ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Keskustelu > Oma elämä > Tarvitsen teidän kokemuksianne!

  OhjeetUusi viesti
KeskustelutAlueet
toivoton Vastaa1 / 2 
03.10.2013, 13:48 Voih. En oikein tiedä mistä aloittaisin. Olen itse 38 vuotias nainen ja korviani myöten rakastunut (nyt uskallan sen jo myöntää) itseäni kymmenen vuotta vanhempaan homomieheen, parhaaseen ystävääni. Miten näin voi käydä? Olemme olleet ystäviä kohta 20 vuoden ajan jakaneet ilot ja surut, oikeastaan elän arkea hänen kanssaan puhelimitse. Soitamme ainakin yhden kerran päivässä, joskus jopa 10 kertaa päivässä. Vietämme myös vapaa-aikaamme yhdessä mahdollisimman paljon. Itse olen naimisissa, hyvin onnettomassa avioliitossa... ehkä oma vikani. Ystäväni kannustaa minua oudon paljon avioeroon ja sanoo usein, että uutta ei voi aloittaa ennen, kuin vanhat kahleet katkeaa.... Ystäväni on elänyt naisen kanssa parisuhteessa ja hänellä on lapsi. Takaa elämästä löytyy kuitenkin pari vuotta kestänyt suhde mieheenkin, silloin hän ilmoitti olevansa homo. Totesin, että hienoa, hänen asiansa järjestyivät jne.

Hän on minua "vikitellyt" ensimmäisiä kertoja jo yli 20 vuotta sitten.... jälkeenpäin todennut, että leikillään? Miksi sitten jatkaa leikkiä? Hän tietää miten itse olen tarkka ja pidättyväinen seksin suhteen. En koskaan voisi päätyä yhdenillan suhteeseen! Kuitenkin hänen kanssaan... olen ;) Minua häiritsee itseäni kovasti, että moni muista ystävistäni luulevat meillä olevan suhteen, vaikka en näistä asioista ole kenellekkään puhunut. Tietysti ilmassa on flirttiä, mutta olen sen ajatellut olevan vain ns. turvallista. Olenko niin heikko, että jäin koukkuun? Turhaan? Olen ollut hänen kanssaan ns. tunnesolmussa jo kerran aikaisemminkin ja sain työnnettyä tunteeni takaluukkuun ja kipattua kaattikselle. Nyt ei onnistu. Ei millään.

Kuitenkin vuosien ystävyys on tuonut välillemme myös seksin ja yhdessäolemisen tarpeen. Joskus tuntuu, että hän kaipaa lähelleni ja tahtoisi kanssani jotain pysyvää... Toisaalta tuntuu, että aina, kun lähennymme hän pelkää ja pakittaa karkuun. Miten miestä luetaan haluaako hän vai ei minut? Aikuisena ihmisenä tiedän, että pitäisi kysyä suoraan, mutta pelkään ystävyytemme kärsivän.. jos tulkitsen häntä väärin.

Jos olemme jomman kumman luona, mökillä, veneessä tms. Voi hän esim. minun ruokaa laittaessani tai tiskatessani tulla taakseni koskettaa hiuksiani, pakaroitani tai antaa niin sanotusti ymmärtää miksi siinä seisoo.... Olen kuitannut nämä asiat monesti hymähdyksellä tai naurulla tms. Kuitenkin jos saunomme ja olemme alasti saunassa hän on meistä se häveliäämpi ja ujompi! Miksi, ei homon nyt tarvitse naiselle hävetä tai minun hänelle. Sitä paitsi jos sitä on suussaan jo pitänyt useasti niin mitä minä sitä nyt tiirailemaan?! Tuttu vehje se nyt on ;)

Yhtäkkiä tunnen hänen etääntyvän ja ihan kuin hän karkaisi, vaikka valo olisi ollutkin mielestäni vihreä..... miksi? Kuka pelkää heteronaista? Homomies?
Auttakaa minua jos saitte jutusta mitään häntää..... onko jollakin muulla näin outo ystävyys, mutta kultaakin kallimmpi!
Ylös
JuhaniV Vastaa2 / 2 
04.10.2013, 22:06 Pyydät meidän kokemuksiamme, siis homomiesten kokemuksia suhteessa naisiin.

Itselläni ei ole ollut aivan vastaavaa tilannetta, jota kirjoituksessasi kuvailet. Olen kuitenkin ollut tilanteissa useita kertoja, joissa nainen on minuun ihastunut, kenties rakastunutkin.

Olin aikanaan kaapissa ja naiset pitivät minua vapaana poikamiehenä, joka etäisyydellään lisäsi kiinnostusta tuntuvasti. Joka ainut noista ihmissuhteista tai niiden yrityksistä päättyivät epämiellyttävästi ja surullisesti.

Olin haluamattani joutunut hyvin kiusallisiin tilanteesiin, josta ei ollut helppoa pääsyä ulos, koska en uskaltanut sanoa suoraan mistä kaikki kiikastaa. Myöhemmin ihastumisia minuun oli myöskin silloin, kun olin jo julkihomo. Sekään tieto ei muutamalle naiselle riittänyt. He olivat päättäneet "parantaa" minut ja tehdä minusta heille aviomiehen. Koetin hoitaa tilanteet mahdollisimman hienovaraisesti ja loukkaamattomasti. En olisi halunnut tuottaa heille mielipahaa. Se ei juurikaan toiminut. Odotukset ja toiveet olivat liian kovat minun suuntaani. Kun nuo odotukset eivät toteutuneet, siitä seurasi yleensä aina paha pettymys ja mielipahaa myös minulle.

Erikseen ovat olleet sitten aidot kaverisuhteet naisiin. Ne ovat olleet oikeasti ja vain kaveruutta. Ei mitään intiimiä läheisyyttä tms. Niistä on tullut hyvää mieltä kumpaisellekin. Kysyin joskus joltakin naiskaveriltani, että miksi meillä synkkaa todella hyvin. Hän totesi, että olemme tasavertaisia, eikä minua tarvitse kytätä, että millä hetkellä kamppaan hänet sänkyyn. On myös joskus kysytty, mikä meitä yhdistää. No, tietenkin se, että meillä on sama maku. Pidämme miehistä. Joskus olen ihan varmuuden vuoksi tarkistanut, että naisen aviomies takuulla tietää minun olevan homo, eikä mustikseen ole siis aihetta. Se avoimuus on toiminut hyvin.
Ylös

AlueetKeskustelutUusi viestiOhjeet
   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy