Ihmisoikeustuomioistuimen päätös lapsen oikeudesta biologiseen isään

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 3

Yksiselitteinen perusoikeus on, että lapsella on oikeus biologiseen isäänsä siinäkin tapauksessa, että isä ei ole lasta hoitanut tai ollut tämän kanssa tekemisissä.

Konkreettinen tilanne oli tällainen: Nigeriasta kotoisin oleva 43-vuotias pakolaismies oli saksalaisen naisen kanssa suhteessa. Eron jälkeen nainen synnytti kaksoset, joita nigerialainen mies ei koskaan oppinut tuntemaan henkilökohtaisesti. Viisi vuotta meni, ja nainen oli uudessa parisuhteessa, ja uusi puoliso oli adoptoinut lapset. Pariskunnalla oli kolme yhteistä lasta. Biologinen isä vaati tutustumis- ja tapaamisoikeutta. Saksalainen oikeusistuin ei hyväksynyt tapaamisoikeutta, koska mitään kontaktia ei ennen ollut syntynyt. Nigerialaismies valitti ihmisoikeustuomioistuimeen. Ihmisoikeustuomiostuimen mukaan saksalainen oikeusistuin ei ole ottanut huomioon lasten parasta. Lapsilla on oikeus biologiseen isäänsä. Nigerialaismies sai vielä 5000 euron vahingonkorvauksen. Tapaamiskielto oli ihmisoikeussopimuksen yksityis- ja perhe-elämän säännösten vastaista.

Isän asemaa on paranneltu

Jo vuonna 2009 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti isän oikeuksia. Silloin oli kysymys ei-naimisissa olevan isän huolto-oikeudesta. Nyt tätä uutta päätöstä vastaan voidaan vielä esittää valitus, joten päätös ei ole vielä lainvoimainen. Kuitenkin ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ovat sitovia, ja oikeusistuimet joutuvat vastaisuudessa huolellisesti pohtimaan
lapsen parasta, ennen kuin tapaamisoikeuksia rajoitetaan. Saksassa isien järjestössä päätöstä pidettiin hyvänä, koska saksalaisessa oikeuskäytännössä avioliitto on vahvasti määräävä.

Isien järjestön puheenjohtaja Rüdiger Meyer-Spelbrink sanoo, että lapsen paras on aina otettava huomioon. Jos isän tapaaminen ei vahingoita lasta, tapaamisoikeus on annettava. Myös Saksan oikeusministeri Sabine Leutheusser-Schnarrenberger arvioi, että yhteydenpitoa biologiseen isään ei voi suoraan kieltää. Nyt joudutaan lainsäädännössä tarkkaan katsomaan, mikä on oikeudellisen isän ja biologisen isän asema.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

http://www.heute.de/ZDFheute/inhalt/6/0,3672,8175686,00.html

Päätös englanniksi

http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/viewhbkm.asp?action=open&table=F69A27FD8FB
86142BF01C1166DEA398649&key=87496&sessionId=64141844&skin=hudoc-pr-en&attach
ment=true


Vaikuttaako päätös sateeenkaariperheisiin?

Sateenkaariperheet ry:n puheenjohtaja Juha Jämsä on tututustunut ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen ja sanoo, ettei päätöksellä ei ole mitään suoraa merkitystä sateenkaariperheille, eikä varsinkaan hedelmöityshoidoille ja ns. apilaperheille. Länsimaissa perhejuridiikka on muuttumassa niin, että avio-oletus jatkuvasti heikkenee ja tosiasialliset tilanteet pyritään ottamaan huomioon paremmin. Tuomioistuimen päätös liittyi hyvin vahvasti juuri tietynlaiseen tilanteeseen, eikä siitä ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että se vaikuttaisi biologisen isän asemaan kaikissa tilanteissa. Vaikka tuomioistuin katsoi, että tässä tilanteessa, hyvin perustelluista syistä, olisi ollut tärkeää harkita lapsen etua tapaamisissa, se ei Juha Jämsän mukaan vaikuta mitenkään siihen, miten biologista isyyttä pitäisi tulkita muissa asiayhteyksissä, esim hedelmöityshoidoissa.

Tässä oikeustapauksessa oli kyse siitä, että nigerialaisen miehen lapsi syntyi naiselle, joka oli naimissa toisen miehen kanssa. Saksassa, kuten Suomessakin, synnyttäneen naisen aviomies todettiin automaattisesti syntyneen lapsen isäksi niin sanotun isyysolettaman perusteella. Suomessa tämä isyysolettama voidaan kuitenkin kyseenalaistaa ennen kuin lapsi täyttää viisi vuotta (kuten luultavasti myös Saksassakin. Päätöksestä ei käynyt ilmi oliko hakijamies hakenut juridista vanhemmuutta vai vain tapaamisoikeutta). Suomessakin käydään isyysolettamasta jatkuvaa keskustelua, ja Juha Jämsä on sitä mieltä, että joissain tilanteissa isyysolettama on liian vahva, eikä päätökset aina ole lapsen parhaasta näkökulmasta tulkittuja. Juuri tähän päätös saattaa vaikuttaa Suomessakin. Tosin tämä on muutos, joka on ollut pitkään käynnissä, jatkuu vielä pitkään, ja tulee tulevaisuudessakin toteutumaan eri tavoin eri lainsäädännöissä.

Ihmisoikeustuomioistuin kiinnitti tässä päätöksessä huomiota siihen, että tässä päätös oli tehty ilman lapsen edun tutkintaa, "lakiautomaatin" kautta. Suomessa ja Saksassa tilanteet tässä asiassa ovat melko erilaiset, koska päätöksen perusteluista voi tulkita, että Saksassa olisi mahdollista vahvistaa tapaamisoikeus myös muiden kuin lapsen ja juridisen vanhemman välille. Tässä päätöksessä nigerialaismies olisi halunnut saada tapaamisoikeuden "muuna lapselle tärkeänä henkilönä". Suomessa tapaamisoikeus on mahdollista vahvistaa vain lapsen ja juridisen vanhemman välille. Toisin sanoen Suomessa nigerialaismiehellä ei olisi ollut mahdollisuutta hakea "pelkkää" tapaamisoikeutta" vaan hänen olisi pitänyt hakea ensin täyttä juridista vanhemmuutta ja sitten tapaamisoikeutta.

Tapaamisoikeuksien laajentaminen Suomessa niin, että tapaamisoikeus voitaisiin myöntää myös muulle kuin juridiselle vanhemmalle, on yksi Sateenkaariperheet ry:n tärkeimmistä, ellei tärkein tavoite. Tuomioistuimen päätöksessä ei ikävä kyllä otettu lainkaan kantaa siihen pitäisikö jäsenvaltion mahdollistaa tapaamisoikeuden harkitseminen muillekin kuin juridisille vanhemmille.

Perhelain ja isyystutkimuksen näkökulmasta tämä on mielenkiintoinen päätös. Se ei kuitenkaan liity mitenkään sellaisiin sateenkaariperheisiin, joissa lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla.

Nän siis Sateenkaariperheet ry:n puheenjohtaja Juha Jämsä.

3 kommenttia

Tärkeä ja kiinnostava uutinen.

Näihin isyys-, vanhemmuus, tappamisoikeusjuttuihin ja vastaaviin liittyy usein valtavasti tunteita ja ihmissuhdesotkuja. Ne ovat jopa niin vaikeita, että heilauttelevat valtioiden välisiä suhteita. Näinhän tapahtui mm. Suomen ja Venäjän välillä lapsikaappaustapauksessa. En haluaisi olla tuomarina ratkomassa tällaisia riitoja. Se ei takuulla ole helppo työ.

Sateenkaariperheiden tapauksissa on mahdollisuus myös riitoihin. Mielestäni olisi erittäin hyödyllistä estää riidan aiheita etukäteen. Sateenkaarivanhemmuudesta on jo olemassa paljon tietoa. Tutustuminen vaihtoehtoihin huolellisesti ennakkoon, ennen päätöstä sukusolujen luovutuksesta, voi estää riidat. Sateenkaariperheet ry on tuollainen asiallisen tiedon lähde.

Vauvakuumeen iskiessä suosittelen vähintään puolen vuoden mietintäaikaa. Tuleepa silloin punnittua asiaa puolelta jos toiselta. Tuona aikana paperille on syytä kirjata tarkasti mitä kaikki osapuolet tilanteesta ajattelevat ja mistä yhteisesti sovitaan, tapaamisoikeuksia myöten. Kannattaa myös muistaa, että laki menee aina paperille kirjoitettujen aikeiden ylitse.

Lapsen hankkiminen missä roolissa tahansa, merkitsee minimissään kahdenkymmenen vuoden sitoutumista tuon uuden ihmisen hyvinvointiin tavalla taikka toisella. Parissa kymmenessä vuodessa ihmissuhteet ja tilanteet voivat muuttua paljonkin. Sekin on hyvä ajatella ennakkoon niin pitkälle kuin ennustajan lahjat riittävät.
  • 2 / 3
  • Huomioitavaa
  • 3.1.2011, 15.37
Kiinnostava aihe,
JuhaniV yllä suosittelee puolen vuoden harkinta-aikaa, ihan hyvä idea, mutta ei sekään aina toimi. Ystäväpiirissämme on naispari, joille homomies lahjoitti sukusolujaan lapsettomuusklinikalla (epäonnistuneita koti-inseminaatioita takana n 10 kpl) ja kun lapsi oli 6 kk:n ikäinen halusi hän isyyden itselleen, (ja alkoi taistell asiasta lastenvalvojan tuella) vaikka oli luovutussopimuksessa nimenomaisesti allekirjoittanut ettei halua isyyttään vahvistettavan. Seurasi pitkä sota lastenvalvonnan kanssa, jolla ei ollut hajuakaan sateenkaariperheistä tai luovuttajan oikeuksista muuttaa mielensä isyydestään lapsen syntymän jälkeen.Alusta asti oli kaikille selvää, että lapsen äidin puoliso adoptoi lapsen perheen sisäisellä adoptiolla ja sukusolun luovuttaja voi halutessaan olla sosiaalisena isänä ja tavata lasta silloin tällöin. Lapsen syntymä saattaa siis muuttaa luovuttajamiehellä koko ajatusmaailman, hän halusi itselleen juridisen isyyden ja äidin puolisolla ei olisi mitään osaa eikä arpaa heidän lapseensa ja syyttää nyt laittomasta adoptiosta naisparia.
Lopputuloksena tässä tarinassa on täydellinen välirikko, mies on niin loukkaantunut adoptiosta, ettei halua tavata lasta ollenkaan ja naispari joutui hakemaan lähestymiskiellon miestä vastaan (ja sai sen) uhkailujen takia. Lisäksi mies kirjoittelee nettipalstoilla, miten hänen lapsensa äisin naisystävä on salaa adoptoinut hänen lapsena.
Onneksi hedelmöittyminen ei onnistunut koti-inseminaatiolla, vaan klinikalla, jossa luovuttaja allekirjoitti sopimuksen missä luopuu oikeuksistaan tulla vahvistetuksi juridiseksi isäksi (tämä siis oli myös hänen lähtökohtansa koko hankkeelle, ettei joudu elatusvelvolliseksi).

Tarinan opetus siis lienee, että lapsen syntymä muuttaa kaiken ja kaikkia, mitkään omat sopimukset eivät välttämättä päde enää siinä vaiheessa kun tunteet valtaavat mielen - järki ja sopimukset unohtuvat.