ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: Snake eyes and sissies

Sivu 1 / 1 Blogia pitää scapegoat

-
Kirjoitettu: 08.03.2009, 03:14:09 (Muokattu: 08.03.2009, 03:23:21)
Niin paljon ehtii tapahtumaan ja mun ajatukset ei meinaa pysyä tässä kaikessa mukana.

Onko jotain pahaa haluta tapailla montaa ihmistä samaa aikaa? Pohdin. Mä alan saada sellaisen fiiliksen että tässä nyt olis suureellisesti jotain todella karmeaa ja kuolettavaa.

Oon tässä tapaillut muutamaa todella ihanaa tyttöä lähiaikoina. V on suloinen, otan sen kainaloon heti kun nähdään. Pieni ja suloinen, oon nallekarhu siihen verrattuna ja on ihana suojella sitä. E on myös ihana, mut pelottaa semisti sen kyky tajuta mun horjuvan mielen liikkeitä. Se oli täällä viime viikonloppuna ja nostin sen seinää vasten. Niin pieni se on. Pieni, niin laiha, kasvot uppoaa mun käsiin ja mäkään en ole kuin 166 pitkä. H on eri tavalla, lumoavalla ja kutsuvalla tavalla mahtava persoona. Ehkä tunnen Hta kohtaan niin suurta fyysistä vetoa että sekoitan sen kiinnostukseen.

R ei jätä mua rauhaan kaikesta huolimatta, vaikka kerroin että haluan olla vapaa. Musta kehittyi päivässä maailman suurin mulkvisti, tyttöjen hyväksikäyttäjä ja itsekäs narsisti. Ehdin hetken jo miettiä olisko tossa jopa jotain järkeä. Ehkä siinä on tai ehkä mä vaan olen tällainen? R on niin kiinni mussa että se tulee kuolemaan pystyyn jos ei hellitä. Se ei itse ymmärrä et yritän suojella sitä käskemällä jättää mut rauhaan.

Muutinpa taas kerran, täl kertaa vantaalle. Mulla on kämppiskin jonka kanssa tuppaan ottamaan bisseä joka perjantai viiva lauantaiaamyö. Onks tää sitä opiskelijaelämää? Oon kohta 18, huolestuttavaa.

Faija ei vielkään sisäistä että oon lesbo. Kertomisesta on ikuisuus aikaa. Vielkin se tyrkyttää mulle miehiä.
Ei velikään. Se ei uskalla kertoa sen butch-siskosta intissä kellekään ettei se saa turpaansa. Mua alko risomaan sekin. Tosi törkeetä et sen pitää hävetä mua, omaa siskoaan. Se on kyllä aina pitäny musta pientä ääntä, syytä siihen en tiedä. Veljen inttikaveri luuli mua pojaksi mikä pisti mut nauramaan. Mä en halua olla poika, mä juhlistan naisellista maskuliinisuutta. Miks porukka olettaa automaattisesti et haluun riippuvan lerssin mun jalkojen väliin? Koska pukeudun jätkämäisesti. Jopas on löyhät perusteet tähänkin.
Kommentit (1)

-
Kirjoitettu: 03.11.2008, 15:02:49
Mulle on alkanut tulla häirikköpuheluita parin viimeisen viikon aikana. Kiinnostaisi tietää kuka on taas tänkin takana. Joku homofobinen ex-ystävä tai luokkalainen joka ei kestä totuutta. Niin tai näin, kelailin selvittää tämän häirikön salaisuuden.
Halloween oli mukava, juhlittiin Tarun kanssa kämpillä kahdestaan ja Taru heitti humoristisesti että "nyt pidetään sun polttarit, en varmasti tule näkemään sua kun sun tyttöystävä tulee takaisin Suomeen".

Alettiin miettimään viikonloppuna yhteen muuttamista. Ennen mua olisi ahdistanut, nyt enemmänkin tuntuu hyvältä asettua aloilleen. Onko tää liian nopeaa vai sittenkin hyvä juttu? Pitäisikö mun lopettaa kysely ja tehdä niin kuin sydän sanoo? Kyllä pitäisi. ¨

No, taas viikon lähempänä joulua ja uutta vuotta, ihanaa! Rakastan joulun tunnelmaa, tuoksuja ja sitä fiilistä kun kaikki rauhoittuu ja tietysti materialistina pääsen taas kokemaan uusien tavaroiden viehätyksen. Ah. En malta odottaa.

Kommentit (0)

Just close your eyes and it's gone.
Kirjoitettu: 21.10.2008, 23:55:23 (Muokattu: 21.10.2008, 23:55:48)
Varsin väsyttävä päivä aamusta lähtien. Raahautuminen amikseen, kahvia, tupakkaa ja animaatioita. Sitten kotiin.

Odotan joulukuuta kuin kuuta nousevaa. Vihdoinkin pääsen muuttamaan ja hengittämään kunnolla, ei tarvitse elää häpeässä tai tuskassa tai pelätä, että isä heittää minut ja tyttöystäväni ulos. En jaksa enää pelätä.

Vaikka olenkin kovin suojelevainen tyttöystävääni kohtaan, isääni en pysty uhmaamaan. Mielelläni sen tekisin jos en olisi niin peloissani. R luulee etten pelkää isää ollenkaan vaikka asia on päinvastoin. Miten voi olla pelkäämättä ihmistä jonka lempiharrastus on henkinen väkivalta?
Jos minä saisin päättää en istuisi tässä hetkeäkään, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Onneksi tunnelin päässä näkyy jo valoa, sillä isosiskoni luovuttaa asuntonsa minulle joulukuussa. En voisi olla onnellisempi.
Myös R tulee kotiin vihdoinkin, vihdoin voimme olla yhdessä ja elää ja toteuttaa kaikki suunnitelmat. Ei tätä ole odotettu kuin muutama kuukausi.
Pakko pistää muutama rivi vielä loppuun tyttöystävästäni, sillä hän on ihmeellisintä ja ihaninta mitä tiedän. En ole koskaan tavannut mitään niin upeaa. Huhhuh. Ajatuskin saa minut kihelmöimään ja hymyilemään.
Kommentit (4)

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy