ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Vähän vielä hukassa...

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Miila Vastaa1 / 3 
12.03.2016, 00:06 Oon teinistä asti tuntenut vetoa, ainakin ajoittain, naisiin ja joskus ollut ihastunutkin. Kuitenkaan koskaan nämä ihastukseni eivät ole johtaneet mihinkään naisten kanssa. Ei kyllä miestenkään! Oon käynyt rankkoja juttuja läpi elämässäni ja ne on osittain sotkenut ajatuksiani siinä määrin, että aina en ole ollut täysin varma siitä, että mitä tunnen tai haluan. Nyt kuitenkin viime aikoina minussa on herännyt uudestaan ajatus/tunne, että "tykkään naisista". Olen nuoresta asti ajatellut, että ihminen ihastuu/rakastuu toiseen ihmiseen ja se, että se toinen mies vai nainen on toissijaista. Toki on ihmisiä kelle se toinen on aina mies tai nainen, mutta... Itse oon nuoruuteni tapaillut miehiä/ollut yhden illan juttuja, ehkä ollut ihastunutkin, mutta koskaan en ole tuntenut rakkautta tai nauttinut seksistä. Vuosien kuluessa se, siis koko kuvio, alkoi ahdistamaan koko ajan enemmän ja ajatukseni rupesivat kääntymään naisiin ja tässä sitä nyt sitten ollaan... Sinkkuna elellään säästöliekillä tietämättä, että mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä.
Ylös
SunnyW79 Vastaa2 / 3 
02.04.2016, 09:49 Moikka 😊. Olet onnekkaassa tilanteessa koska olet sinkku. Saat rauhassa miettiä kuka olet. Itse olen naimisissa ja äitikin mutta niin lesbo kuin ihminen voi olla. Annoin yhteiskunnan paineiden vaikuttaa elämänsuuntaan ja tässä sitä nyt ollaan. Tsemppiä itsesi etsimiseen 😊
Ylös
Miila Vastaa3 / 3 
04.05.2016, 21:09 Kiitos, mut enpä tiedä siitä onnekkuudesta. Joskus toivon, että olisin toiminut niin kuin sinä, tehnyt niin kuin "kuuluu" tehdä. En tiedä olisinko siinä tapauksessa onnellisempi, tuskin, koska olisin varmaan toiminutkin juuri samoin jos se olisi ollut omasta päättämisestä kiinni. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut oloani hyväksi parisuhteessa tai oikeastaan lähinnä vaan seurustellessa/tapaillessa, koska ei niitä juttuja oikein voi parisuhteeksikaan sanoa. Tästä syystä olen ollut valtaosan elämästäni yksin ja joskus sitä väkisinkin miettii, että onko sitä tullut tehtyä suurikin virhe kun kuitenkin ikää tulee koko ajan lisää ja jos sitä lapsia haluaa niin kohta nekin olisi jo tehtävä tai muuten tulee jo ikä vastaan. Ja mä vaan kuitenkin edelleen etsin itseäni.
Jäin miettimään sun tilannetta ja sitä, että siis tiesit jo seurustellessa ennen naimisiin menoa ja lasta, että tykkäät naisista, mutta kuitenkin halusit perustaa perheen miehen kanssa? Mainitsit yhteiskunnan paineen, mutta mietin vaan, että miten pystyit sivuuttamaan sen, mitä itse tunnet? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska jollain tapaa kiinnostaa, että miten toiset ovat löytäneet itsensä.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy