Kun Marco Feliciano nimitettiin Brasilian edustajainhuoneen ihmisoikeuskomission johtajaksi, monet sosiaaliset vähemmistöt tyrmistyivät ja suuttuivat. Ne tuomitsivat sen, että yhteiskunnallisten oikeuksien puolustus annettiin kristillisen evankelikaalisen papin käsiin. Tämä uskoo afrikkalaisten tekevän työtä ”Noakin kirouksen” alla, että ”homoseksuaalien likaiset tunteet johtavat, vihaan, rikoksiin, torjuntaan” sekä vahvisti Jumalan tappaneen John Lennonin, koska tämä oli väittänyt Beatlesien olevan tunnetumpia kuin Jeesuksen.
Mutta tuhansien aktivistien yritykset estää Felicianon nimitys valuivat tyhjiin, ja lopulta maaliskuussa Brasilian kongressi vahvisti nimityksen. Sen sijaan että pastori olisi yrittänyt lähestyä vastustajiaan, hän on jyrkentänyt kantaansa vakuuttaen, että ”ensimmäisen kerran Brasilian historiassa pyhän hengen täyttämä pastori valtasi tilan, jossa tähän asti olivat olleet vallalla satanistit”.
Ja riittää kun näkee hänen ensimmäiset siirtonsa uudessa virassa, kun ymmärtää etteivät ne jää vain puheen asteelle vaan johtavat käytännön toimiin. Marco Feliciano on tukenut ehdotusta, jolla kielto käsitellä homoseksuaalisuus lääketieteellisenä ongelmana kumotaan, jolloin avautuu tie ”homojen parantamiselle”.
Niiden ryhmien reaktiota, jotka olivat vastustaneet hänen nimitystään, ei tarvinnut pitkään odottaa. Ne ovat palanneet kongressia ympäröiville kaduille esittämään jälleen vastalauseensa Felicianon päätöksille ja vaatien poliitikkoja laittamaan virka uudelleen hakuun. Taistelu ei rajoitu vain sateenkaariväestöön vaan kyseessä on vahva jakautuminen Brasiliassa. Toisella puolella ovat ne, jotka haluavat maallisen valtion ja toisella puolella uusi nuorten ääriuskonnollisten vanhoillisten aalto.