ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Omaa identiteettiään (jälleen) etsimässä?

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Naurava-Kettu Vastaa1 / 4 
11.09.2014, 00:54 Miten tän asian avaisi? Olen gay nainen. Joskus parikymppisenä aloin asiaa miettiä itsekseni ja mulla kesti melkein pari vuotta ymmärtää ja hyväksyä asia ja lopulta tulla kaapista. Se oli helpottavaa lopulta ymmärtää itseään ja kaikki kävi järkeen. Oli sellainen tunne, että tällanen mä oon aina ollu, en vain tajunnut sitä aikaisemmin.

Seurustelin naisen kanssa ja asuttiinkin hetki yhdessä. Tuli ero. Ei se mitään. Mulla on sen jälkeen ja ennen sitä ollut jotain pientä naisten kanssa, muttei muit naiseni ole koskaan seurustelun tasolle päässeet.

Olen ollut sinkkuna pari vuotta ja nyt yli vuoden täysin ilman mitään.. ei uusia tuttavuuksia, ei suudelmia, ei seksi.. ei naisia. En ole koskaan ollut kiinnostunut oman kaupunkini homo-piireistä, enkä halua niihin osallistua sen enempää. Mulla ei ole gay-kavereita naisista. Olen aikaisempien suhteideni naiset löytänyt merkillisten yhteensattumien kautta muista kaupungeista. Olen vähän seikkailijakin enkä osaa ottaa omalla paikkakunnallani asuvia lepakoita tosissaan.

Olen siis ihan omasta tahdosta pitänyt itseni etäällä piireistä ja naisista ylipäätään. Viimevuonna kävin läpi, monien kuukausien ajan, ajatusta "voisinko olla ihan vaan tavallinen hetero?" Heterona ois helpompaa. Kaikki asiat laissa ja arjessa ja näin päin pois on suunnattu heteroille. Mua on raivostuttanut aina kaikki ne suuret asiat, etten muka ole lain tai jumalan tai yhteiskunnan edessä saman arvoinen heteronaisen kanssa. Mun toleranssi naisten välisiin (ja kaikkien ihmisten) draamaskenaarioihin on olematon ja tämä edesauttoi ajatusta "minustako heteroksi." Kävin jopa niin pitkällä pohdiskeluissani, että menin sänkyyn miehen kanssa.

Ajatukset ovat pitkään pyörineet siinä, että miehen kanssa olis helpompaa. Miehen löytäis helpommin. Miehen kanssa elämän perusasiat sais hoidettua helpommin... Naurahdan tälle ajatukselle, vaikka tiedän ajatelleeni juurikin niin haudanvakavasti mahdollisuuksiani heterona kuin aikoinaan kävin läpi itseni hyväksymisen homona.

En koe identiteettini olevan hakusessa tai hukassa. Miehet ei sytytä vaikka kuinka yrittäisin. Vaikka kuinka haluaisin olla hetero, en minä sellaiseksi voi vain muuttua. En tunne olevani hukassa. Enkä koe ahdistusta aiheesta. En tunne vetoa miehiin ja samalla kiinnostukseni ja haluni naisia kohtaan hiipuvat. En ole aseksuaali, haluan kyllä seksiä. Olenko mä yhtään mikään?? En pidä kategorisoinnista, mutta tässä kohtaa olisi ihan kiva edes vähän saada vihiä, mikä on hätä?

Onko täällä jollain samanlaisia tuntemuksia? Homoja jotka haluaisivat olla heteroja? Ihmisiä jotka eivät tunnu kuuluvansa mihinkään ryhmään. Olen sinkku omasta tahdostani, enkä etsi yhtään mitään enkä ketään, mutten tahdo olla tunteenton erakkokaan. En halua väkisin järjestää mitään toimintaa elämääni. Haluan vaan ymmärtää.
Ylös
Yesman Vastaa2 / 4 
11.09.2014, 08:43 Virtuaalitekstittely toimii varmaan osittain, mutta ilman todellista verrokkipintaa (= toiset ihmismielet livenä) asiat vääristyvät kovin helposti.

Ehkä sen verran, ettei kannattaisi sekoittaa identiteettiä ja sukupuolisen virittymisen suuntaa. Identiteetit ovat pohjimmiltaan (liikaakin pohdiskelevan) mielen tuote, jälkimmäinen on ominaisuus, kuten vaikkapa kätisyys.

Vasenkätinen on toki vapaa yrittämään oikeakätiseksi harjaantumista. Aikuisiällä, äärimmäisen harjoittelun kautta ja jos onnistuu vielä välttämään aversioilmiöt, pääseekin ehkä vähän kaksikätisyyden suuntaan. Aikuisiälle ehtineelle aidolle vasurille asioiden suorittaminen vasemmalla kädellä tulee silti aina olemaan luontevampaa ja helpompaa. Vasen orientaatio sijaitsee reflekseissäkin, eikä näitä oikein koskaan pysty (aikuisiällä) muuttamaan. Ei ellei jotakin mene pahasti rikki.

Miten pitkälle vasenkätisen kannattaa tietoisesti olla rähmällään oikeakätisyyden edessä on oma pohdintansa.
Ylös
sinitsi Vastaa3 / 4 
11.09.2014, 16:17 Itse olen tuntenut itseni homoksi tai "homon tapaiseksi" eli bisseksi jostain ala-asteelta alkaen. Naisia ollut useampia, miehiä kaksi. Kummallakin kerralla ollessani miehen kanssa, he "puhuvat itsensä sänkyyn kanssani". Eli he olivat molemmat niin tajuttoman mukavia ihmisiä, ettei sukupuoli jaksanut häiritä. En näe miehissä mitään seksuaalisesti viehättävää ja penis on oksettava esine :D Heteroilla elämä ei ole sen helpompaa. Miksi itsensä pitää edes laittaa johonkin laatikkoon...? Olen miettinyt samaa. Olen lesbo, mutta satunnaisesti hetero ja silloinkin ehkä bi.. Ei kuulosta järkevältä. Jos oletkin juuri sellainen :DD Ei kaikkeen tarvitse olla vastausta . Olet ehkä naisiin kallistuva bi... Ehkä.. Tai sitten et.
Ylös
Yesman Vastaa4 / 4 
12.09.2014, 10:51 Hmm... Asioiden sekoittelu ei ole avuliasta. Päin vastoin, asioiden hahmottumattomuuden edistäminen voi johtaa tähän toistuvaan "kuka olen" hämmennykseen.

Nainen, joka "ei näe miehissä mitään seksuaalisesti viehättävää ja jonka mielestä penis on oksettava esine" on lesbo. Se, että kyseisellä tavalla kokeva lesbo saattaa satunnaisesti päätyä sekstaamaan miehen kanssa ei tee hänestä vähemmän lesboa. Sellainen tekee hänestä ehkäpä miehen seksuaalisten tarpeiden edessä myötätuntoisen/ymmärtäväisen lesbon tai jotain. Tai uteliaan lesbon. Tai johdateltavisa olevan lesbon. Kuulostaa tylyltä, mutta kuvatussa tilanteessa on valheellista kutsua satunnaista seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa biseksuaalisuudeksi tai heteroseksuaalisuudeksi. Näin toimiminen lähinnä sekoittaa asioita sekä omassa että muiden ihmisten päässä.

Vastaava analogia kätisyydestä. Vasuri, joka välillä intoutuu pesemään hampaitaan oikealla kädellä (kokeilu, aivojumppa tai ihan muuten vaan) ei oikeasti muutu yhtään sen oikeakätisemmäksi.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy