet ovat tärkeitä sen vuoksi, että niiden kautta nähdään, miten hyvin olemme sitoutuneet omiin arvoihimme. Neuvostolla ei ole kovia työkaluja syrjinnän poistamiseen. On vain käytävä keskustelua ja pyrittävä yhteisymmärrykseen. Se on eräänlaista "toivon politiikkaa" (Obama: The Politics of Hope").

Ulrike Lunacek on itävaltalainen vihreä europarlamentaarikko. Hän on mukana parlamentin ryhmien välisessä HLBTI-työryhmässä (intergroup) , josssa aikoinaan varapuheenjohtajana oli nykyinen ulkoministerimme Alexander Stubb. Lunacek toi terveisiä Europarlamentista. Kesän vaalien jälkeen Europarlamentin keskusta-oikeisto ja ääriryhmät vahvistuivat. Tilannetta kuvaa se, että Europarlamentissa on nyt iso joukko sellaisia edustajia, jotka eivät ole löytäneet sieltä omaa ryhmää. Lunacek uskoo, että työ HLBTI-ryhmässä tuottaa tuloksia .

Kun Lissabonin sopimus nyt vihdoin tulee voimaan, siellä on selvät pykälät: HLBTI-ihmisten syrjintä on laitonta.


HLBTI-intergroup

Europarlamentin HLBTI-intergroup on epävirallinen yhteenliittymä. Tällä hetkellä siellä on mukana europarlamentaarikkoja sosiaalidemokraateista, liberaaleista, vihreistä ja yksi konservatiivi. Ryhmän vetäjät ovat englantilainen Michael Cashman ja itävaltalainen Ulrike Lunacek. (Suomesta ryhmässä on mukana meppi Sirpa Pietikäinen). Ryhmän tavoitteena ei ole hankkia HLBTI-ihmislle eityisoikeuksia vaan seurata, että normaalit laillisuus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Intergroup haluaa nostaa HLBTI-kysymykset esiin niin, että parlamentin muut jäsenet tulevat niistä tietoisiksi.

Intergroupin viime aikaisesta toimintasta merkittävin on kannanotto Liettuan uuteen homofobiseen lakiin. Intergroup pyysi myös perusoikeusvirastoa ottamaan asiaan kantaa. Tässä ilmenee, miten EU on modernimpi kuin sen yksittäinen jäsenmaa ja näin EU pystyy muistuttamaan vastahankaan olevien maiden hallituksia EU:n arvoista. Tässä työssä tarvitaan rinnalla HLBTI-aktivismia. Vain sen kautta intergroupilla on voimaa muistutella kansallisia parmlamentteja.

Intergroup on ottanut kantaa myös Euroopan ulkopuoliseen kehitykseen, mm. Zimbabvessa ja Lähi-Idässä. Transgender- ja interseksuaalisuusasiat ovat seuraavana työlistalla. Niistä aiheista on kokous lähiaikoina Wienissä.


Belinda Pyke on tasa-arvojohtaja Euroopan komissiosta. Hän kertoi Lissabonin sopimuksen syrjintäpykälästä no 19. Tukholmassa järjestetään tasa-arvohuippukokous marraskuun 16.-17. päivinä.

Lähiaikoina tulee uusi eurobarometri. HLBTI-asioissa tilanteen ei uskota muuttuneen edellisestä mittauskerrasta, jolloin todettiin, että monien mielestä seksuaalinen suuntautuminen herättää paljon syrjintää.

Heinäkuussa 2008 EUn ministerineuvostolle esitetttiin, että syrjintäpykälä seksuaalisen suuntautumisen osalta laajennetaan myös työelämän ulkopuolelle. Jotta pykälä hyväksyttäisiin ministerineuvostossa, tarvitaan yksimielinen päätös. Siitä tulee vaikea asia, ja sitä tullaan varmasti käsittelelmään vielä Espanjan ja mahdollisesti myös Belgian puheenjohtajuuskaudella.

1 kommenttia

Minusta jakoa maalliseen ja hengelliseen moraaliin ei ole, eikä sitä jakoa ole syytä tehdä moraalikysymyksissä. Moraali on juuri se, miksi me sen täällä [maan päällä] määrittelemme.
Kannatan myös valtion ja kirkon eroa, mutta niiden hyvää vuorovaikutusta. Tämä on osittain erillinen kysymys ja Italiassa katolisen kirkon ja Italian valtion tilanne on erilainen lähtökohdiltaan ja käytännössä kuin Suomen tilanne.
Koska emme ole erillisiä saarekkeita tässä maailmassa ja koska meidät on kutsuttu yhteisyyteen, niin vaikuttamista tapahtuu. Italiassakin on syytä selkeästi ja ponnekkaasti ottaa kantaa oikeus- ja velvollisuuskysymyksiin. Muussa tapauksessa vuorovaikutus ei näy laajemmin nykyisessä keskustelussa.