Holokaustista pelastunut Glad Beck on kuollut

  • Teema
  • Historia
  • vaeltaja2006


Viimeinen tiedossa oleva homomies, joka selvisi hengissä juutalaisten joukkotuhosta, saksalais-israelillainen Glad Beck on kuollut 89-vuotiaana. Muistelmissaan hän hyvin konkreettisesti kuvailee natsien juutalaisvihaa.

Glad Beck syntyi 1923 Berliinin köyhien kortteleissa, ns, Scheunenviertelissä, Prenzlauer Strassella. Isä oli Itävallan juutalaisia, äiti alunperin kristitty läheltä Frankfurtia. Äiti vaihtoi uskontonsa juutalaisuuteen, ja piti tiukasti kiinni oikeista tavoista. Kuusivuotiaana Gad meni kouluun. Isän postimyyntifirma oli menestyksekäs ja perhe oli päässyt muuttamaan parempien ihmisten asuma-alueelle Weissenseen kaupunginosaan.

Vaikeudet alkoivat, kun natsit pääsivät valtaan 1933.Koulussa oli vain muutamia juutalaisnuoria, ja heitä kiusattiin koko ajan. "Täällä haisee juutalainen jalkahiki" ja muuta vastaavaa, keksivät arjalaiset kymmenvuotiaan pojanklopit. Germaanilapset elivät totaalisesti mukana natsien menestyksessä. Joka aamu 650 germaaninuorta oli koulun edessä rivissä tekemässä natsitervehdystä. Heitä vastapäärtä oli 13 surkeaa juutalaispoikaa. He eivät saaneet osallistua tervehdykseen.

Gad Beck oli kuitenkin luonteeltaan iloinen, oikea hymypoika, ja häntä oli vaikea vihata. Kotona hän joskus käytti hyväkseen natsivihaa. Kun viulunsoitto ei maistunut, hän katkasi jousen ja kertoi, että natsit sen tekivät.

Vanhemmat katselivat avuttomina maailman muuttumista. He rohkaisivat lapsiaan: "Kyllä tämä pian menee ohi". Gad siirtyi vuonna 1934 juutalaiseen poikakouluun. Se koulu ei saanut mitään valtiontukia, mutta joutui maksamaan paljon suojelurahoja. Gad joutui lopettamaan koulun perheen lisääntyvien rahavaikeuksien takia ja siirtyi työmarkkinoille. Hän sai oppipojan paikan juutalaisessa miesten pukuliikkeessä Weddingin kaupunginosassa. Vuonna 1938 perheen kaunis asunto Weissenseessa jouduttiin tyhjentämään ja luovuttamaan arjalaisille. Perhe muutti takaisin Scheunenvierteliin.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Yö marraskuun 9.-10. päivänä 1938 oli karmea. Se tunnetaan kristalliyönä. Natsijoukkiot ja aktiiviset kansalaiset hyökkäsivät juutalaisliikkeiden kimppuun. Näyteikkunat rikottiin ja tavarat varastettiin tai heitettiin kadulle. Sillä kadulla, jossa Gad Beck oli töissä, oli monta juutalaisten omistamaa kauppaa vieri vieressä. Oppipojat kantoivat päivän valjettua vaatteita sisään. Vaatteet oli tahrittu ihmisen ulosteilla. Yksi oppipoika ihmetteli: "Mitä SA-miehet syövät, kun niillä riittää tuota paskaa". Lähialueelta hankittiin lautoja ikkunoiden peitteeksi.

Vuonna 1938 olivat juutalaisten kohtalon hetket. Ne, joilla oli varaa tai ulkomaisia sukulaisia, muuttivat maasta. Beckin perhe joutui jäämään. Vuonna 1939 Gad siirtyi apumiehen töihin kartonkitehtaaseen.Vuonna 1940 hän sai virallisen luvan osallistua Berliinin ulkopuolella juutalaisnuorten leirille. Siellä syttyi hänen sionistinen henkensä. Haaveiltiin siirtymisestä Palestiinaan. Vatsahaava keskeytti leirin ja hän oli pitkään sairaalassa. Syksyllä hän joutui pakkotyöhön kartonkitehtaaseen. Vartijana oli n. 40-vuotias ontuva saksalaismies, SS-mies. Huhuttiin, että hän olisi saanut luodin jalkaansa vuoden 1934 homopuhdistusten aikaan (Röhmer-puhdistukset kesällä 34). Mies kohteli Gadia hyvin.

Sota-aikana kaikkien juutalaisten piti käyttää Daavidin tähteä. Gadin vanhemmat joutuivat pakkotyöhön Siemensin tehtaille. Vuonna 1942 pieni välikohtaus arjalaisnaisen kanssa johti katastrofiin. Gadin vanhemmat pidätettii ja isä vietiin Sachsenhausenin keskitysleirille. Lapsia varoitettiin: "Ei pidä mennä takaisin kotiin, koska teidätkin viedään". Sisar näytti saksalaiselta, joten hän pääsi kristittyjen sukulaisten luo. Gad näytti juutalaiselta, joten hän etsi piilopaikan etäisten sukulaisten luota Greifswalder Strasselta.

Gad liittyi maanalaiseen ryhmään, joka auttoi perheitä, joita uhkasi kuljetus keskitysleireihin. Mm. autettiin ihmisiä pääsemään Sveitsiin. Amerikkaan paennut Thomas Mann puhui Saksan kansalle propagandalähetyksessä maaliskuussa 1945. Hän kiitti niitä, jotka ovat auttaneet juutalaisia. Hän mainitsi Kaplan Günterin. Se oli Gad Beckin salanimi. Gestapo pidätti Gad Beckin vasta kevätalvella 1945. Sota oli jo loppuvaiheessa. Gad Beck selvisi hengissä holokaustista.

Vuonna 1947 Beck siirtyi Israeliin, mutta hän palasi takaisin Saksaan vuonna 1979. Hänestä tuli juutalaisen koulutuskeskuksen johtaja.

Muistelmissaan hän puhuu myös monista homokokemuksistaan. Yleensä ne olivat positiivisia, ja näin syntyneet ystävyyssuhteet auttoivat sodan vaikeimpina aikoina.

Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!