Onni olla alakulttuurissa

Tuli tässä taannoin mieleen, homoporukassa elokuvaa katsellessani, että olen oikeastaan omalla tavallaan etuoikeutettu kuuluessani monimuotoiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön.

Ymmärrän erilaisuutta eri tavalla ja kykenen kohtaamaan erilaisia ihmisiä eri tavalla kuin ehkä tavallinen valtavirtalainen (jos kukaan meistä oikeasti on vain valtavirtalainen; eiköhän kaikilla ole joku alaryhmä johon kuulua?).

Viimeaikoina olen ollut enemmän kontaktissa erilaisten sukupuolivähemmistöjen edustajien ja asioiden kanssa. Minulle outoa aluetta ja ehkä vähän "töllistellen" suhtaudun vieläkin. Sitten tajuan, kuinka luontevaa minulle loppuviimeksi, verrattuna siihen valtavirtapulliaiseen, on keskustella politiikasta miehen kanssa, joka näyttää paremmalta naisten vaatteissa kuin monet naiset, tai ihmisen kanssa, joka on läpikäymässä fyysistä sukupuolenkorjausprosessia. Tunnen useammankin valtavirtalaisen (viljelen termia), jotka olisivat solmussa pelkästään sen takia, etteivät tietäisi miten suhtautua vieressä istuvaan ihmiseen.

Ja tässä kohtaa paino sanalle ihminen. Sellaisiahan me kaikki olemme, huolimatta siitä mikä leima otsassamme on. Maalaisjärjellä päästään pitkälle, vaikka ei ihan varma olisikaan, mistä kaikesta voi keskustella. Kulttuureilla kun tuppaa olemaan erilaiset keskustelutavat ja sopivat keskustelufraasit, tabuista puhumattakaan.

Tyytyväisyyteni alakulttuuriin kuulumisesta realisoituu kiertäessäni eri kouluissa töissä. Osa opettajanhuoneista on masentavan heteronormittuineita ja osa jopa karikatyyrisiä heterohelvettejä. Pahinta koko asiassa on, etteivät ko. ihmiset tajua asiaa itse mitenkään.

Säälin oppilaita.

Pohdinkin taannoin, että miten mahtaisivat suhtautua opettaja ja koulu, jos oppilaille tarjottaisiin drag-show, asiallisesti ja lapsille suunnatusti tietenkin. Lapset ihastuisivat, mutta aikuiset liittäisivät asiaan ylimääräisiä merkityksiä, joita ovat imeneet itseensä kyseenalaisista lähteistä ja huhupuheista. Lapset ottaisivat asian teatterina, esityksenä, mitä drag onkin ja jollaisena se minun mielestäni pitääkin ottaa. Näen vain silmissäni tabloidiotsikot...

Heterohelvetti on osuva termi.