ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Olin homofobi

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
Ex-homofobi Vastaa1 / 3 
07.03.2014, 15:40 Hei kaikki!

Kirjoitin allaolevan jutun Suomi24 Gay palstalle ja ajattelin jakaa sen täällä missä varmaan syntyy enemmän keskustelua aiheesta. Ensimmäisen jutun lopussa on myös vastaukseni eräälle toislle kirjoittajalle missä on lisää ajatuksiani aiheesta homofobia.
En viitsinyt editoida näitä kahta postausta yhteen koska ne on erillään Suomi24:ssä vaan pistän ne tänne sellaisenaan ja erikseen. Voitte kuitenkin kommentoida näitä yhtenä aloituksena.

---

Moikka

Olen jo vanha äijä ja tyytyväinen elämääni homona. Ajattelin silti kysäistä omakohtaisista homofobisista kokemuksista, siis itsestänne, koska itselläni on ollut sellaisia.

Nuoruudessani, ja vielä yli kaksikymppisenäkin, olin nimittäin varsin homofobinen. Sorsin muiden homokammoisten kavereiden kanssa aika törkeästi tyyppejä, jotka vaikutti neitimäisiltä ja heikoilta. Oli läpsimistä, hinttariksi haukkumista, yleistä kiusaamista ja muiden yllyttämistä väkivaltaan toisia kohtaan.
Varsinkin yksi kaveri porukassa oli kova haastamaan riitaa ja hänen syliin välillä ikään kun heitettiin homoja hakattavaksi.
Samalla tiesin ja tunnistin selvästi olevani homo koska vahva veto toisiin poikin oli jo alkanut yläasteen ensimmäisellä luokalla eikä tytöt kiinnostanut millään tasolla.

Ilmapiiri paikkakunnalla, jolla asuin oli sellainen ettei kaapista ulostulemista voinut edes harkita nuorena epävarmana henkilönä. Pysyin tiukasti kapissa ja menin mukaan porukkoihin, jotka kiusasivat tyyppejä, jotka oletettiin olevan homoja. Useimmat heistä varmaan olikin sellaisia muttei ehkä kaikki.

Kun sitten tulin kapista ulos on kaduttanut ihan hirveesti ja olisi monta kertaa halunnut pyytää anteeksi moukkamaisuuttani. Jälkikäteen on ilmennyt, että moni kiusaajaporukasta (mm. edellä mainittu riitapukari) olivat joko biseksuaaleja tai homoja itse.

Oikeastaan ainoa motivaationi homofobiaani oli kova tarve koko ajan todistaa ympäristölle ettei ollut homo. Olihan se yleinen puheenaihe ja pilkan kohde nuorten keskuudessa, ja koska tunnistin itse olevani potentiaalinen uhri, oli pakko etäännyttää itsensä epäilyistä tekemällä törkeyksiä. Ajauidin siis tähän homokammoiseen tilanteeseen koska pelkäsin itseni puolesta.

Aika paljonhan puhutaan sitä, että homofobit ovat homoja itse ja ainakin omalta ja monen kaverini osalta voin allekirjoittaa sen täysin.

Onko kellään muulla (homolla) jotain vastaavia kokemuksia?

---- Tästä alkaa vastaukseni toisele kirjoittajalle.

Tytöthän osaavat olla vähintään yhtä ilkeitä kun pojat mitä tulee kiusaamiseen. Syyt kiusaamiseen on varmaan samat kun pojilla eli otetaan heikko joukosta ja hyökätään sitä vastaan. Pojilla on paljon tätä homohaukkumista, mutta en ihmettelisi jos tytöillä on samaa (oletettuja) lesboja vastaan.

Joka tapauksessa ainakin poikien kiusaaminen, homohaukkuminen johtuu pakostakin pitkälti kaappihomoista. Omat kokemukseni ovat niin vahvat että ilmiö on pakko olla aika yleinen koska tuskin minä ja kaverini olimme jotain poikkeustapauksia mitä tulee kaappihomoihin.

Vielä uskomattomampaa tässä sopassa oli, että juuri nämä kaappihomot, minä mukaan lukien, kehuivat kuinka monta muijaa ne oli pokannut ja nainut viikonloppuna. Totuushan oli tietysti nolla, mutta teini-iässä kaikkeen uskottiin.

Kun jälkikäteen olen miettinyt tätä gay-bashingiä, niin olen todennut, että ne kaverit, jotka osoittautuivat heteroiksi (hankkivat perheen ja lapsia) eivät juuri koskaan osallistuneet mihinkään homokiusaamiseen. He olivat aina joko sivulla katsomassa tai poissa koko asiasta. Tämäkin vahvistaa käsitystäni, että juuri homot usein kiusaavat (oletettuja) homoja.
Vaikuttaa siltä, että jos on turvallinen seksuaalisuutensa kanssa niin ylilyönteihin ei yksinkertaisesti ole tarvetta.
Ylös
TeemuAleksi Vastaa2 / 3 
09.03.2014, 20:28
Viestiä on muokattu
Mulla ei oo omaa kokemusta asiasta, mutta musta ajatus seksuaalisuudestaan epävarmojen ja sitä häpeävien homofobisesta käytöksestä kuulostaa ihan loogiselle. Tokihan asian, johon ihminen keskittyy ja uhraa paljon energiaansa, pitää koskettaa häntä jollain tavalla tunteiden tasolla syvästi. Mulle tulee mieleen oikeastaan vain kaksi syytä, miksi homous koskettaa jota kuta sillä tavalla, että hän miettii sitä lakkaamatta ja etsii sitä aktiivisesti toisissa. Ensimmäinen on oma seksuaalinen suuntautuneisuus. Toinen on se, että on tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja on siksi täynnä vihaa ja tarvettaa todistaa ettei halunnut sitä.

En tiedä, miten yleistä poikien seksuaalinen hyväksikäyttö miesten taholta on, mutta homous ja biseksuaalisuus ovat kovinkin yleisiä. Toki joukossa voi olla eksyneenä joku, jostain ihan muista syistä epävarma ja vihainen, joka pyörii porukan mukana ja tahtoo purkaa aggressioitaan vain johonkin, mihin tai keneen tahansa.

Musta nuorten omasta pahasta olosta johtuva väkivaltaisuus on tietyllä tavalla tosi ymmärrettävää. Se ei ole hyväksyttävää vaan väärin ja surullista, ja se jättää jälkeensä vielä surullisempaa jälkeä, mutta ymmärrettävää joka tapauksessa. Sen sijaan mun on vaikea ymmärtää enää aikuisia, jo homoa elämää viettäviä miehiä, jotka kohdistavat yhä halveksuntaa, syrjintää ja pilkkaa puheessaan toisia homoja kohtaan. Juuri niitä, jotka olivat jo silloin kouluaikaan liian homomaisia, jotta olisivat pystyneet peittämään ominaisuuksiaan edes väkivaltaisuudella, tai jotka ovat liian vahvoja sortuakseen väkivaltaan, ja valikoituivat siksi sen uhreiksi.

On yllättävän paljon ihan aikuisia homoja, joiden mielestä ainoa hyväksyttävä tapa olla homo on se, jollainen kiehtoo heitä itseään seksuaalisesti ja jota on katukuvassa vaikea tunnistaa.
Ylös
nameles Vastaa3 / 3 
10.03.2014, 09:24 Homofoobit on homoja inside

www.youtube.com

Ja tunnelmaan aina sopiva veisu

www.youtube.com
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy