Helsinki Pride 2012: Puistohomot - kirja 1960-luvun lopun homokulttuurista

  • Artikkeli
  • Arviot ja esittelyt
  • vaeltaja2006
  • 7

Puistohomot.kirjan ulkoasuun on panostettu. Reikä etukannessa on kuin kurkistusaukko menneeseen. Ulkoasu on Timo Nummisen.


Juuri sopivasti Priden alkuun ilmestyi Valdemar Melangon kirja puistohomoista. Tapaamispaikkoja 1960-luvulla oli niukasti ja yleensä vain suurissa kaupungeissa.

1980-luvun lopulla Seta järjesti keskustelutilaisuuksia eri aiheista. Kerran aiheena olivat puistoissa seuraa etsivät miehet. Olin mukana tilaisuudessa ja kuuntelin, kuinka koko miesten puistokulttuuri lytättiin maan rakoon. Kun ryhdyin puolustamaan puistoja ja sieltä seuraa etsiviä, kaikki kääntyivät yhtenä miehenä/naisena minua vastaan. Ei auttanut, vaikka yritin selittää, että sieltä minäkin olen elämänkumppanini löytänyt. Yleinen närkästys oli laadultaan moraalista.

Tänään Puistohomot -kirjan julkistustilaisuudessa asiasta puhuttiin suoraan. Valdemar Melanko haastatteli 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa paria kymmentää puistoissa liikkuvaa. Puistoissahan kävi siihen aikaan hyvin monenlaisia ihmisiä, ja hämärässä puistossa säilytti helpommin tuntemattomuutensa. Oli lääkäreitä, arkkitehteja, mediaväkeä, bussikuskeja, jne. jne. Puistoissa liikkui koko yhteiskunta pienoiskoossa. 1960-luvulla kaikki eivät tienneet puistojen olemassaolosta, mutta 70-luvulla tieto alkoi levitä paremmin.

Kirjan julkistustilaisuudessa Valdemar Melanko kertoili tästä homojen puistokulttuurista monelta kannalta. Ikäviä olivat esim. jengit, jotka kävivät hakkaamassa homoja. Ja sitten oli niitä "sivullisia", jotka "äkkäsivät", mistä on kysymys ja tekivät valituskirjeitä lehtiin.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Nyt 2000-luvulla tulee mieleen monia nostalgisia ajatuksia, kun ajaa pyörällä paikkojen ohi. Missä mahtaa olla se setä, joka olisi halunnut antaa vähän koivunvitsaa pepulle. Tai se, jota katsottiin karsaasti helluntaiherätyksen toiminnassa. Tai se, joka kertoi ortodoksisesta uskostaan ja vei kiirastorstaina kotiinsa teelle. Satoja elämäntarinoita. Melangon kirjassa on niistä muutamia.

Seuraavana on nauhoituksena Valdemar Melangon ja Oras Tynkkysen puheenvuorot. Haastatelijana on Rauno Endén Suomalaisen kirjallisuuden seurasta (SKS). SKS on kirjan kustantaja.

Oras Tynkkynen ja Valdemar Melanko
Audio
Julkistustilaisuuden alkupuoli, n. 15 min
Audio
jatkuu... n. 15 min
Joskus suunnistajat olivat asettaneet rastinsa juuri sen kiven viereen, joka tarjosi kivasti tuulensuojaa odottajalle.

7 kommenttia

Kirjassa käsitellään varmaankin puistobiseksuaaleja ja puistohomoja.
- Kaikki kun ei ole niin homoa, kuin miltä ensi silmäyksellä ehkä näyttää.

Joskus on mielessä käynyt, ehdittiinkö toisenlaista homohistoriaa tallentaa, eli onkohan enään elossa ketään heistä yli 1 000 ihmisestä, jotka tuomittiin vankilaan ennen 1971 siitä syystä että olivat "rakastelleet väärin" yksissämiehin, tai yksissänaisin. Heidän kokemuksistaan tuolta ajalta olisi mielenkiintoista ollut kuulla.

Toisaalta nykyään olen itse ollut puistotouhuista sitä mieltä, että koska yleiset ja kaupunkien järjestyssäännöt kieltävät suutelua ja hyväilyjä pidemmälle menevät seksiaktit julkisilla paikoilla, yleisissä puistoissa ja uimahalleissa, seksuaalineutraalisti heteroiltakin, emme me homot tai biseksuaalitkaan voisi oikein vaatia mitään erioikeuksia seksuaalisen suuntautumisen julkitoteuttamisessa - koska sehän veisi pohjan pois myös tavoitteelta tasa-arvoiseen avioliittoon. Sekä yhtäläiset oikeudet että yhtäläiset vastuut on syytä olla samat. Muutoin vedetään matto, perusteet alta tasa-arvoisuuden haluilta, jos ei halutakaan olla tasa-arvoisia.

Toisaalta rakastelu, tunteitten kera, luonnon helmassa, etenkin kesällä on mitä parhainta elämäniloa. Useimpia ei vaan erityisemmin elähdytä ajatus "joutua" puolipakosti seuraamaan toisten seksin harrastamista. Parasta ehkä olisi varata kaupunkiympäristöissäkin enempi alueita Luonnolliselle rakastelulle ja laittaa sinne kyltit "Ken tänne mielii käydä, voi kaikki estot päältään pois heittää".

Tuon tiimoiltahan voisi julkipuistohalukas poppoo ehkä marssia Pridessäkin. AlaPääkaupungissamme ei ole tainnut vielä näkyä myöskään maailmalla melko yleisesti järjestettyjä nudisti-fillarointi-tempauksia. Saatika edes ride on bi:kes -juttuja.

Kommenttia muokattu: 26.06.2012 klo 10:36
Jutun kirjoittaja kertoo, kuinka jossain aktivistien keskustelutilaisuudessa oli 80-luvulla rytätty "puistokulttuuri" täysin kelvottomaksi. Tuo asenne "puistoja vastaan" näkyy vielä nykyisin tiukkapipoisuutena "sisätiloihin toteutettuja puistoja" vastaan, paitsi jos ne ovat ravintoloita tai baareja anniskeluoikeuksin.