ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: Kevyttä kirjopyykkiä

Sivu 1 / 1 Blogia pitää torso

Tuulten matkaan
Kirjoitettu: 09.05.2007, 08:22:04
On yllättävää saada viesti vieraalta, tätä blogia seuranneelta. Torson henkistä pyykkäystä on kaivattu. Se lämmitti mieltä.

Torso siis pyykkää edelleen, vaikkei olekaan enää kirjopyykkiään täällä tuuletellut. Blogeja luen edelleen ja keskusteluja seuraan melkein joka päivä. Minulla vain taitaa olla vastaava tilanne kuin kesäpojallakin. Hän harmitteli avoimuuttaan kotiriidoissaan; minäkin olen päättänyt huuhtoa pyykkejäni oman rakkaani kanssa. Talvella alkanut rakkaus siis jäi, vaikka lumet lähtivätkin. Enää eivät kevään kuhertelevat linnut tuo surua puseroon, vaan täyttävät takin lämmöllä ja nostavat suupieliä virneeseen. Ihastumisen alkuhuumasta oli kiva kuuluttaa kaikille, mutta rakkaus on jotain niin henkilökohtaista, että sitä en halua jakaa muiden kanssa. Enkä ehkä osaisikaan. Jotain niin kokonaisvaltaista se on. Vanha vakiintuu uhkaavasti! :)

Pahoin pelkään, että blogi on tehnyt minun osaltani tehtävänsä. Se auttoi hetken aikaa tuulettamaan arkipäivän asioissa hämmennettyjä ajatuksia. Tämä pyykkitupa on paikka, jossa voi kertoa mistä vaan. Keskeyttämättä ja kritiikittä. Nyt minulla on pyykkikaveri livenäkin. Se tosin keskeyttää ja kyseenalaistaa. Ja siksi minä sitä rakastankin.

Torson kevyt kirjopyykki siirtyy siis ulkomaailmaan. Palaan, jos siltä tuntuu. Mutta raskaasta mattopyykistä aion selviytyä kultani kanssa kahdestaan.

Raikkaita kesätuulia! :)
Kommentit (2)

Hunajakuorrutettua myötähäpeää, olkaa hyvä!
Kirjoitettu: 07.02.2007, 20:05:24
Torson kevyt pyykki heiluu edelleen raikkaan rapsakassa talvituulessa. Hyvä tuuli pitää kevyesti jalat ilmassa ja pään pilvissä. :)

Rakastuminen on ihmeellinen asia. Se tulee niin yllättäen, aina silloin kun siltä on päättänyt sulkea silmänsä ja korvansa. Silloin, kun on päättänyt luovuttaa rakkaudet muille. On ihmeellistä, että jostain tulee vastaan juuri toinen samanlainen, erilainen kuitenkin. Ihminen, josta tietää heti.

Rakkaus pelottaa. Tähän ikään ehtineen ei sovi enää olla naiivin sinisilmäinen, loppuelämän rakkauteen uskova. Niin moniin yrityksiin kompastuneena pelkää tälläkin kerralla pettyvänsä. Jostain tulee se syy erota ja taas huomaa kuulevansa sanat: "Sä olet hieno mies." Ja loput repliikit ovat vanhan toistoa.

Mutta jospa ei kuitenkaan tällä kerralla... Aiemmin olen tiennyt jo ensi metreillä, ettei suhde tule kestämään kovin kauaa. Silti olen lähtenyt leikkiin. Kai se on sitä ihon ikävää ja toivotonta toivoa ollut, mikä on saanut kapuamaan kivikkoisen suhteen rinteitä. Nyt tuntuu kaikki olevan kohdallaan. On molemminpuolista arvostusta, kunnoitusta, ihailua ja kaipuuta. Fyysistä ja henkistä vetovoimaa. Ihon hyvää oloa. Paljon keskustelua itsestä ja toisesta, maailmasta ja elämästä, historiasta ja toiveista. On isoja puhelinlaskuja ja lomasuunnitelmia, pusuja ja haleja. Seksiä ja suudelmia, rakkauden tekoja. Varovaista antautumista vakaalle pohjalle pelottamatta toista liian intensiivisellä heittäytymisellä.

On kiva, kun heti alussa huomaa tuntevansa toisen. Osaa ennustaa käyttäytymistä ja sanoja. Huomaa puhuvansa juuri samoja asioita samalla sävelellä. Osaa käyttäytyä yrittämättä, pärjää itsenään. Tunnistaa toisen luonteesta ne seikat, joista on tulossa niitä pieniä ärsyttäviä piirteitä, joita kuitenkin rakastaa. Joita ilman ei voi elää ja joita jää kaipaamaan, jos kaikki kuitenkin loppuu. Niitä joilla timanttia hiotaan. On kiva rakastua ihmiseen, joka on epätäydellisyydessään täydellinen ja johon haluaa tutustua juuri sellaisenaan. Tuntuu hyvältä pitää toisesta huolta ja olla huolehdittavana, helliä ja olla hellittävänä. Kuunnella, kehua ja kannustaa.

Joo, joo! Taisin jo kuorruttaa teidät hunajalla. Anteeksi. :)

Teinin lailla rakastunut keski-ikäinen on varmasti huvittava näky. Myötähäpeää kuin kotivideoissa. :)
Kommentit (3)

Ilta-Sanomia tänään
Kirjoitettu: 25.01.2007, 19:26:35
Savonlinnassa on pariskunta syytettynä reilun vuoden ikäisen tyttärensä pahoinpitelystä. Olivat teipanneet lapsen pakettiin ilmastointiteipillä, suun ja osin sieraimetkin umpeen ja laittaneet hänet styroxlaatikkoon. Olivatpa vielä juottaneet oluttakin ja limukossua. Ja kaikki tuo oli täytynyt videoida talteen omalle tietokoneelle.

Haukiputaalla äiti on tunnustanut surmanneensa viisikuukautisen lapsensa.

Kauhajoella murrosikäiset kollit ovat ahdistelleet 8-vuotiasta tyttöä. Seksuaalista väkivaltarikosta epäillään.

Pietarsaaressa parivuotias poika hukkui karattuaan päivähoitopaikastaan.

Pieniä lapsia tapetaan, pahoinpidellään tai kadotetaan ja silti jaksetaan huolestua homojen rakkaudesta. Helsingin tuomiokapituliin on kanneltu pastorista, joka on siunannut homoparin.

Onko tässä maailmassa mitään järkeä?
Kommentit (1)

Säätila tänään - painostava
Kirjoitettu: 16.01.2007, 00:06:35
Mistähän nyt tuulee? Kaikilla on paha viikko. Ilmastonmuutos lennättää hirmumyrskynä Ruotsin yli känkkäränkkää koko Ranneliikkeeseen?

Keskustelupalstoilla tökitään ja tönitään. Kinastellaan kuin pahaiset kakarat ja taitetaan peistä urakalla. Blogeissakin vuodatetaan parisuhdekinasteluja, vierasväsymystä ja jaksamisen jaksamattomuutta.

Me olis tarvittu lunta jo joulukuussa. Se olis auttanut.

Onneksi mä olen edelleen lätkässä. :) Jo monta päivää. Ihan hurjan lätkässä. Ihanaa olla teini!
Kommentit (2)

Sokkotreffit
Kirjoitettu: 13.01.2007, 18:23:19
Täystyrmäys! Jalat meni alta.
Polvet notkuvat vieläkin ja silmät katsoo kieroon.

Vetäkää torso maahan!
Kommentit (1)

Hyväntekeväisyyttä
Kirjoitettu: 11.01.2007, 23:40:07
Olen aina potenut orastavaa huonoa omaatuntoa siitä, että en lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen. Minulla on kaikki hyvin omassa elämässäni, joten pitäisihän siitä lohjeta jokunen ropo toisillekin. Omatunto on tosin kolkuttanut vain silloin kun yritän karata feissareiden kynsistä. "Haluatko estää kolmannen maailmansodan?" Joo, kyllä, mutta en just nyt...

Haluaisin tehdä jotain konkreettista itse. Voisin vaikka lukea sokeille uutisia lehdistä tai mennä istumaan dementoituneen vanhuksen viereen. Mieli tekisi tehdä jotain silminnähden auttavaa, josta saa itsekin hyvän mielen. Rahan lahjoittaminen tuntuu liian kylmältä. Kuin sähkölaskun maksaisi.

Miksen sitten tee? Tekosyitä löytyisi vaikka millä mitalla: Ei näillä työajoilla mitään säännöllistä voi ottaa. Ehkä en jaksaisikaan sitoutua. Ehkä olenkin vain itsekäs paskiainen, joka mieluummin laiskottelee, kuin lähtee kaveriksi yksinäiselle vanhukselle.

Eilen törmäsin täällä Ranneliikkeessä juttuun laskentaverkosta, jolle voi luovuttaa tietokoneen ylijäämätehoja maailmanlaajuiseen lääketieteen tutkimukseen. Pitäisi vain ladata ohjelmanpätkä ja antaa sen tuoda laskutehtäviä koneelle laskettavaksi. Homma vaikutti mielenkiintoiselta ja järkevältä tavalta tehdä jotain hyvää. Se olisi helppoa ja konkreettista, eikä vaadi käytännössä mitään. Itse voi jopa valita, antaako koneensa syöpätutkimukseen, hiv-tutkimukseen vai johonkin muuhun yhtä tärkeään. Eräänkin lehtijutun mukaan maailmassa olisi noin 650 miljoonaa konetta, joiden kapasiteettia voisi käyttää tähän hommaan. Mitä hukkakäyttöä!

Hieman homma kyllä haiskahtaakin. Vaikka eri lähteissä vannotaan työn olevan voittoa tavoittelematonta yleishyödyllistä lääketieteellistä tutkimusta, jokin pieni piru huutelee korvaani vastaväitteitä. Mitä muuta tuo ohjelma tuo koneeseeni? Mitä se vie? Onko ohjelma aivan varmasti luotettava? Annanko sittenkin koneeni ison ja kasvottoman lääketeollisuuden orjaksi? Entä ilmastonmuutos? Jos annan koneeni hurista joutoajalla lääkeanalyysia ja prosessorin huutaa ylikierroksilla, kulutan entistä enemmän sähköä. Sitäkin pitäisi säästää. Sammutella valoja ja valmiusvirtoja.

Niin tai näin. Kumarrus sinne, pyllistys tänne. Nyt mun koneeni analysoi hiv-lääkemolekyylien toimivuutta yhdessä satojentuhansien muiden kanssa. Tästä riemusta maksan hieman nousevana sähkölaskuna ja reisilläni entistä kuumempana läppärinä. Tunnen kuitenkin tekeväni jotain, kun seuraan näytölläni laskennan etenemistä koneellani. Ehkä autan saamaan hiv-lääkkeen yhtä askelta lähemmäksi. Yhtä helposti kuin maksan sähkölaskun.


Se juttu: http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=hiv&juttu=hiv864621144
Ja se ohjelma: http://www.worldcommunitygrid.org/
Kommentit (0)

Kaappikeskustelija
Kirjoitettu: 08.01.2007, 00:30:55
JuhaniV kyseenalaistaa tuolla keskustelujen puolella, miksi ihmiset kirjoittelevat blogeja. Epäilee yleisöttömäksi narsistiksi. Toisaalta tuo on ihan järkevä kysymys, koska kai tämäkin jotain tarpeita tyydyttää. Toisaalta tuo on myös hyvin typerä. Sama kuin kyseenalaistaisi puhumisen!

Olenhan minäkin tätä ehtinyt ihmetellä. Kovin pitkä ei työni ole tällä saralla, enkä tiedä sen jatkuvuudestakaan. Varmaan kaikki käyvät keskenään tämän saman jaakobinpainin. Miksi kirjoitan? Kenelle kirjoitan? Olenko uskollinen kirjoittaja itselleni vai jollekin hahmottomalle yleisölle? Kun kerran olen aloittanut, kuinka kauan on jatkettava? Voiko oman blogin pettää laiminlyömällä sitä? Olenko velvollinen lukijoilleni?

Minusta blogilla ja tuolla keskustelupuolelle kirjoittamisella on selkeä ero. Jos kirjoitan sinne, menen tietoisesti esittämään omia ajatuksiani ihmisille ja samalla kiinnityn keskusteluun. Olen valmiina tennikseen, jossa voi käydä kuin kesäpojalle ja JohnnyFinlandille. On the rocks! Siellä ollaan eri tavalla julkisesti läsnä, jos niin voi sanoa tämän äärettömän näkyvyyden yhteydessä. Ollaan kylässä tai yhteisellä torilla varta vasten keskustelemassa. Täällä taas olen omalla tontillani. Tämä on yksityinen tilani, jonka ovi on avoinna kaikille. Tapetoin ja maalaan kotini itseni näköiseksi. Tänne tulevat kyläilemään ne, jotka jollain lailla haluavat olla kanssani. (Tai ovat blogiaddikteja, jotka kyläilevät kaikkialla.) Tänne voi tulla tai olla tulematta. Täältä löytää vain minut.

Blogiin kirjoittaminenkin on erilaista. Tällä voin antaa ajatusteni virrata ilman ylenpalttista strukturoimista. Tuolla toisella puolella pitäisi harkita tarkemmin, miettiä mitä vastaa ja miksi vastaa. Se on keskustelua toisten kanssa, tämä on ääneen ajattelua. Ehkä tämä kuvastaa muutenkin minua keskustelijana. Vieraammassa joukossa seuraan mieluummin sivusta, tutussa tarattelen niitä näitä. Täällä taidan olla sellaisten puolituttujen joukossa, jossa voin puhua vapaasti mutta kuitenkin miettien kuinka paljon haluan antaa itsestäni. Ihan ystävien kesken ei siis olla.

JuhaniV kysyy, millaisia tyydytyksen tunteita tällainen toiminta synnyttää. Meitä on niin moneen junaan, että kaiken kattavaa vastausta ei varmasti ole. Jollekin se voi olla se sama ikiaikainen into, joka synnyttää journalisteja. Sanomisen tarve ja yhteiskunnan edistäminen, kuten nuortensarjoissa, joissa päätähti on aina koululehden toimittaja. Halutaan arvostusta tai buustata egoa. Jollekulle blogi saattaa muuttua kilpavarustelutantereeksi. On oltava parempi kuin naapurilla, että saa enemmän ihailua ja kannustavia kommentteja. Egotrippailua. Joillekin tämä näyttää olevan oman pään selventäjä. Kirjoittaessa kun joutuu väkisinkin jäsentelemään itseään. Joku vain heittelee ohimennen hetken kommentteja ja päähänpätkähdyksiä.

Tämä mun blogini ei ole tainnut vielä löytää itseään. On vielä hontelossa murrosikäisen vartalossa ja ymmällään elämän mahdollisuuksista. Ehkä tämä on tätä elämäni kirjopyykkiä, jota täytyy välillä liottaa ja huuhdella, jynssätä jotain tahraa perusteellisemmin ja nostaa narulle kuivumaan. Joskus selviää kevyellä tuuletuksella. Mutta vielä en ole keksinyt, minkä tyydytyksen tästä saan. Kai tämä on introvertin tapa olla ekstrovertti.

Niin, ja kylässä on kiva käydä katsomassa, mitä kavereille kuuluu. :)
Kommentit (5)

Marsilaisen paluu
Kirjoitettu: 03.01.2007, 23:03:45
Pettivät minut, perhana! En tunnekaan sukuani.

Sovittiin, että ei osteta lähisuvun kesken lahjoja. Jotain ihan pientä vain. Mulle passaisi mainiosti Vihreät kuulat - ei siis niitä iänikuisia Juhlapöydän konvehteja. Mulla karkasi mopo käsistä ja reissasin kotikonnuille ison lahjasäkin kanssa. Uskoin palaavani vielä isomman kanssa takaisin - ja Juhlapöydän konvehtien.

Muut pystyivätkin pitämään sopimuksesta kiinni. Omatuntoni kolkutti, kun raahasin säkkiäni ja muut sanoivat jättäneensä lahjat kokonaan ostamatta. Meinasi mennä jouluilo kokonaan, kun ajattelin muiden pahoittaneen mielensä omasta lahjattomuudestaan.

Onneksi veljeni oli edes vähän repsahtanut. Tunnen hänet kuitenkin! Oli käynyt karkkitehtaalla ja toi mullekin niitä kuulia. Kokonaisen myyntierän. 12 pikkupakkauksen laatikon. Kolme kiloa. Ömph! Ja kaiken toin kotiin tukevasti vyötärölläni. Tänä jouluna en ole sika, olen Michelin-marsilainen.

Kaikkein mukavinta oli kuitenkin penkoa omaa säkkiä ja ojennella lahjoja toisille. Eivät ne mitään kalliita olleet, vaan sittenkin sellaista semitarpeellista, osin yhteistä hyvää, josta tiesin lahjottujen tykkäävän.

Meillä ei siis ole jouluna kovin hartaita menoja. Toki käytiin äidin toiveesta joulukirkossa - tai tarkemmin kirkon ovelta kuuntelemassa sanaa. Myös haudoilla käymme jokajouluisen värjöttelycruisailun spurttaamassa. Miksi haudoilla on muuten aina kylmä? Vaikka nytkin oli reippaasti plussan puolella. Ja vaikka kuinka siihen varautuisi.

Meidän hartautemme on yhdessä olemista, juttelua ja kuuntelua, toisistamme nauttimista.

Olisin voinut olla siellä toisenkin viikon.

Minulla on kiva perhe.
Kommentit (0)

Mea culpa
Kirjoitettu: 21.12.2006, 22:04:15
En tunnusta! En! En tunnusta, että se olin minä, joka ehdotin sisaruksille ja vanhemmille vähälahjaista joulua. En tunnusta, että se olin minä, joka kyllästyin etsimään sitä oikeaa ja osuvaa, tarpeellista lahjaa ihmisille, joilla on jo kaikkea. En se ollut minä, joka ei halunnut raahata täpötäydessä junassa säkkikaupalla tavaraa satojen kilometrien päähän ja toisia tavaroita takaisin. En se ollut minä, joka toivoin joulun tulevan ihan vain yhdessäolosta ja jouluherkuista, kynttilöistä, kissoista ja koirista.

Minä olen se, jolta jäi taas kaikki viime tippaan. Joka etsi tänään niitä oikeita pakettiin pantavaksi kaikkien muiden myöhäisten keskellä. Minä olen se, jolla on säkki täynnä tavaraa niille, joilta toivoin saavani vain Vihreitä kuulia. Niille, joiden kanssa varta vasten vannottiin vähälahjaista joulua.

Perheeni tuntien tiedän tulevani vielä isomman säkin kanssa takaisin... Ja maha täynnä Juhlapöydän konvehteja.

On kiva mennä pitkästä aikaa kotiin.

Rentoa joulua kaikille!
Kommentit (3)

Leijonaemon karjahtelua
Kirjoitettu: 14.12.2006, 17:59:23
Olin tänään kehityskeskustelussa. Pomoni on nainen kuten kaikki lähimmät työkaverinikin. Keskustelu oli varsin mukavaa ja harmonista jutustelua menneestä ja tulevasta. Ongelmakohtia kaivettiin rehellisesti esiin ja kiitoksia jaettiin puolin ja toisin. Perinteinen kehityskeskustelu kai.

Pomo kysyi mielipidettäni tavastaan antaa kritiikkiä. Hän kun on hyvin impulsiivinen ja voimakas persoona, joka saa helposti herkemmät hermostumaan. Mulle hänen räiskähtelynsä ei ole koskaan ollut ongelma, vaikka tiedän naiskollegoideni kärsivän siitä paljonkin. Sanoinkin sen hänelle. Kuten senkin, että nahkani on parkkiintunut voimakkaiden naisten kanssa jo aiemmissa työpaikoissani.

Mieleni teki sanoa tottuneeni voimakkaisiin tahtonaisiin jo synnytyssalissa, mutta onneksi maltoin kieleni. Ei se ehkä työpaikalle kuulu. Äitisuhde melkein nelikymppisen miehen suusta. :) Mua tosin kaivelee, että pomollani on turhan paljon samanlaisia piirteitä kuin äidilläni. Ei hän suinkaan äitimäisen holhoavasti käyttäydy, vaan samankaltaisuuksia löytyy luonteen puolelta. Siksi kai tulenkin hänen kanssaan niin hyvin toimeen. Pelkään, että se näkyy jo läpi!

Toisekseen, tuon sanomalla olisin samantien tönäissyt kaappini oven auki. Eikös kaikilla homoilla ole voimakas ja läheinen äiti? Niinhän se setä-Freudkin taisi sanoa. Ainakin melkein kaikki eksäni ovat olleet äitejään pusuttelevia kullannuppuja, ja äidit ovat olleet niitä perheen matriarkkoja, joita kukaan ei ole uskaltanut vastustaa.

Olisi hauska tavata pomoni poika. :)
Kommentit (0)

Alan ymmärtää Peter Pania
Kirjoitettu: 10.12.2006, 22:06:33
Verkostoituminen on rankkaa.

Työviikon päätteeksi meni viikonloppukin töissä ja työhön kuuluvissa velvollisuusbileissä. Perjantai- ja lauantai-illat oltiin innostuneita isäntiä juhlamenoissa yötä myöten; lauantaina ja sunnuntaina omistauduttiin asialle heti aamusta alkaen. Onneksi seura oli kivaa ja teema tärkeää.

Joulupukki, lähettäisitkö huomisaamuksi tontun ja reen? Taittuisi työmatka lempeämmin. Porontalja, huopikkaat ja glögiä, kiitos. Ja kynttilälyhty. Eikä saa herättää, jos nukahdan. Niin, ja se tonttu saa olla erityisen komea ja kookas.

Ai niin... Eihän meillä ole lunta.

MikaMikaa lainatakseni työnilon sunnuntaisäkeet:

Työtä työtä työtä tehdään,
jotta jotta leipää syödään.
Työ ihmisen
tuo tekijälleen
mielen niin iloisen.

Nuoremmalle lukijakunnalle kerrottakoon, että Ylen lastenohjelmat valmistivat meitä 70-luvun lapsia tulevaisuuteen tuolla iloisella rallilla. Sitä toistettiin minareetin kutsuhuutona harva se ilta jossain Arja-tädin Taikapeilissä. Siis kampakeraamisella kaudella ennen pikkukakkosia ja lennilokinpoikia, kun Kekkonen tarkoitti presidenttiä ja maitoa myytiin muovipusseissa, joista mummot virkkasivat mökkisaunan mattoja.

Joulupukki, se tonttu voiskin viedä mut takaisin lapsuuteen. Sinne mummolan kesiin. Tekemään hiekkavalliin onkaloita, jonne voi vangita perhosia. Sotkemaan t-paitaan voikukan voilla rinkuloita. Takertumaan takiaisiin. Kaivamaan veljelle onkimatoja. Juoksemaan pystykorvan kanssa heinäpellolle. Pujottamaan metsämansikoita heinänkorteen ja solmimaan vaahterapiippuja. Kokeilemaan vasikan karheaa kieltä. Hakemaan herukkamehua pelottavasta kellarista. Nukuttamaan kissanpentuja kainalossa. (Jotka ryökäleet huijasivat ja nukuttivatkin minut!)

Ei haettu tämänkään sunnuntain Hesarissa lasten töille tekijää.
Kommentit (1)

Kirkon ja valtion hamboa
Kirjoitettu: 07.12.2006, 18:22:37
Tulivat sitten Ruotsissakin tolkkuihinsa ja alkavat kirkossa siunailla homopareja. Hieno homma!

- Niille, jotka haluavat elää uskollisessa suhteessa, voidaan nyt tarjota siunausta julkisessa jumalanpalveluksessa. Se on ilo ja tärkeä päätös, sanoi kirkkohallituksen puheenjohtaja arkkipiispa Anders Wejryd tiedotteessa.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1281627

Mielenkiintoista, että eivät siunaa rekisteröimättömiä suhteita. Eivät taida luottaa, että uskollisessa suhteessa voi elää epävirallisestikin. Nyt vaativat byrokraattisesti sinetöidyn suhteen ikään kuin takuuksi, että passaa siunata. Joutavia tuollaiset erityisehdot!
Kommentit (1)

Itsenäisyyssotaa itseä vastaan
Kirjoitettu: 07.12.2006, 00:41:36
Miksi hemmetissä te kirjoitatte niin koukuttavia blogeja! Ei tää toimi näin, että yömyöhään tulee kukuttua lukiessa... ja aamulla nukuttua pukiessa. (En voinut vastustaa. Anteeksi.)

Joku joskus pähkäili, voiko bloggaajaan rakastua. Mä olen ihastunut jo moneen. Löytänyt hengenheimolaisia ja kohtalotovereita, ihastunut ihmisten arkiseen elämään. Epätäydellisten ihmisten täydellistä elämää. Seurattavien blogien lista alkaa olla jo ahdistavan pitkä. Pitäisiköhän hankkia elämä?

Ei pitäisi lomaltapaluukuumeisena keskiyöbloggailla. Varsinkin kun aamulla aion joka tapauksessa mennä töihin. Sota kaipaa yhtä miestä. Tiedä vaikka jäisi sota muuten sotimatta. Enkä muutenkaan voi enää perua varttia vaille ysin palaveria, johon tulee ihminen toisaalta mua tapaamaan.

Niin ja tästä itsenäisyyspäivästä. Se oli perinteinen: Tuntematonta sotilasta puolisilmällä ja linnan juhlia täysin keskittyneenä. Kahden kynttilän loisteessa. Muutama homopari tuli bongattua, sehän se tärkein. Ja yksi kansanedustajan kirkuvan oranssi heltta. Siis päälaella, ei leuan alla. Ja Päivi Storgård protestoi viime vuoden kermakakkunsa kritiikkiä mustalla ihonmyötäisellä. Ja Tuiskulla oli se lehmän nuolaisema otsaletti. Kukaan ei säväyttänyt puvullaan. Tai Kaija Koo yllätti kyllä olemuksellaan positiivisesti. Joona Puhakan var... frakki näytti täydelliseltä. Ja Svenskanin näyttelijä halusi vangita kamerat laajoilla taivutuksillaan ja suurieleisellä tanssillaan. - Mutta oikeastihan mua kiinnostaa enemmän poliisit ja palomiehet.

Se veteraanin meno panssarin alle Jyväskylän paraatissa oli aika karua. Mikähän sillekin tuli? Poliittinen kannanotto? Harkittu itsemurha? Sotatrauman aiheuttama mielenhäiriö? Ja taas Youtube näytti nopeutensa. Ei mennyt aikaakaan, kun koko tapahtuma oli siellä ja kymmenien tuhansien jo katsomana.

Hirvittävä tuuli ulkona. Kuka pakottaisi mut nukkumaan?
Kommentit (6)

Oli menopaussi
Kirjoitettu: 05.12.2006, 21:10:56
Onneksi minusta ei voi tulla menopaussista kärsivää rouvaa. Toivottavasti en tule henkisestikään sellaiseksi.

Odottelin tänään lentokentän portilla koti-Suomeen tuovaa konetta. Takanani istui kaksi eläkeiän kynnyksellä olevaa keskiluokkaista pariskuntaa. Ensin rouvat paheksuivat suureen ääneen uutta nesteidenkuljetuskieltoa ja pitivät törkeänä, ettei portille ollut järjestetty vesipisteitä. "Pakottavat sitten ostamaan koneesta!"

Säyseämmän rouvan mies keksi kokisautomaatin hallin nurkasta ja kävi rouvalleen juoman. Tietysti kärttyisämpikin passitti oman ukkonsa juoman hakuun. Mutta eipä ollut ukolla viisikymppistä pienempää. Siitäkös säksätys alkoi! "Mikä siinä on, että sinun pitää aina niistä kolikoista päästä eroon! Niitä tarvitaan just tällaisiin tilanteisiin. Minä sanoin, että maksa sillä viiskymppisellä. Mutta kun pitää aina ensin kolikoista..." Rouva taisi raottaa kukkaronsa nyörejä ja antaa ukolleen killinkejä. Miehen lähdettyä sanoi vielä säyseämmälle rouvalle: "Mitenhän se tuokin pärjää, kun minusta henki lähtee." "Hyvin varmasti..." säyseä siihen. (Ehti ennen minua!) - Nyppiminen jatkui vielä miehen palattua: "Kohta pääset siihen nojatuoliin vällyn alle. Sitten tulee kaikki passattuna eteen, eikä tarvitse itse ajatella." Levy oli jo niillä kierroksilla, että tuota olisi varmasti jatkunut koko odotusajan, ellei viereen olisi tullut ihmeteltäväksi hyväntuulinen umpeen tatuoitu kolmikko.

Oli kiva survoutua kentällä tupaten täyteen bussiin, jossa pääsin istumaan nuoren naisen viereen. Useita läväreitä kasvoissa, punaista kirkuva siili. Siis konservatiivin kauhistus. Mutta niin mukava! Irtosi ventovieraille kivoja kommentteja yhteisestä ahtaudesta, hymyili helposti. Toinen moinen hymyilevä höpöttäjä nousi välipysäkiltä kyytiin. Ei kaikista voi tulla menopaussirouvia, eihän?

Olen huomannut, että tulen iloisista ihmisistä onnelliseksi.
Kommentit (3)

Opettakaa niille yhtälöitä!
Kirjoitettu: 24.11.2006, 18:38:51 (Muokattu: 24.11.2006, 18:48:40)
Hyvä Kansanradio, tämä systeemi on mätä!

Tuottavuusohjelmien myötä henkilöstöä vähennetään. Uusia tehtäväkokonaisuuksia tulee aina vain lisää, eikä vanhoista voi luopua. Tärkeitä nekin. Tulosneuvotteluissa tavoitteita kiristetään, sillä eihän indikaattoripylväitä voi edellisvuosista lyhentää. Laadun pitää olla moitteetonta. Kaiken on oltava entistä hienompaa, parempaa, nopeammin ja laadukkaammin. Mielellään pienemmin kustannuksin, vaikka yleinen kustannustaso nouseekin.

Paperisotaa pyöritetään hysteerisen tarkasti määräysten mukaan, koska pelätään Valtiontalouden tarkastusvirastoa, Kilpailuvirastoa ja MOTin tai Silminnäkijän toimittajaa, jotka kaltoin kohdeltu kansalainen usuttaa kimppuun. Yksittäiset työntekijät uupuvat huoneisiinsa, hakeutuvat sairaslomille ja ärhentelevät toisilleen kuin häkkiin sullotut eläimet.

Motivoidaan meitä kuitenkin mahdollisuudella laajentaa osaamistamme siirtymällä määräajaksi toisiin tehtäviin omassa tai naapuriorganisaatiossa. Jälkeen jäävät työt jaetaan työkavereille. Heille, joiden omatkin ylityötunnit lyövät laittomia lukuja. Tunnit tosin leikkautuvat määräajoin laillisiin lukemiin. Ilman korvausta. Kuin tuhka tuuleen.

Entä missä menee arvostus? Pienellä palkalla, pätkätöissä. Yksityiselle ei kelpaa valtion lapioon nojaillut, vaikka tehtävät olisivat samoja. Joululahjaksi tulee firman pinssi tai muki, ei puhettakaan bonuksista tai optioista, 13. kuukauden palkasta. Edes yhteistyökumppanilta et saa joululahjaa ottaa. Lahjukseksi tulkittaisiin...

Kuka lupaa maaliskuussa ottaa valtion virkamiehen erityissuojelukseensa? Populisti, hae ääneni! Minä kun tykkään työstäni. Siitä, joka on siellä kaiken kiireen ja byrokratian alla piilossa. Olisipa sitä aikaa tehdä.

"This is crazy. It ain't working", tuli juuri Groovelta.
Kommentit (0)

Nasujen maa?
Kirjoitettu: 18.11.2006, 16:02:42
Milloin Suomessa tenavatähti laulaa kahdesta isästään?



Taitaa aika paljon vettä Tammerkoskessa virrata, ennen kuin tuota laulua sen sillalla lauletaan. Lapsi ei uskaltaisi laulaa, tuotantoyhtiö ei uskaltaisi tuottaa, televisio ei uskaltaisi lähettää - eikä kukaan uskaltaisi katsoa. Jänistysteema jatkuu...
Kommentit (1)

Pikkujoulun jänispaistia
Kirjoitettu: 17.11.2006, 18:42:53
Jänistin pikkujouluista. Ehkä jään paitsi vuosikausien ikimuistoisimmista kemuista, joista puhutaan vielä vuosien päästä ruokapöydässä. Muistellaan kuka oli paikalla, teki mitä ja kenen kanssa. Nauretaan yhdessä jonkun mokalle tai hauskalle ohjelmalle.

Heteromiesten kanssa en pääse kirveelläkään samalle aaltopituudelle, joten heistä ei olisi juhlissa juttuseuraa. Heteronaiset pikkujoulussa? Huh! Taas olisi joku käynyt kiehnäämään ja loukkaantunut pakeista, vaikka olisi vääntänyt rautalangasta mallin.

Periaatteessa yhteiset juhlat ovat hauskoja, mutta pikkujouluissa pääsee piru irti ja sen aiheuttamat kitkat jäävät ikävästi hiertämään pitkäksi aikaa. Pitäisi kai tulla reilusti kaapista, että moisilta välttyisi. Jänistän siinäkin.
Kommentit (3)

Yksi, risti, kaksi
Kirjoitettu: 15.11.2006, 23:20:49
Mikä on nykyinen siviilisäätysi?
- Naimisissä tai rek. parisuhteessa
- Leski
- Eronnut
- En ole koskaan avioitunut

Tuohon kysymykseen vastasin, kun täytin palkkalaskurin (.fi) lomaketta. Susiparit, homoparit, sateenkaariperheet, yksinhuoltajat, peräkammarin pojat? Eivät koskaan avioituneita? Onko avioituminen tai rekisteröityminen tavoiteltava itseisarvo, johon sen ulkopuolelle jääneitä/jättäytyneitä/joutuneita on verrattava?

Tuli vähän halju tunne. Olenko epäonnistunut ihmisenä, jos valitsen viimeisen vaihtoehdon? En ole siis vielä tavoittanut tuota standarditilaa. Olen puutteellinen ja vajaa.

Tai miksi eroamisesta tai leskeytymisestä pitäisi mainita, jos siitä on aikaa 15 vuotta, eikä muinainen liitto enää vaikuta jääkaapin sisältöön?

Toki kyselyiden tarkoitus on tuottaa vertailuaineistoa ristiintaulukointeja varten. Saadaan selville, tienaavatko eronneet bussikuskit paremmin kuin leskeytyneet. Silti ei ole kiva, että revitään eronneiden ja leskeytyneiden haavoja auki muistuttamalla päättyneistä ihmissuhteista tai kumppania kaipaavalle muistutetaan yksinäisyydestä.

Pieni tyytyväinen lämmöntulvahdus tuli kuitenkin tuosta rekkarivaihtoehdosta. Eteenpäin mennään...
Kommentit (1)

Isänpäivälahjakkuutta
Kirjoitettu: 13.11.2006, 01:18:28
Isänpäivä meni hiljaa hissutellessa. Soitin isälle, juttelin muutamat sanat ja koin tehneeni velvollisuuteni. Ei meillä vain ole juteltavaa, vaikka periaatteessa ihan hyvät välit onkin. Kaiken kaikkiaan tällaiset teemapäivät tuskastuttavat - kuten tuossa paria bloggausta sitten purnasinkin. Hassua muuten, että on 'isänpäivä' mutta toisaalta 'äitienpäivä'. Jos pidettäisiin kansanäänestys, äänestäisin 'isäinpäivän' puolesta. Elvytettäisiin samalla vanhaa monikkomuotoa. Pienellä googlauksella löytyi aiheesta Kieli-ikkunakin:
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2002/kielii2002_17.shtml

Telkkarista tulee Gears of War -pelin mainos. Se, jossa soi aivan uskomattoman kaunis biisi taustalla. Sodan estetiikkaa? Mua on jo pidemmän aikaa vaivannut biisin tuttuus. Jossain olen kuullut aiemminkin ja retkahtanut täysillä. Googlausta, youtuubausta... Ja löytyihän se: Gary Julesin versio Mad World -biisistä soi Donnie Darko -leffassa. Uskomaton elokuva, uskomaton biisi, uskomaton Jake Gyllenhaal. On se vaan niin hienoa, että maailmassa on lahjakkuuksia!

Tässä kolme kuvitusta biisiin:

Leffan soundtrack


Jonkun oma tekele, joka on mun mielestä edellistä parempi, vaikka onkin hieman osoitteleva

(Onpa tämänkin tekijällä lahjakkuutta ainakin kotitarpeiksi! Ajatelkaas nyt, ihan vaan Windows Movie Makerilla pätkitty ja paketoitu leffasta. Olen aina kunnioittanut käsillään tekijöitä, olivat he sitten puuseppiä tai kirvesmiehiä. Samalla tavalla nostan hattua näille nykypäivän nikkareille.)

Ja kolmantena perinteinen musavideo, joka jatkaa biisin yksinkertaista nerokkuutta. Yhden oton ihme. Ainakin näyttää siltä. Todella luova idea.


Ettei tämä menisi täysin paikallaan junnaavaksi yhden hitin levyraadiksi, loppukevennykseksi todellista neroutta haudasta:

Tuon jos pääsisi kuulemaan katedraaliin, saisi varmasti miljoona pientä orgasmia. Hard Rock Hallelujah!

Hyvää yötä! :)
Kommentit (0)

Snoopy dance
Kirjoitettu: 07.11.2006, 20:06:25
Minulla on mukavia työkavereita! Ja ne kaikkein lähimmät ovat kaikki kivoja. :)

Mummoikäinen työkamuni harjoitteli päivän päätteeksi uuden kameramme käyttöä. Zoomaili toista työkamua ja heitti mulle ohimennen: "Tulisitko tuonne taakse! Tarvitaan yksinkertainen tausta."

Kommentit (2)

Punaniska?
Kirjoitettu: 06.11.2006, 20:54:09
Tänään on vietetty ruotsalaisuuden päivää. Aloin aamulla miettiä, miksi sitä vielä vietetään. Tiedän, että halutaan pitää mielissä ruotsinkielisten oikeus kieleensä ja kulttuuriinsa, oikeus olla oma itsensä muiden joukossa. Halutaan muistuttaa valtaväestölle vähemmistöstä. Itse olen suomensuomalainen. Ruotsinkielisiin olen törmännyt vain asuessani täällä pääkaupunkiseudulla - ja toki Strömsössä.

Haluaisinko itseni kunniaksi homoseksuaalisuuden päivän? Sateenkaarilipun liehumaan, teema-artikkeleita päivän lehtiin ja juhlapuheita samanmielisten tilaisuuksiin? En halua. En usko, että siitä olisi meille mitään riemua, kuten en usko tästä ruotsalaisuuden päivästäkään olevan iloa suomenruotsalaisille. No, ehkä joillekin pönötysintoisille. Eiköhän yhdessä elämiseen parhaiten totu ja toisen kunnioitukseen opi kohtaamalla ihmiset itsenään. Muistuttamalla mediassa mukavin väliajoin. Asiayhteyksissään ilman kalenteripakkoa.

Vai olenko vain suvaitsematon? Ärsyttääkö minua niiden toisenlaisten nostaminen lipputankoon? Olisivat keskenään? Asuuko minussa punaniska rasisti? Eihän tämän aamun piiskaava lumipyrykään ollut mitään suomenruotsalaista! Siihenhän kuuluvat ne vaaleat housut ja purjehduskengät, valkoinen kymmenen hampaan hymy ja auringon paahtamat kutrit. Ei suomenruotsalaisuus ole märkiä rättejä kasvoille! Se on kesää, tennistä ja purjehdusta, lämpimien syysöiden sukujuhlia. Tykkylumen katkomat sähköt kuuluvat itäsuomalaisille.

Metroaseman uusi mainos ilahdutti. Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla oli tyylikkäästi tuotu tähän päivään: keskimmäinen pojista oli musta, vastarannalla Ruoholahden telakka. Tätähän tämä on! Mogadishu Avenuekin alkoi telkkarista... Ei kai näin monikulttuurisessa Suomessa enää kenenkään omaa ylistyspäivää tarvita. Ei ruotsalaisuuden sen enempää kuin homokulttuurinkaan. Menikö jo Mikkelin-juna?

Vai olenko silti suvaitsematon? Metrossa koko vaunu yritti vajota maan alle. Edessäni seisonut pikkupoika ei kyennyt, vaan nauroi partaansa. Eihän metrossa saa laulaa ääneen! Nuori nainen piti iPodiaan hellästi kämmenissään ja lauloi silmät ummessa Madonnaa.

You only see what your eyes want to see
How can life be what you want it to be
You're frozen
When your heart's not open

Niin... Minä keski-ikäistyvä äijä. Minä yritän.
Kommentit (3)

Pyykkipäivä
Kirjoitettu: 05.11.2006, 14:22:45
Kello on 14.14. On sunnuntai. Aurinko paistaa. Normaalien ihmisten tapaan pitäisi olla ulkona. Olisi pitänyt siivota tänä viikonloppuna. Sohva imaisi - ja blogit. Miksi en minäkin? Katsotaan siis mitä tästä tulee.

Pesin äsken pyykkiä. Neljässäkympissä kevyttä kirjopyykkiä. Kone täyteen, hana auki, nupista kieräytys neloseen ja toisesta neljäänkymppiin. Pyykinpesuaine on kaikkeen yhtä hyvin eikä mihinkään kunnolla sopivaa BioLuvilia. Ei kirkasta, ehkä haalistaa. - Mistä te saatte koneellisen kuusikymppistä? En enää ikinä osta valkoisia kalsareita!

Tuo pyykkäysrutiini kuvastaa mun elämääni. Tasaista ja haaleaa. Samalla kaavalla kerrasta toiseen. Harvoin kuumaa, vielä harvemmin tulista. Kevyttä kirjopyykkiä vain.

Olen lukenut Aboan ja Esperanzan blogeja. Niitä on kiva lukea. Teksti on sujuvaa, miehet miellyttäviä. Elämä vaikuttaa tasapainoiselta ja molemmilla on haaveita ja unelmia, joita toteuttavat. Minäkin haluaisin rinnalleni elämäni miehen. Jonkun näihin pyykkäysrutiineihin. Silittämään ja viikkaamaan järjestykseen. Mua ja mun elämääni. Vetämään yhteistä lakanaa.

Esperanza kertoi joskus "suuresta rakkaudestaan" (siis siitä sitaattirakkaudestaan). Minä taidan olla juuri sellainen ihminen. Minuun on helppo rakastua, mutta minä en tunnu rakastuvan millään. Tosin minuun rakastuneet huomaavat nopeasti, että olenkin aivan arkinen pientä elämää elävä ihminen. Teen liikaa töitä, en harrasta mitään, en pidä yhteyttä ystäviini.

Ystävät väittävät nirsoksi. Käskevät heittäytymään, kokeilemaan ja nauttimaan hetkestä. Se on kerta toisensa jälkeen väsyttävää. Tietysti haluan nauttia kosketuksesta, katseesta ja suudelmasta, mutta en halua satuttaa. On pelottavaa huomata toisen rakastuvan, kun itsellä ei ole vastaavia tunteita. Mieluummin pesen pyykkiä, kuin heitän yhden kerran jälkeen menemään. Mutta entä kun huomaa, että paita ei pesukertojen jälkeen sovikaan? Hihat ovat lyhyet, hiertää ja puristaa. Hienosta, kalliista ja kauniista luovuttaminen surettaa, vaikkei se itselle sovikaan. Mistähän löytäisin sen vanhanakin rakkaan ja lämpöisen? Ehkä muodottoman mutta mukavan. Mulle sopivan. Sen, jonka lämpöön haluan hautautua, kun paha pakkanen puree ja viima värisyttää. Sen, josta en ikinä halua luopua. Sen, jonka pesen käsin.
Kommentit (5)

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy