Budapest matkakohteena

  • Teema
  • Matkailu
  • Hiiru















































































































































Budapest
Satunnaisen
business-matkailijan näkökulmasta

Koittipa hetki, että minäkin ’konttorirotta’
pääsin tuulettamaan viiksiäni muuallakin kuin Espoon
nurkissa, työkomennus Unkariin Budapestiin olikin urani ensimmäinen
ulkomaille suuntautunut työmatka. Nörtti-insinöörimäisen
luonteen omaavalle moinen irtautuminen omista kotikuvioista ja
omien juttujen äärestä oli melkoinen tahdon taisto,
mutta onneksi nykyaikaiset verkkoyhteydet auttavat kestämään
moisen irtioton aiheuttamat vieroitusoireet :-)


   




Matkajärjestelyiden puolesta Unkariin on melko helppoo lähteä.
Mitään erityisiä rokotuksia ei tarvita, eikä
viisumeista ja muista asiakirjoista koidu ylimääräistä
harmia - passi ja lompakko riittävät.


Lentoja Helsingin ja Budapestin välillä lennetään
noin viisi päivässä helpottaen aikataulujenkin
laatimista. Lentoaika on reilut kaksi tuntia mikäli kone
pääsee lähtemään ajallaan (meille tätä
ei suotu ja matkan alku viivästyi tunnilla teknisen vian
vuoksi).


Tätä kirjoittaessa eletään lokakuun alkua.
Sää on poikkeuksetta kesäisen oloista. Tämä
aika vastaa kotoisen Suomen syyskuun alkua, joten syksy on noin
kuukauden jäljessä. Yöllä lämpö
laskee alle kymmenen asteen, mutta päivisin se nousee lähelle
pariakymmentä, jopa ylikin. Terassikelit siis jatkuvat!


 
Budapest sijaitsee vuorten ympäröimässä
”kulhossa”. Mannerilmasto ja vuorien aiheuttamat suojat
johtavat yhteen harmilliseen ilmiöön, ilmansaasteiden
kasaantumiseen paksuksi, suussa pahalta maistuvaksi moskaksi. Aurinkoisena
päivänä tämä näkyykin sinertävänä
”pölynä” kaupungin ilmassa. Muuten kaupunki
on yllättävän siisti, ainakin jos malttaa kuljeskella
ns. paremmalla puolella. Tokihan röttelöiset kujat ja
pystyyn lahoavat talot löytyvät täältäkin.

 

Paikallinen elämäntyyli on kovin kotoista, ei tätä
turhan kutsuta sisaruskansaksi. Se missä suomalainen puhuu
suomea vaikka missä päin maailmaa ja jos ei tule ymmärretyksi
korottaa ääntään ja huutaa saman uudestaan
suomeksi, on Unkarilainen veli ihan samanlainen.


Kaupassa kun olet maksamassa ostoksia ja vastaat Unkariksi sanottuun
hintaan, ”How much is that in english” saat vastaukseksi
saman konsonantteja kuhisevan mokelluksen astetta kahta kovemmalla
äänellä :-) Eipä auta kuin ottaa seteli lompakosta
ja tarjota sitä myyjälle toivossa, että se riittää
ostoksiin. Tämä palkitaan melko usein murahduksella
ja tuhinalla – olet antanut liian ison setelin ja nyt kassa
joutuu ronklaamaan vaihtorahoja isomman nivaskan takaisin. Etenkin
pienissä kulmakaupoissa pohjakassa ei ole suuri, joten on
aivan turha yrittää tarjota kymppitonnin seteliä
suklaatipatukan ostohetkellä.


 




Rahayksikkö Unkarissa on florintti (HUF). Vuonna 2004 yksi
euro oli noin 245 florinttia. Tämä tuottaakin euroon
tottuneelle hassuja tilanteita – mukana kulkeva rahanivaska
on kunnitoitettava!


Käteissatomaatit tarjoavat sellaisia summia kuin 1000,
2000, 5000 … 60 000 florintin nostoja – n. 240 euroa.
Kaupassa hintojen vertailu on alussa sekavaa. On vaikeata tottua
ajatukseen, että pieni paketti paahtoleipää maksaa
490fl.


Peruselintarvikkeet ovat Unkarissa halpoja ja jos pitää
kasviksista pärjää pienelläkin matkabudjetilla
sillä esimerkiksi tomaatit, kaalit ja muut peruskasvikset
maksavat vain joitain kymmeniä florintteja kappaleelta. Eurolla
saa jo ihan mukavan salaattilounaan aikaiseksi ja siihen vielä
patonkiakin kaveriksi.


Elektroniikka ja kodinkoneet ovat taasen hieman kalliimpia kuin
kotosalla, vaatteet ja kosmetiikka jopa yli puolet halvempia.


 




Julkinen liikenne on järjestetty varsin hyvin, ainakin ihan
keskusta-alueella. Suoranaista ydinkeskustaa ei Budapestissä
ole, siksipä esimerkiksi ruuhka-aikoina ei tule kuin hetkittäin
tilanteita, että ihmisiä on tungonkseksi asti.


Turistia neuvotaan käyttämään ensisijaisesti
metroa liikkumiseen, sen jälkeen muutamaa ratikkalinjaa ja
viimekädessä busseja. Tämä puhtaasti turvallisuuden
vuoksi. Metro on eniten vartioitu ja siellä taskuvaras on
itse niin ei-toivottu, että ovat itsekkin tajunneet siirtyä
pois vartijoita ja turvakameroita kuhisevasta tunneliverkostosta.


Eipä kävellenkään joudu valtavia uhrauksia
tekemään, koko keskustan kävelee läpi puolessa
tunnissa laidasta laitaan ja jos tyytyy ns. turistialueisiin pärjää
muutaman korttelin paikkatuntemuksella varsin hyvin.


 




Metro- ja ratikkalippujen kanssa meneekin sitten hermo, jos yksittäisillä
rahakkeilla meinaa matkustaa. Itse ostin heti kuukausilipun, sillä
sen hinta (5400fl ~ 22€) oli pieni korvaus siitä helpotuksesta
jonka se tarjoaa.


Metrossa tarkastuksia on todella tiuhaan ja liputon matkustaja
joutuu perin ikävään ristikuulusteluun kahden viiksekkään
ja isokokoisen tarkastajan vartioimaksi (toinen heistä tod.näk.
nainen viiksistä huolimatta).


Kuukausilippuja myydään suurimpien asemien lipunmyynneissä.
Tarvitset sitä varten kuvan itsestäsi ja jos ei lompakosta
löydy riittävän tuoretta passikuvaa saa niitä
vartissa lähes mistä tahansa valokuvaus-liikkeestä
noin 3€ hintaan.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu


 




Metroverkon oppii tuntemaan hyvin nopeasti. Se koostuu kolmesta
linjasta, keltaisesta, sinisestä ja punaisesta. Se on lähes
yhtä simppeli kuin Helsingin metro. Kaikki kolme linjaa kohtaavat
yhdessä ainoassa paikassa, joten vaihtaminen linjasta toiseen
käy näppärästi ilman suurempaa huolta eksymisestä.
Huomautettakoon tässä vaiheessa, että keltainen
linja, eli linja yksi ei ole metro - se on 'maanlalainen' sillä
se kulkee välittömästi katutason alla lähes
koko matkansa. Paikalliset ovat hyvin tarkkoja tästä
nimityksestä :-)


Asemien nimiä kannattaa painaa mieleen. Vaunuissa kuulutetaan
aina aseman nimet, mutta kuulutuslaitteiston (ääninäyte
.ogg
) laatu on kehno ja konsonanttisekamelskan keskeltä
on vaikea erottaa oman aseman nimeä. Kannattaakin luottaa
näkömuistiin ja vilkuilla tutulta näyttävien
asemien nimiä niiden kylteistä. Ja jos ajaa ohi aseman,
ei hätää, metron/maanalalaisen vuoroväli on
vain muutaman minuutin ja takaisin päin pääsee
lähes heti.


 
Kaupoissa pärjää hyvin englannilla.
Vain pienimpien kulmakauppojen ja kioskien kohdalla voi kielimuuri
olla vastassa, mutta keskustan isoissa kauppahalleissa ja marketeissa
pärjää englannilla erinomaisesti. Erikoisliikkeet
tuntuvat hallitsevan englannin myös hyvin, ainakin kun niissä
puhuu englantia tulee ymmärretyksi, vaikka ei vastausta saisikaan.
Elekieli auttaa pahimpien pulmien kanssa, sormella osoittaa purnukkaa
ja näyttää samalla käsin ”yksi”
niin saa haluamansa namin.

 
Budapest on kuuluisa kylpylöistään.
Itse en aio niissä vierailla, mutta veljen kertomana varoitettakoon,
että on äärettömän tärkeää
opetella miten ”mies” ja ”nainen” kirjoitetaan
(sekä niiden johdannaiset) :-)

 




Aivan ihastuttavaa ajanvietettä on istuskella kahvilassa
ja katsella kaupungin vilinää. Lokakuussa hämärä
alkaa n. puoli seitsemän illalla ja jo seitsemältä
on melko pimeää. Jos istut tällöin Tonavan
rannalla kahvilassa näet, miten nätisti koko joen mutka
on valaistu.


On myös hyvä muistaa, että valtaosa liikkeista
sulkee kello 18:00. Tämä koskee myös Euroopan suurinta
kauppahallia ja sen kellarissa olevaa ruokamarkettia. Kuuden jälkeen
paikalliset siirtyvät koteihinsa illallisen tekoon ja turistit
kerääntyvät kahviloihin ja ravintoloihin iltaa
viettämään.


Luulen, että jätän väliin yökerhojen
käymiset ja discot, viihdyn paremmin kahviloissa ja haluan
ajoissa hotellille rentoutumaan – liian usein ulkomailla
näännyttää itsensä pakonomaisella kaupunki-surffailulla.


 

Tapahtuipa matkan varrella:



Unkarilainen keittiö on sekoitelma vanhaa ja uutta, manner-eurooppalaista
ja wanhaa wenäjää. Jos paikallinen isäntäsi
ehdottaa sinulle tutustumista todella perinteiseen unkarilaiseen
ateriaan suhtaudu aina varauksella!


Minä olin liian kohtelias ja kerroin, että ”aina
pitää maistaa”, niinpä eteeni tuotiin lautanen,
joka sai vatsani täysin sekaisin ja vei kyvyn nauttia kiinteää
ravintoa vuorokaudeksi.


 

Tämä ruokalaji valmistetaan seuraavalla tavalla.


Otetaan hanhi, teurastetaan se ja kynitään. Sitten
hanhi nyljetään niin, että nahka ja sen alla oleva
rasvakerros irtoaa yhdessä palassa. Nämä vielä
untuvaa pölisevät nahkaläskilämiskät
upotetaan kuumaan oliiviöljyyn ja käristetään
näin ruskeiksi ja rapeiksi ”suupaloiksi”.


Lautaselle asetellaan iso keko näitä paahdettuja paloja
ja lisäksi lautanen peitellään tuoresipuliin, silppuna,
renkaina ja lohkoina. Päälle vahvaa kirkasta viinaa
(Pálinka) ja olutta.


Lienee selvää, ettei vatsa kestänyt tätä,
etenkään kun en itse pidä edes kinkun silavasta
ja katson karsaasti läskisoosia.


 
Budapest vinosta vinkkelistä:


Eräs asia pistää silmään kadulla kävellessä,
tai oikeammin asioita on kaksi. Ensinnäkin nuorempi sukupolvi
on poikkeuksetta hoikkaa mallia, mutta ei anorektista. Ne muutamat
pulskemmat henkilöt, jotka vastaan ovat arkisessa katuvilinässä
tulleet ovat olleet pulskia geneettisistä syistä.


Nuoret miehet ovat hyvin rakentuneita ja pääosin varsin
trimmissä kunnossa - nuoret naiset taasen hyvin solakoita
ja "aerobikattuja". Hämmentävä huomio,
kun tietää, miten rasvaista ja suolaista kaikki täällä
tarjolla oleva ruoka on. Ehkä syynä on mässytyskulttuurin
puuttuminen (?). Toinen silmiin pistävä huomio arkisessa
kaupunkivilinässä on ääripäiden puuttuminen.
Pinkkejä napapaitoja, kiksukarvaa tai riikinkukkomaista ehostusta
ei vastaan kävele.


Pojat ovat trendikkään tyylikkäitä, nuorekkaita
- tyttöjen kohdalla on kyllä valitettavasti todettava,
että voisi katsoa hieman miettiä, haluaako näyttää
halvalta itänaapurin maksulliselta naiselta vai nätiltä
ja tyylikkäältä. Ns. 'pissis' tyyli on enemmänkin
tyttöjen juttu täkäläisessä katukuvassa.


Lisänsä tuon varsin mukavalla tavalla tummempi valtaväestö,
syvänruskeita silmiä, pähkinänruskeita hiuksia
- ei paha, ei laisinkaan paha skandinaavisen vaaleisiin tottuneelle
tapaukselle :-)


Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä huomauttaa, että
väestöryhmien jakautuminen on täällä(kin)
varsin voimakasta ja romaanit, sekä kerjäläiset
seikkailevat harvemmin aivan 'turisti' -alueilla ja kaupungin
keskeisimmillä paikoilla. Jos mennään laitakaupungille
saattaa tämä juuri sanomani huomio ihmisten fysiikasta
heittää päälaelleen!

Yhteistyössä booking.com
Hotellimajoitusta Budapestissä



 

Kiersin tarkoituksella kaukaa kaikki mahdolliset "alan"
paikat, koska minua ei kiinnosta lähteä 'turistiksi'
toiseen maahan päätarkoituksena kiertää homo-ravintoloita.
Halusin nähdä arkisen Budapestin, en sitä pinnallista
ja räiskyvää clubittamista tai nahkapaikkoja. Aivan
varmasti Budapestistäkin löytyy ravintolansa niin kiksukarva-napapaita
väelle, homo-nörteille kuin 'kukkia ja sidontaa' -ryhmälle.


Tutkin etukäteen GayGuide
-sivuston kirjoituksia 'tavallisista' ruoka- ja kahvipaikoista
tarkoituksena vierailla ainakin yhdessä kupposella kuumaa
ja naposteltavaa nauttimassa. Budapestistä löytyykin
useita, erittäin hyvätasoisia ja kotimaiseen hintatasoon
tottuneelle edullisia ruokapaikkoja ja kahviloita, joiden kerrotaan
olevan sateenkaariväestön suosimia ja/tai omistamia,
mutta silti varsin 'tavallisia' paikkoja. Sateenkaarilippua tuskin
ovenpielestä löytää, eli ainoa tapa tunnistaa
moinen kahvila on etsiä sen osoite ja nimi vaikkapa Internetistä
ja marssia sisään.


 




Yksi tälläinen on Voyage
Cafe
, (1073 Budapest, Erzsebeth Korut 39).Oikein
mukavasti vilkkaassa kaupunginosassa lähellä useita
isoja hotelleja ja kauppapaikkoja. Tilava, raikas ja valoisa ilmapiiri
sekä ystävällinen henkilökunta. Hintataso
aavistuksen korkeampi kuin täällä normaalisti näkee,
mutta kotimaisiin hintoihin tottuneelle aivan varteenotettava
paikka. Iso maitokahvi, kanaleipä ranskiksilla ja salaatilla
sekä jälkkäriksi alkoholipitoinen appelsiiniporejuoma
maksoi 2160 florinttia, noin yhdeksän euroa.


Voyagen menu on mutkaton mutta monipuolinen. Tyypillisten kahvilanaposteltavien
lisäksi tarjolla on monipuolinen joukko alku-, pää-
ja jälkiruokia moneen makuun. Naapuripöytään
tuotiin vierailuni aikana mm. valkosipulisimpukoita, mätiä
ja muuta mutusteltavaa. Myös pitsojen ystävälle
menusta löytyi perinteinen joukko perinteiseen makuun. Kuumia
ja kylmiä juomia oli myös runsaasti tarjolla.


 
Mitä jäi käteen:


Kuukauden matkan jälkeen kaupungin tuntee jo niin hyvin,
ettei karttaa tarvitse kuin vilkaista ja sen jälkeen pystyy
jo suunnistamaan oikeaan paikkaan.


Kulttuurinähtävyyksiä tämä kaupunki
tarjoaa niin paljon, että menee useampi kuukausi käydä
ne kaikki läpi, tuolloinkin pitäisi unohtaa muu elämä
ja kahlata otsa rutussa museosta toiseen. Itse pidin jäitä
hatussa ja koin kulttuurielämykseni sopivasti annosteltuna
muistaen kuitenkin arjen elämän ja omien harrastusten
olemassaolon. Aika kuluu paljon paremmin kun käyttää
sen tasapuolisesti hyväkseen ja malttaa vältellä
yliannostusta mistään yksittäisestä asiasta.


Valokuvausta harrastavalle tämä kaupunki on ihanteellinen
paikka. Kuvattavaa riittää valtavasti! Itse kävelin
kymmeniä kilometrejä kuvaten niin kaupunkia, ihmisiä
kuin asioita. Päätin, että tulen takaisin vielä
joskus lomamatkalle. Tuolloin voin keskittyä sitten enemmän
siihen viihteellisempään puoleen matkustamisessa, kun
arjen työt eivät riko aikatauluja ja vaadi omaa keskittymistään.


Matkasta jäi 'käteen' hyvä olo, paljon kuvia ja
iso keko mitä mielenkiintoisimpia ja hullunkurisimpia kokemuksia.


Kommentoi jutun aihetta

Sinun tulee kirjautua sisään voidaksesi aloittaa uuden keskustelun

Ei vielä tunnusta? Liity nyt!