Britanniassa Cameronin konservatiivit komeaan voittoon

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 14

Englannissa konservatiivien puoluejohtaja Cameron ajoi pääministerinä läpi avioliittolain uudistuksen, vaikka omat olivat vastaan. Menneellä viikolla toukokuussa 2015 Cameron sai parlamentin alahuoneen vaaleissa vankan jatkoajan. Konservatiivinen puolue, Toryt, sai reilun voiton työväenpuolueesta, Laborista. Torylle tuli ehdoton enemmistö parlamenttiin, konservatiivit 331 paikkaa - työväenpuolue 232 paikkaa..


Nyt konservatiivien ei tarvitse enää liittoutua liberaalien kanssa, sillä liberaalit putosivat paikkaluvussa 52:sta alle 10:een. Varapääministerinä ja Cameronin liittolaisena toiminut Nick Clegg luopui puolueensa puheenjohtajuudesta. Liberaaleilla oli samanlainen kohtalo kuin Saksan liberaaleilla (ent. ulkoministeri Westerwellen puolue), joka nykyisellään on pikkupuolue ja kiikkuu 5%:n äänikynnyksen tienoilla..

Parlamentin kolmanneksi suurin puolue on nyt Skotlannin kansallispuolue SNP. Tämä saattaa tietää kansanäänestystä siitä, jaetaanko saarivaltio kahtia Hadrianuksen vallin kohdalta. SNP on ollut hyvin homomyönteinen puolue. Skotlannin toinen puolue, konservatiivinen puolue, jota johtaa lesbopoliitikko Ruth Davidson, sai parlamenttiin vain yhden paikan.


Konservatiivit ovat muuttuneet homoystävällisiksi

Margaret Tatcherin aikana homoja alistettiin vuoden 1987 kuuluisalla Section 28:lla. Tatcher oli pääministerinä ja konservatiivien puheenjohtajana vuoteen 1990. Kehotuskieltoa tai Venäjän hmopropagandalakia muistuttava laki vaikutti vahvasti mm. siihen, että kouluissa ei saanut puhua homoseksuaalisuudesta. Vuonna 2006 konservatiivinen poliitikko Francis Maude pyysi anteeksi vanhaa lainsäädäntöä. Englannissa käyneet homoturistit 1990-luvulla kertoivat, että esim. puistoissa ja toaleteissa poliisi teki säännöllisesti ratsioita.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Cameronin aikana tapahtui täyskäännös. Vuonna 2005 saatiin rekisteröity parisuhde, ja vuonna 2011 David Cameron julisti puoluekokouksessa, että hän kannattaa avioliiton avaamista homoille ja lesboille. Cameron sanoi, ettei ole kysymys vain yhdenvertaisuudesta vaan vastuusta ja sitoutumisesta – ne ovat konservatiivisia arvoja.


Vaikka omassa puolueessa rajusti vastustettiin, sai Cameron läpi avioliittolain uudistuksen. Samaa sukupuolta olevien avioliitot sallittiin. Lukuisat homot ja lesbot äänestivät viime viikolla konservatiiveja. Mutta jonkinlainen ristiriita puolueen sisällä jatkuu, koska monet homoavioliittoja vastustaneet valittiin nyt uudelle kaudelle.


Perusuomalaisten liittolaiset Englannissa


Perussuomalaiset liittyivät europarlamentissa vuonna 2014 Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään ECR:ään. Siellä on mukana sekalainen seurakunta, esim. Saksan AfD (Alternative für Deutschland), joka saksalaiskaupunkien mielenosoituksissa raivokkaasti vastustaa homokysymysten esiinottamista esim. kouluopetuksessa. ECR-ryhmässä on myös Puolan tiukka Laki ja järjestys -puolue. Mutta erikoista on, että ECR:ssä mukana ovat myös Englannin konservatiivit, jotka puolustavat homojen ja lesbojen oikeuksia. Joka kerta, kun Soini käy katsomassa suosikkijoukkuettaan Millwallia Englannissa, hän varmaan näkee, miten homokysymyksissä siellä on edistytty. Tosin Arto Nyberg aikoinaan ohjelmassaan kyseli, miten Millwallin äärioikeistolaiskytkennät nykyään jaksavat.

Monissa lehtikommenteissa Eurovaalien jälkeen 2014 kyseltiin: miten on mahdollista, että Englannin konservatiivinen puolue voi olla samassa EU-ryhmässä kuin muun Euroopan äärioikeistolaiset ryhmät.


Parlamentissa on vahva homo/lesboedustus

Menneen viikon vaalien jälkeen on laskeskeltu homo- ja lesboedustajien määrää alahuoneessa. Arvioidaan, että se on n. 27. Tilastollisesti se ehkä vastaa homojen ja lesbojen suhteellista määrää yhteiskunnassa.

(tekstissä käytetään suomen kieleen juurtunutta sanaa 'Englanti')

14 kommenttia

  • 1 / 14
  • Kielioppipoliisi
  • 9.5.2015, 19.40
Ranneliike.netissä arvostan korkealle näitä laajoja, osittain jopa tutkivan journalismin tasolle yltäviä juttuja. Näitä lukee mielellään ja linkkaa kavereillekin!

Juttujen arvo nousisi entisestään, jos satunnaisista kirjoitusvirheistä/epäloogisista lauseista päästäisi eroon. Tuo Englanti-sanan käyttö on mielestäni epäsopivaa laadukkaassa journalismissa, ei se Yhdistynyt kuningaskunta niin pitkä ole, saati sitten Iso-Britannia.
Eivätköhän ne äänet ropisseet Cameronin laariin siitä syystä, että hän suostui järjestämään äänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä, tai pikemminkin eroanomuksen jättämisestä. Sen suhteen liberaalien huono menestys ja konservatiivien absoluttinen enemmistö aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia kuin kilisyttää shampanjalaseja; vastuu kun on nyt yksinomaan Cameronin harteilla, eikä tekosyitä voi hyväksyä.

Tempauksellaan Cameron veti maton alta UKIP:n alta, joka oli viime eurovaaleissa suurin puolue. Ilo lienee kuitenkin Cameronin kohdalla ennenaikainen, kun hän joutuu lunastamaan lupauksensa, ja varsinkin jos sen lopputulema iskee brittiläisen elinkeinoelämän ja Cameronin suurimman tukijan kukkaroon, joka on hyötynyt suuresti puoli-ilmaisesta itäeurooppalaisesta työvoimasta. Kaipa tätä voisi Troijan hevoseksikin kutsua :)

Cameronin aikakaudella brittien ovet ovat olleet sepposenselällään vielä enemmän kuin labourin. Maahan on kinkannut joukkoa siihen malliin, että määrä on noussut vuosikymmenessä 55 miljoonasta arviolta 62 miljoonaan. Arviosta puhutaan tässä siksi, että Calais'n satamassa on tälläkin hetkellä paperittomien telttajonot, joissa odotetaan liftiä Englantiin.

Kaikesta on pulaa, eikä mikään toimi NHS:stä aina metroihin ja päivätarhoihin. Tavisbrittiä kiinnostavat ihan muut asiat kuin edustajien seksuaaliset suuntautumiset. Tottakai briteissä on oma punavihreä kuplansa ja sen omat arjesta irtautuneet "huolensa", joskin heitä kutsutaan tuttavallisemmin shampanjasosialisteiksi tavallisen kansan suussa.

Mitä taasen brittien euroero tietää itse eurolle ja kansainvälisyyttä buustavalle Euroopan kaupunkien liberaalille eliitille, joka hoilaa hoosiannaa hymnin tahdissa, voi vain arvailla. Itku pitkästä ilosta, aivan kuten Saksassa, jonka liberaali aikakausi liberaaleine asenteineen ja rahapoliitikoineen päättyi kuin seinään pörssiromahdukseen. Loppu olikin sitten historiaa.