HS:n pääkirjoitustoimittaja: Kristilliset eivät olekaan hallituksen elinkelpoisuudelle välttämättömiä
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen tarkasteli sunnuntain 20.5 lehdessä nykyisen (s A2) hallituksen tilannetta. Otsikon mukaan hallitus ”seilaa toistaiseksi tyvenessä”.
Mitä sanookaan HS:n tarkkailija esimerkiksi hallitusneuvotteluissa kristillisdemokraattien voitoksi muodostuneesta avioliittokysymyksestä? Aika odotetusti ei mitään. Asia ratkaistiin hallitusasiana jo vuosi sitten. Mutta tämän ranneliike.netin lukijakunnan kannalta on mielenkiintoinen se Akkasen näkemys, että kristilliset voisivat nyt hyvin lähteä hallituksesta järkyttämättä koko hallituksen perustaa. Kaikkien muiden lähteminen johtaisi poliittisiin vaikeuksiin, vaikkakin ihan numeroiden valossa kaksikin pienpuoluetta voisi poistua. Mutta KD siis voisi lähteä muiden jatkokykyä vaarantamatta.
Hallitusratkaisussa sovittu avioliittolain remontoinnista luopuminen merkitsi takaiskua suomalaiselle HLBT-oikeuskehitykselle. Hanke oli pakko siirtää, koska muutoin KD ei olisi lähtenyt hallitukseen. Miksi kokoomukselle oli vuosi sitten niin ehdottoman tärkeää saada tiukkalinjainen KD mukaan hallitukseen? Vastaus asiassa saadaan varmasti vasta aikalaisten muistelmissa.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Hallitusratkaisun jälkikommenteissa vihjattiin aika suoraan, että KD tuli hallitukseen toteuttamaan sitä osaa kokomuslaisesta aatemaailmasta, jota kokoomus ei nyt oikein itse voinut. Eli esimerkiksi vesittämään avioliittolain muutoksen.
Nykyisen hallituksen muututtua historiaksi ja avioliittolain tultua lopulta säädetyksi voitaneen nähdä, mistä viiveessä oli kysymys. Ikävämpi vaihtoehto olisi se, että itäeurooppalainen asennevanhoillisuus olisi saanut pysyvän otteen Suomesta eikä kyseessä olisi ollutkaan vain kokoomuksen hätäjarrutus, jonka kiitolliseksi käsikassaraksi oli tarjolla KD.
Luulen, että kristillisteokraatit oli saatava mukaan hallitukseen näennäisesti kaventamaan sen punavihreää enemmistöä. Tietysti voi olla, että Katainen halusi tukahduttaa perussuomalaiset sitomalla mahdollisimman monta puoluetta heitä vastaan hallitusvastuulla.
Ei Räsänen hallituksesta lähde, sillä se on ainoa keino estää muita hallituspuolueita säätämästä tasa-arvoista avioliittolakia, mutta toisaalta puolueen rivijäsenet eivät välttämättä aseta homojen syrjimistä kaiken edelle. KD on myös hallituksen eurokriittisin puolue, eikä sillä ole ainakaan gallupeista päätellen hirveästi varaa uusiin lehmänkauppoihin euromyönteisessä hallituksessa vain jotta Räsänen pääsisi eväämään homoilta tasa-arvoiset oikeudet, puhumattakaan muista arvoristiriidoista verrattain arvoliberaalien ja sekulaaristen hallituskumppaniensa kanssa.
Parhaassa tapauksessa kristillisteokraatit joutuvat maksamaan Räsäsen homovihasta ja epäpyhästä allianssistaan olemassaolollaan eduskunnassa.
Vaa'ankieliasemaa ei ole ja olisi huolestuttavaa, jos kuusi (6) ihmistä voi jarruttaa koko kansaa koskevia oikeuksia.
Varoituksen sana vaa'ankieliasemassa olevista yleisestikin: ensin peukaloruuvia käytetään, jotta yleistilanne ei muutu oman näkemyksen vastaiseksi. Ennemmin tai myöhemmin sitä aletaan käyttää pakottamaan muutkin oman näkemyksen taakse t.s. laillista kiristämistä.
Hallitus on nyt vajaan vuoden ikäinen eli tehokasta työaikaa on takana reilu 1/3 (aivan vaalien alla on tapana vaihtaa pienemmälle vaihteelle). Tässä reilussa kahdessa vuodessa voi tuo peukaloruuvi kiristyä, jos sitä ei tehdä vaarattomaksi.
Yleinen ja tasa-arvoinen avioliittolaki kuuluu oikeusministeriön (OM) tontille ja sillä tontilla valtaa pitää rkp:n ministeri. KD:t voisivat vaikka pidättäytyä äänestämästä / äänestää tyhjää, tai protestoida jollain muulla tavalla.
Kyseinen ryhmä on 3% eduskunnasta. Tuntuu hieman omituistelta mennä hallitukseen jarruttamaan eikä edistämään asioita.