Dagens Nyheterin kuvassa Edward Carpenter on oikealla, hänen rakastajansa George Merill vasemmalla. Carpenter eli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Hän oli trans-aktivisti ja samalla sosialisti, vegetaristi ja ympäristöaktivisti. Brittiläinen historioitsija Sheila Rowbotham on kirjoittanut hänestä kirjan. Kirjoittaja on tullut tunnetuksi naishistorian tutkimuksistaan, mutta nyt hänellä on tähtäimessä mies, joka ei mahtunut sen ajan poliittiseen järjestelmään. Tällaisia yksittäisiä susia on ollut muissakin maissa. Heillä on ollut jokin ihannekuva, esim. pasifismi tai muu johtava idealismi.
Maatila
Carpenter oli perinyt maatilan Sheffieldin ulkopuolelta. Sinne olivat tervetulleita kaikki samoinajattelevat asumaan ja työskentelemään. Carpenterilla oli eräänlaisena esikuvana John Ruskin, taiteentuntija ja filosofi, jolla oli ympärillään suuri kannattajajoukko. Ruskin puhui työn merkityksestä sen ajan arkielämässä. Industrialismi oli johtanut siihen, että ihminen pääsi toteuttamaan itseään vain työn ulkopuolella. Carpenter teki työnään sandaaleja. Ne olivat hänen mielestään tulevaisuuden jalkineita. Hänen maatalonsa Millthorpe tuli tunnetuksi paikkana, jossa kokeiltiin uutta elämäntyyliä. Lihasta luovuttiin ja tilalle tulivat vihannekset. Näin oltiin solidaarisia eläimille ja ympäristölle.
Vihreä
Carpenter oli eräänlainen ”vihreä”. Kirjailija George Bernard Shaw kutsui häntä sanalla ”jalo villi”. Lähiympäristö kiinnosti. Mutta hän oli myös sosialisti. Monet moraalikysymykset kiinnostivat. Hän osallistui sosialistiseen liikkeeseen. Sen kautta hän tavoitteli ”uutta elämää”. Tavoitteena oli parantaa jokaisen arkielämää ja sitä kautta voitaisiin muuttaa myös koko yhteiskuntaa. Oli luotava hyviä ihmisiä ja sitä kautta saataisiin hyvä maailma.
Transsukupuolisuus
Carpenterin elämäntyyliprojektissa oli yksi mielenkiintoinen piirre: transsukupuolisuus. Carpenter puhui siitä sanoilla: The intermediate sex. Yhdessä hänen kirjoistaan on alaotsikkona: ”A Study of Some Transitional Types of Men and Women” (1908). Kirja murskasi tabuja. Oscar Wilde oli tuomittu vankilaan noin 10 vuotta aikaisemmin. Englantilaisessa yhteiskunnassa oli homoseksuaalisuutta, mm. Cambridgessa ja Oxfordissa – mutta siitä ei saanut puhua. Carpenterin mukaan yhteiskunnassa on aina ollut miehiä ja naisia, jotka on pakotettu tiettyyn sukupuoleen. Mutta jos heidän annetaan elää rauhassa, he valitsevatkin toisenlaisen elämän oman syvimmän luontonsa mukaisesti.
****
Dagens Nyheterin artikkelin on kirjoittanut Ronny Ambjörsson. Hän kertoo lukeneensa paljon viime vuosisadan alun naisystävysten kirjeitä. Niissä usein esitetään rakkaudentunnustuksia kuten ”Suutelen silmiäsi” tai ”Otan sinut syliini”. Näitä kirjeitä voi lukea joko niin, että niissä on lesborakkautta tai voi lukea niin, että kirjoitustyyli oli silloin erilainen, emotionaalinen eivätkä hellät sanat tarkoittaneet totta. Edellisessä tapauksessa se olisi siis homoseksuaalisuutta, jälkimmäisessä vain ystävyyttä.
Ronny Ambjössson kysyy kuitenkin: Entä jos ei ollutkaan selkeitä sukupuolten raja-aitoja. Jos olisikin niin, että kaikki ovat vähän biseksuaalisia ja erotiikka ja ystävyys kietoutuisivat toisiinsa. Carpenter kuvitteli sellaisen maailman, jossa eroottiset energiat vapaasti etsivät ilmenemismuotonsa. Siinä astuttiin heteroseksuaalisen elämismallin ulkopuolelle.
*****
Suomalaisillakin oli omia idealistisia ajattelijoitaan. Yksi tunnetuimmista on varmaan Matti Kurikka ja Sointulan yhteisö Amerikassa. Matti Kurikan ajatusmaailmaan kuului vapaa rakkaus, ja sen sanotaan tuhonneen ideaaliyhteisön. Onkohan Sointulan tarina tutkittu kyllin tarkasti? Oliko siellä transsukupuolisia ihmisiä tai miten sellaisiin olisi suhtauduttu?
Dagens Nyheterin essee kokonaisuudessaan ja kuva Carpenterista miesystävänsä kanssa