ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: Mopsi's

Sivu 1 / 35 Blogia pitää mopsi22

Lounas
Kirjoitettu: 15.12.2011, 15:49:24
rucolaa, tomskuu, kurkkuu, paprikaa, oliivei, fetaa, vanhaa goudaa, auringonkukan- ja kurpitsan siemeniä, kinkkuu, paahdettuu kuivattuu sipulii, öljyy, pippurii, kuivattuu basilikaa, vähä luomupunkkuu ja kivoi kuvei lahjakalenteris.

daily lunch.

Kommentit (3)

Väyryssympatiaa
Kirjoitettu: 15.12.2011, 09:58:17
Jostain oudosta syystä tunnen outoa sympatiaa Väyrysen Paavoa kohtaan.

Miksi, en tiedä, mutta kaverissa on jotain raikkaan umehtunutta itseluottamusta, vaikka maailma lähinnä nyrpistää nenäänsä.

Onkohan se sitä asennetta, jota aina peräänkuulutetaan, mutta jota ei sitten kuitenkaan saisi olla tasapäistävässä Suomessa. Että erotu, mutta älä kuitenkaan.

Täytyy Väyryselle sen verran antaa krediittiä, että onhan kaveri ollut mukana politiikassa ministeritasollakin mukana suhteellisen kauan ja luulen, että kaverin älykkyys on ehkä vähän jäänyt taka-alalle - kenties tarkoituksellisesti piilotettuna hassunhauskankokokansanlupsakanmaalaissedän imagoon.

Väyrysmukia harkitsin, mutta vähän turhan arvokas. Ja en siis itselleni, vaan joululahjaksi...

Äänestän Haavistoa.
Kommentit (0)

Sinne meni
Kirjoitettu: 14.12.2011, 09:44:34
Isoäiti kuopattiin pari viikkoa sitten.

Ei, en ole erityisemmin harras tai puhu kuolleista sen kunnioittavammin kuin elävistäkään. Miksi ihmisestä pyhimys kuollessaan tulisi?

Isoäidistä ei kyllä ole pahaa sanottavaa. Perfektionistinen ihminen, jolle hymyily oli työn takana ja asioista löytyi aina ensin jotain negatiivista sanottavaa.

Kuulostaa tutulta.

Mutta kuitenkin mummulla oli periaatteita. Kaikki ihmiset olivat tervetulleita katon alle ja kaikki ruokittiin ja kahvitettiin. Jehovantodistajatkin. Elämässä pääsi eteenpäin, kun muisti, että koulutus on kaiken avain.

Kiitos, anteeksi ja ole hyvä olivat ne kolme asiaa, jotka jokaisen piti osata ja käyttää. Kiroilu oli pannassa, mutta jos erehdyit sanomaan piru isoäidin kuullen, sait ehkä jäätävimmän katseen ikinä.

Mummu onkin sellainen outo auktoriteettihahmo ollut. Koskaan, yhtä kertaa lukuunottamatta, mummu ei huutanut kenellekään. Mummun tarvitsi vain katsoa ja kaikille oli selvää, että nyt ollaan tekemässä jotain väärin.

Pohdin kunnioituksen lähdettä. Mummu kun ei koskaan räyhännyt eikä mummua varsinaisesti tarvinnut pelätä. Koti oli aina siisti, ruokaa pöydässä, sängyssä puhtaat tuuletetut lakanat ja jos lapsenlapset jotain halusivat, mummu pyrki sen heille antamaan (ja myös kertoi syyt, miksi nyt ei jotain saa).

Päädyinkin pohdinnoissani siihen, että kunnioitus lastenlasten taholta mummua kohtaan syntyi ehkä siitä yksinkertaisesta asiasta, että mummu kunnioitti meitä lapsia ja näki eteemme vaivaa. Ei tehnyt mieli kuraisin kengin lampsia keittiöön, jos laittiat olivat tiptop siistit - aina. Ei halunnut valittaa ruoasta, jos sitä oli nähnyt tehtävän aamusta asti - eikä niin, että olisi tarvinnut valittaa, mummu oli näitä isoäitejä, jonka luo tultiin, jos ei muuten, niin syömään erinomaista kotiruokaa.

Opimmeko jotain? No ainakin sen, että kohteliaisuudella pääsee pitkälle ja muita kunnioittamalla saa itsekin osakseen kunnioitusta. Ainakin useimmiten. Yrittämistä ei saa lopettaa.

***

Äitimuorini totesi ennen hautajaisia, että auttaisin sitten toista siskoani, jos suruviestin lukeminen haudalle kukkia laskettaessa osoittautuisi hälle vaikeaksi. Sisko luki tekstinsä vakaalla äänellä ja kuuluvasti.

Minä repesin sitten itse parkumaan kesken neljän sanan lauseeni. Huoh, miehisyys meni arkun mukana... ;)

Ja sainpa kokea, ensimmäisen kerran kahteen noin vuoteen, rytmihäiriön paluunkin. Se ilmestyi juuri mukavasti sydämenmuljahduksen myötä, kun olimme nostamassa arkkua ja lähdössä kantamaan sitä hautausmaalle. Elähdyttävää, kun pulssi on noin 200 ja yrität ryhdillä saada heiluvaa puulaatikkoa ahtaasta kirkosta ulos, samalla kun serkkun vähemmillä voimilla takanani talloo kantapäitäni ja takeltelee kantoliinan kanssa.

Valivali.

Kaunis päivä oli, aurinko paistoi kirkon ikkunoista ja ulkona oli kirpeä yhden asteen joulukuinen päivä. Huonomminkin voisi lähteä kuin 100 lähimmän sukulaisen ja ystävän ollessa paikalla.
Kommentit (0)

Supo sovitteli uskonnonopetuskiistaa
Kirjoitettu: 14.12.2011, 09:25:20 (Muokattu: 14.12.2011, 09:25:34)
Siis, että, anteeksi, mitä?!

Kaksi asiaa pistää silmään: mitä Supolla on tekemistä opetustoimen ja vanhempien välisessä kiistassa ja miksi opettaja väärin opetettuaan ei saa potkuja, vaan pienemmät ryhmät ja avustajan?

Jos oikein populistisalaliittoteoreetikoksi ryhtyy, tarttuu tuohon islaminuskoon ja Jihadiin, jonka vanhemmat ovat opettajan päälle langettaneet. Siksi Supo on mukana.

Muuten vähän sellainen olo, että miksi nyt vedetään ilmatorjunnalla hyttysiä ketoon...

http://yle.fi/alueet/tampere/2011/12/al_supo_sovitteli_uskonnonopetusta_3102078.html
Kommentit (0)

Joululahjoja!
Kirjoitettu: 11.12.2011, 16:14:40
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513140809/


"Timo Soini on maisterisjätkä, jossa yhdistyvät opillinen sivistys ja kansanomainen esitystapa. Maisterisjätkä on uskon ja aatteen mies, heteromies, lihansyöjä, isä, aviomies, futisfani ja ravimies."

Kai kaikille nyt selvisi, että Timo on Mies?

Kommentit (1)

Piparitalo
Kirjoitettu: 02.12.2011, 17:26:02 (Muokattu: 02.12.2011, 17:26:46)
Isoäidin hautajaispöytään pyydettiin tekemään piparkakkutalo. Viikon olen suunnitellut, eikä ihan se Notre Dame, mikä mielessä oli, toteutunut.

Mutta mennään maalaiskirkolla. Ledit vielä sisään, että saadaan vähän hohtoa ikkunoihin. Jos tätä edes ehjänä saa kuljetettua...

Kommentit (4)

Sunnuntaiateria
Kirjoitettu: 09.10.2011, 16:20:32 (Muokattu: 10.10.2011, 11:00:19)
Mussukan kavereita tuli kylään.

Menyy:

Savukalaa, jonka kylkeen paahdetaan uunissa pippurilla, merisuolalla, valkosipulitahnalla ja oliiviöljyllä maustettua kesäkurpitsaa, munakoisoa, fenkolia, paprikaa ja punasipulia.

Salaattina parista eri lehtisalaatista, rucolasta, kirsikkatomaateista, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetusta fetasta, aurinkokuivatuista tomaateista, vihreistä pavuista, tuoreesta basilikasta ja oreganosta sekä öliiviöljystä, pippurista, suolasta, valkoviinietikasta ja soijakastikkeesta koostettu pieni vihersalaatti.

Toki kylmää valkoviiniä on huuhteluaineena.

Laiskana tarjoan jälkiruoaksi tuoreesta ananaksesta, kiivistä, päärynästä ja viinirypäleistä tehdyn hedelmäsalaatin kermavaahdolla ja tummalla minttusuklaalla höystettynä. Toki vähän portviiniä kylkeen.

Ai mitä ihmeellistä tässä on? No, tämä on käytännössä täysin hiilihydraatiton ateria, valkkarin ja portviinin sokeria lukuunottamatta.

Ilman pastaa, perunaa, riisiä ja leipää, puhumattakaan sokerista, voi saada erinomaisen hyvää ruokaa aikaiseksi. Virallinen ruokakolmio aiheuttaa meikäläiselle vain turvotusta ja ilmavaivoja, joten voi painua kuuseen kolmionsa kanssa suomalaiset ruoka-asiantuntijat. Nih.

Tästä se lähtee.

Kommentit (0)

Kesästä syksyyn
Kirjoitettu: 04.10.2011, 22:57:35 (Muokattu: 04.10.2011, 23:01:47)
Syksy saapui jälleen. Harmaata, joskin väreissä hehkuvat puut hieman piristävät maisemaa. Märkääkin.

Kesä meni remontoidessa äidin asuntoa ja huonekaluja rakennellessa. Mussukan kanssa ei juuri kesälomaa ollut meikäläisen huhkiessa hellepäivät maalien ja puutöiden parissa.

Vahinko otettiin takaisin viime viikolla. Olimme molemmat viikon sairaslomalla. Kotona, kalsarit jalassa sohvalla maaten ja kerryttäen nenäliinavuoria sohvapöydällä, sivupöydällä, lattialla...

Yskittää vieläkin.

Kirjoittelen Porvoosta. Lähdin viikoksi kiertelemään Suomea ja tapaamaan opiskelututtujani.

Työnteko on jäänyt vähän vähälle. Yritän karistaa niskastani Suomalaisen työtä yli-ihannoivan kulttuurin syyllistämistä siitä, etten ole töissä. Tuttavien ja sukulaisten kanssa jokainen keskustelu alkaa osapuilleen sanoilla "Mites työt?" Sitten ehkä joku kysyy, mitä Minulle kuuluu.

Teen töitä, mutta nyt otan vähän aikaa itselle. Leppoistan. Harrastukset ja yhdistystoiminta ja vaikkapa tuo äitin asunnon remontointi ovat kyllä pitäneet aikani järkevästi kulutettuna, vaikka eihän se sitä ole yhteiskunnan silmissä, jos en ole töissä.

Leppoistan silti, prkl.

___

Syksyn kulttuuririentokalenteri on täyttynyt valtavaa vauhtia. Olin kuuntelemassa H.B.G:n (Helsinki Brass Quintet) levynjulkistuskonserttia Raumalla ja toistamiseen John & Eleanoria katsomassa. Otin äidin mukaan keskiaikaiseen nukketeatteri-iloitteluun. Äiti piti kovasti älykkäästä ja erilaisesta esityksestä.

Seuraavaksi vuorossa on Fairy Queen semi-ooppera Porissa, jossa laulajana on hyvä ystäväni. Synttärilahjaksi sain mussukalta liput Il Tritticoon. Myöhemmin syksyllä sitten HOMO! ja Lainahöyhenissä, sekä tietysti Kantanäyn Ei Turus Mittää Homoi oo! -kabaree.

Ja tietysti Turun kaupunginorkesterin monet konsertit, sekä tietysti Sibelius-museossa pidettävät pienemmät konsertit. Onneksi pääsen suhteilla edullisesti kuuntelemaan, sillä eihän työttömällä hylkiöllä muuten olisikaan varaa "korkeakulttuuriin" ;)

___

Tein äiteelle makuuhuoneeseen mm. sängyn, yöpöydät ja lipaston. Lipastosta olen vähän jopa ylpeä, sillä elävä puu ja millintarkat liukukiskot ovat helvetillinen yhdistelmä saada toimimaan. Ohessa muutama räpsäisty valokuva. Sängyn pääty on harmaa, koska suunnittelin siihen vaihdettavan verhoilun. Harmaa materiaali on vaahtomuovi, jonka voi verhoilla millä kankaalla milloinkin haluaa :)

Vahauksen väri on vähän liian keltainen. Tuoli on isotätini perintöä. Lamput olen törsännyt joskus teininä. Isi ihmetteli, miksi 16-vuotias poika ostaa 800 markan lamput. Ovat käytössä vielä.

Seinässä on Teknoksen struktuurimaali, jolle näytin vähän tasoituslastan hammasreunaa. Päällä maali ja vähän kiiltävää lasyyria.

(Ei hyväksynyt .jpg tai .png -muotoisia kuvia, joten laitetaan sitten -gif-muotoisena. Surkea laatu.)

Kommentit (5)

Valtionvarainministeriön leikkaavia ajatuksia
Kirjoitettu: 31.05.2011, 23:07:49 (Muokattu: 31.05.2011, 23:17:59)
Ohessa Ylen uutisoimia ajatuksia valtiontalouden leikkauksista:

"Lapsilisien verottaminen toisi 500 miljoonaa euroa, josta valtiolle noin sata ja kunnille runsaat 300 miljoonaa." Lisäksi oli lapsilisien leikkaukset mainittu, eli leikkaukset ja verotus.

Herää kysymys, että keneltä leikataan? Toivottavasti vain niiltä, jotka eivät lapsilisiä tarvitse lapsista huolehtimiseen (tulot taloudessa yli 4000€/kk esimerkiksi).

Toinen kysymys on lapsilisien verotus. Laskettaisiinko lapsilisä suoraan verotettavaksi tuloksi niin, että se myös lisäisi bruttotuloja kokonaisuudessaan. Tällöin se lisäisi kokonaisveroprosenttia, eli lapsilisän saaja maksaisi kaikista palkkatuloistaan korkeampaa prosenttia. Veronkorotus siis. Vai olisiko lisällä kiinteä prosentti vai kenties sama prosentti kuin palkkatulolla ilman, että lapsilisää palkkatuloon lisättäisiin.

Onko joku laskenut mukaan myös ne kulut, joita uuden veromuodon täytöönpano tuottaa?


"Lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen säästäisi valtion menoja 50 miljoonaa euroa ja kustannussäästöjä siitä tulisi lähes kaksisataa miljoonaa."

Tätä kannatan, sillä vanhemman ollessa yksin kotona, voi siellä olla lapsi joukossa. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan pitäisi olla tapauskohtaista harkintaa.


"Arvonlisäverotuksen yhtenäistäminen lisäisi verotuloja noin kaksi ja puoli miljardia euroa."

Tämä tarkoittanee sitä, että joiltain pienempää arvonlisää nauttivilla aloilla korotettaisiin arvonlisäveroa joko 23 % tai sitten harmonisoitaisiin kaikki samalle tasolle, jolloin yleinen alv saattaisi laskea, mutta joidenkin alojen nousta. Joka tapauksessa, jotta tuo ko. summa saataisiin kokoon, nousee alvit kokonaisuudessaan nykyisestä tasosta. Onko otettu huomioon kulutuksen lasku yhdellä tai useammalla alalla alvin noston jälkeen?


"Kuntien valtionosuuksien leikkauksista paperissa on erilaisia malleja, joissa valtio säästäisi satoja miljoonia euroja."

Että näin, lisää velvollisuuksia ja sitten leikataan rahoja. Hienoa.


"Kotitalousvähennyksen pudottaminen 2 000 euroon paikkaisi valtion kassaa yli 200 miljoonaa euroa."

Onko 200 miljoonassa mukana laskettuna se, että kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvia töitä saatetaan teettää vähemmän ja tätä kautta menettää verotuloja, joita töitä tekevät maksavat saamistaan tuloista?


"Uusista liikenneväylähankkeista luopuminen toisi valtiolle runsaan sadan miljoonan euron säästöt."

Suomessa ei ole, anteeksi vain, varaa leikata mistään liikenneväylähankkeista. Rautatiet kirjaimellisesti mätänevät paikoilleen ja tiestö vaatii jatkuvaa vuosittaista ylläpitoa pysyäkseen edes nykyisenlaisessa huonossa kunnossaan, saati että sitä reilusti perusparannettaisiin. Lyhytnäköistä infrasta säästämistä, joka maksaa tulevaisuudessa paljon. Huolletaan nyt, eikä makseta sitten tulevaisuudessa isoja rahoja uudelleenrakentamisesta.

Ja samalla säästyy ehkä muutama ihmishenkikin, kun tiestö on kunnossa.


"Armeijan hankintamenoja lykkäämällä voitaisiin säästää sata miljoonaa euroa."

Kannatan. Johan niille 100 miljoonaa myönnettiin taannoin vuotuista kyseenalaistamatonta lisärahaa.


"Uusiutuvan energian tukiin eli niin sanottuun risupakettiin tehtävä kymmenen prosentin leikkaus vähentäisi valtion menoja noin kolmella kymmenellä miljoonalla eurolla."

Siis voi hyvää päivää, leikataan tulevaisuuden energiaratkaisuista vai?! Näihin pitäisi satsata kymmenen kertaa enemmän! Tyhmää ja lyhytnäköistä pitää kiinni vanhoista energiamuodoista vain sen takia, että niistä virtaa tällä hetkellä rahaa sisään.

Suomen teknologisella osaamisella voisimme luoda jotain oikeasti tuotantokelpoista teknologiaa, jota myydä ulkomaille. Nyt valtio on niin vastahankainen, että menee tässäkin kohtaa valitettavasti hyvät rahat ohi sivu suun. Vähän kuin olisi 1900-luvun alussa pitänyt kiinni höyrylaivoista, koska hiilistä sai hyvän veron. Samalla ihmiset opettelivat lentämään mantereelta toiselle, eikä ketään kiinnostanut sen jälkeen enää laivailla Euroopasta Usaan. Ontuva esimerkki, mutta....

Toivotan onnea ja järkeä hallitusneuvotteluihin, ja samalla toivon, ettei viivytystaktiikka toimi Kokoomuksen puolelta. Pitäkää pienet puolueet kiinni avainkysymyksistänne!
Kommentit (5)

Akateeminen köyhyys
Kirjoitettu: 30.05.2011, 12:25:24 (Muokattu: 30.05.2011, 12:27:21)
Köyhyyttä, voi köyhyyttä. Toukokuulta ei ole tullut palkkaa juurikaan, kuka nyt ottaisi jonkun valvomaan lapsien elokuvien katselemista. Mutta silti palkkaa tulee sen verran, että täytyy odottaa palkkakuitteja liitolle toimitettavaksi. Liitto käsittelee asiaa pari viikkoa ja kas, rahaa tulee joskus kesäkuun puolessavälissä. Saadut palkat kattoivatkin kivasti asumisen ja nyt loma alkaa Matti kukkarossa.

Matilla voisi olla edes kivat vatsalihakset ja öljytty kroppa.

Toki edellä oli vain ihannetilanne. Palkkakuitteja ei tule, koska on liikaa välillä vaadittu, että palkka maksettaisiin ajoissa. Näin ollen aina kun yksi palkka myöhästyy, myöhästyy myös pääasiallinen tuloni, eli ansiopäiväraha.

Hieman ärsyttää.

___

Kesäloma stressaa muutenkin. En osaa olla paikallani ja sitten kun sen vihdoin opin, olen paikallani 24/7 ja rapaudun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sopivaa välimaastoa ei meikäläiselle ole vielä löytynyt.

Tekemällä jaksaa tehdä paljon, tekemättä ollen ei tule tehdyksi yhtään mitään. Hädin tuskin suihkuun jaksaa kerran päivässä raahautua.

Eniten ärsyttää opettajan se, että jonkinlaisesta säällisestä tulosta voi unelmoida seuraavaksi syyskuun lopulla, jos silloinkaan.

Yhtään työpaikkaa ei ole tippunut. Hakijoita on paaaljon ja monet paikat etukäteen näemmä päätettykin. Siinä sitten räpistellään.

Harkitsen laukun pakkaamista ja muuttamista opettajaksi johonkin korpeen. Tosin en osaa hiihtää tai mitään muutakaan "pitäähän nyt jokaisen osata"-juttua, joten lienen kummajainen Suomen uljaalla maaseudulla.

Siwan kassalle ehkä sitten. Vaikka ne tuppaavat palkkaamaan nättejä tyttöjä. Sellaisesta ehkä pienellä ehostuksella voisin mennäkin. Not.

Ärsyttää toisinaan, että meikäläisen mieliala on suorassa suhteessa pankkitiliin.
Kommentit (1)

Kaikkitietämätön Wikipedia
Kirjoitettu: 12.05.2011, 08:30:14 (Muokattu: 12.05.2011, 08:30:39)
Mopsia hieman ärsyttää. Oppilaiden kanssa, kun etsii tietoa, on ensimmäinen ja selvin vaihtoehto Wikipedia.

Ok, ihan ok-juttu, ei siinä mitään. Sieltä itsekin yleensä aloitan tiedonhaun.

Ongelma on siinä, että lapsilla tiedonhaku tuntuu olevan vain ja ainoastaan Wikipedia. Muuta ei tarvita, koska Wikissä "on kaikki".

Ei ole, perkele. Ja sekin mitä on ei ole aina luotettavaa.

Kirjasto on kauhistus monelle nuorelle. Ei olla totuttu käymään kirjastossa ja ylipäätään kirja käyttöliittymänä on outo monelle. Valitettavasti, sillä vaikka netti pursuaakin tietoa, ei se ole yhtä tarkastai läpikäytyä kuin kirjallisuuden vastaava.

Netti ja tietokoneet ovat muutenkin valtavassa osassa nuorten elämässä. En pidä tätä pelkästään hyvänä asiana, vaikka tietokoneen käyttötaidoista onkin hyötyä. Sen lisäksi, että taidot rajoittuvat vain tiettyihin sosiaalisiin palveluihin, eikä esimerkiksi työelämässä tarvittavien sovellusten hallintaan (monet oppilaat kun eivät osaa ihan perusasioitakaan tekstinkäsittelystä), tietokoneen käyttö rajoittaa ajattelua liikaa yhdenlaiseen muottiin.

Ei kaikki ole aina sormenpäiden ulottuvilla. Joskus käymällä vaikka siellä kirjastossa, saattaa saada aivan erilaisia elämyksiä ja näkökulmia kuin saa kotona omassa huoneessa istuskellen. Liikunnasta puhumattakaan.

Epämääräisen bloggaukseni ei etene järkevästi. Tätä se netti sitten tuottaa, liian helppoa sisällöntuotantoa.
Kommentit (1)

A question
Kirjoitettu: 10.05.2011, 14:07:38
How old would you be if you didn't know how old you are?
Kommentit (2)

Kiusaamisen ymmärtämistä
Kirjoitettu: 06.05.2011, 20:45:52 (Muokattu: 06.05.2011, 20:57:02)
Kiusaamista, kouluissa ja työpaikoilla, on pohdittu paljonkin, niin ammattipiireissä kuin mediassakin.

Ilmiö on monimutkainen, mutta samalla oudoksuttaa sen tuominen "uutena" juttuna näkyviin.

Ainahan on ihmisiä sorsittu, ja joku voisi väittää sen kuuluvan kasvuprosessiinkin.

Itse olen sitä mieltä, että fyysinen ja henkinen väkivalta tulee tehdä näkyväksi, sen mahdollistavat tekijät poistettava parhaan kyvyn mukaan ja aina näitä todettaessa niihin on puututtava. En ole niin naiivi, että olettaisin esimerkiksi opettajien pystyvän havaitsemaan edes 25 % kaikesta kiusaamisesta, mutta toisaalta, olen sitä mieltä, että tietty ihmissuhteiden opettelu kuuluu elämään, eikä kaikkea voi pitää aina kiusaamisena.

Ehkä nykymaailmassa ihmiset ovat liian herkkiä, kasvaneet liiassa pumpulissa? Ehkä juuri tästä syystä kiusaamiseen pitäisi puuttua. Vai onko tämä juuri se syy, miksi ilmiötä pitäisi sietää? Arvovalintoja.

___

Kiusaaminen on minulle henkilökohtainen ilmiö. Minua kiusattiin yläasteen ajan ja vielä jäänteitä seurasi, amiksen sijaan, lukioonkin. Kiusaaminen oli nimittelyä ja fyysistä tönimistä, tavaroiden viemistä ja sen sellaista. Ikävää kaikin puolin.

Minäpä vain olin sangen omapäinen ja itsetunnolla varustettu ihminen, joten suhtauduin kiusaamiseen, hmm, asiallisesti. Välillä annoin turpaan, mutta pääasiassa, pikkuvanhana, annoin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kunnes kyllästyin, ilmoitin asiasta luokanvalvojalle ja koko kiusaajaporukka oli sitten koulukuraattorin juttusilla.

Eniten minua ihmetytti se, että pahin kiusaaja tuli valittamaan minulle ja ihmettelemään oikeasti, miksi olin mennyt moista kertomaan.

No kaverilla on nykyään keliakia ja muutenkin hän on jäänyt vähän kelkasta.

Vahingoniloa, kyllä, mutta tiesin näiden kaverien jäävän jonnekin taakseni, mitattuna nyky-yhteiskunnan arvoilla, joita ovat koulutustaso ja asema yhteisössä.

Yläasteen kiusaamisesta ei ole jäänyt muuta vauriota kuin se, etten osaa kunnolla Suomen äidinkieleen liittyviä asioita. Jostain syystä häirintä onnistui pilaamaan tuntikeskittymiseni.

___

Aakkosia ihmisen psykologiasta. Aggressiivisuus on perustunne, se johon turvaudumme aina, kun mitään muuta ei ole hallussamme.

Yhteiskuntamme ja yhteiselomme perustuu aggressiivisuuden tietoiseen hallintaan. Muuten emme pysty elämään yhteisönä.

Aggressiivisuus on kuitenkin niin voimakas ja primitiivisesti laukeava tunne, että sen hillintä vie voimia. Vai voiko joku sanoa, ettei joutuisi päivittäin hillitsemään itseään niin pienissä kuin suurissakin tilanteissa.

Kiusaaminen johtuu monesti joko siitä, ettei ymmärrä yhteisön normeja tai siitä, että purkaa pahaa oloaan aggressiona, sinä helpoimpana tapana, johon aina turvaudumme viime kädessä. Monesti on kyse näide molempien yhdistelmästä.

Hyökkäykset sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät edusta valkoisen kantasuomalaisen perityyppiä, ovat lisääntyneet.

Asiasta kirjoittelee mm. Mielonen:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/N%C3%A4k%C3%B6kulma+Suomessa+lis%C3%A4%C3%A4ntyneest%C3%A4+rasismista+Nyt+riitt%C3%A4%C3%A4/1135265931798?fb_ref=fb-recommend&fb_source=home_oneline

Herää kysymys, lisääkö perussuomalaisten kannatus ja tietyn ideologian saama lisänäkyvyys väkivaltaisuutta? Vaikea sanoa, mutta väitän, että tiettyjen asioiden ääneen sanominen sellaisen henkilön taholta, joka on auktoriteettiasemassa, sallii joillekin päästää aggressiivisuuttaan ikään kuin luvallisesti irti.

Yhteiskunta ei välttämättä hyväksy väkivaltaista käyttäytymistä yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta viesti kuitenkin saattaa olla, että nyt voin mätätä bussikuskia turpaan kun tekee mieli purkaa aggressiota. On lupa olla käyttämättä niin paljoa energiaa aggression hillitsemiseen.

Toki tämä aggressiivisuus kohdistuu helpoiten vähemmistöihin. Kuka nyt niin tyhmä olisi, että alkaa enemmistöä mätätä turpaan? Siinähän voisi itselle käydä huonosti. Pienempäänsä on aina parempi käyttää aggressionpurkukanavana.

Toivon vain, että yhteiskunnan vastaus lisääntyvään vähemmistöihin kohdistuvaan aggressiivisuuteen ei ole ilmiön hiljainen hyväksyntä, eikä edes nykytilanteessa toimivat normit, vaan ilmiöön täytyy vastata vähintään yhtä voimakkaalla vastareaktiolla, mielellään voi vähän ampua ylikin. Emme saa antaa viestiä, että oman itsehillinnän voi antaa pettää, ja seurauksien kaatumista vähemmistöjen siedettäväksi.

___

Miksi kiusaaminen on pohdinnassani? Opettajana se on ainainen ilmiö ja päivittäin vastaantuleva.

Oikeastaan tarkoitukseni ei ollut suoltaa sosiologis-psykologista peruskauraa, jonka jokainen päivän sosiologianlaitoksella istunut olisi pystynyt kertomaan, vaan ottaa kantaa erääseen tapaukseen työssäni.

Luokkani tyttö tuli itkien sisälle. Häntä oltiin haukuttu neekeriksi pallopelin tuoksinassa.

Suutuin valtavasti. Ja aloin välittömästi hyvänä itsereflektoivana opettajana käsittelemään suuttumuksen tunnettani, sillä opettajana tuollaiset tunteet täytyy tietysti tunnistaa, mutta ne täytyy myös tietoisesti pystyä käsittelemään ja jäljittämään syy niihin.

Miksi siis suutuin? Päivittäin lapset nimittelevät toisiaan, toisinaan vakavammin, toisinaan vähemmän vakavasti. Aina joku loukkaantuu jostain, jota en pidä haukkumisena itse ja toisaalta toinen ottaa mielestäni pahastikin sanotun leikkinä.

Mietin erilaisia haukkumissanoja. Olet tyhmä, olet läski, hiton idiootti, oot tosi surkee tyyppi, vitun neekeri. Päädyin siihen, että läskiksi voidaan haukkua ketä vain, tyhmäksi vielä useampaa. Nämä sanat ovat kokeneet tietyn inflaation, vaikka toki nekin satuttavat ja käyttäjästä riippuen välillä paljonkin. Silti, tyhmää käytetään hellittelyyn, läski on jossain tapauksissa lähes neutraali (ja paino on asia johon voi vaikuttaa, vaikkei tämä nimittelyä oikeutakaan).

Idiootti tulee vahingossa meidän kaikkien suustamme.

Mutta neekeriksi haukkuminen on tietoisempaa, pahantahoista, aina tarkoituksellisesti sanottua. Läski voi olla hieman ylipainoinen tai todella pulska, tai vain hellittelysana kahden anorektisen välillä. Tyhmäksi voidaan kutsua pienekin asian takia, harvoin asiaa niin edes tarkoittamatta. Neekeriksi ei kutsuta ketään ilman pahaa tahtoa, sillä asiaa ei voida ymmärtää mitenkään muuten kuin ihonvärin perusteella nimittelyksi. Ei vielä Suomessa ainakaan, jossa kyseessä on selvä vähemmistö. Ehkä yhteiskunnassa, jossa 99 % on mustia, sanalla saattaisi olla lievempi merkitys. Mutta Suomessa sillä ei ole.

Tästä syystä suutuin. Joku halusi todella satuttaa. Ja tuntien sanojan, älykäs lapsi, tiesin myös tarkalleen hänen tietävän mitä suustaan päästi.

Asia käsiteltiin, asialliset kasvatuskeskustelut käytiin. Koulu ja maailma rullaa jälleen eteenpäin.

Pelkäänpä vain, että tyttö elää pienessä samanlaisessa epävarmuudessa ja pelossa kuin minäkin. Koskaan ei voi tietää kuka juuri nyt ja tässä haluaa päästä itsehillinnän tuskasta ja purkaa sinuun omaa pahaa oloaan. Neekeri ja homo ovat vapaata vähemmistöriistaa Idiooteille purkaa omaa oloaan.
Kommentit (3)

Kevätstressiä...
Kirjoitettu: 04.05.2011, 20:23:11 (Muokattu: 04.05.2011, 20:24:38)
Meikäläisellä on sellainen vieno kevätmasis. Odottaa kesää, viikot vierivät hitaannopeasti. Stressaavaa, kun ei tiedä onko ensi viikolla töitä vai ei. Yhtä kuluttavaa kuin opettaminen päivittäin on se, ettei tiedä onko opettamista laisinkaan.

Odotan siis kesää, jolloin voin aidosti nostaa jalat pöydälle ilman murhetta siitä, että joku soittaa töihin.

Lomaa työttömyydestäkö? Kenties.

Ansiopäivärahalla ei kannata edes haaveilla kesätöistä, sillä ne olisivat palkaltaan päivärahaa vastaavia. Parin lisäsatasen vuoksi ei viitsi raataa.

___

Harkitsimme mussukan kanssa pyöräretkeä Ahvenanmaalle. Varata joku mukava pieni hotellihuone Maarianhaminasta ja pyöräillä sinne. Turusta pari lossia ei ole paha nakki.

Olen aikanaan, joskus 11-12-vuotiaana pyöräillyt saman ikäisten serkkujeni kanssa ahvenanmaan ympäri. Losseilla menimme ja tulimme.

Eipä vanhemmat silloin murehtineet pedofiileistä. Minun on vaikea kuvitella nykyvanhempien päästävän esiteinejä viikon pyöräreissulle yksinään :S

___

John - Eleanor oli erinomaisen mainio! Syksyllä jatkuvat näytökset. Kannattaa tulla kauempaakin.

___

Tänään neljäsluokkalainen tyttö luokalta, jota opetin koko viime syksyn, totesi minulle päivän sijaisuuteen kuuluneen liikunnantunnin päätteeksi osapuilleen seuraavasti:

"Ei kannata mopsi-opettaja ottaa vakavasti noitten tyttöjen haukkumista."

Mukavaa, että joku välittää. Opella on kyllä paksu nahka, no worries. Nyt lähinnä murehdin tyttöä, joka tuon totesi, sillä hänellä on paha tapa ottaa maailman huolet kantaakseen. Ylitunnollinen muidenkin puolesta.

Kehaisipa työtäni eräs kollegakin sijaistaessani Turun päässä. "Hyvin sulta tää pysyy hanskassa, ei kaikilta onnistu!". Samainen opettaja kävi lähes jokaisella tunnillani päivän aikana toimittamassa asiaa jos toistakin.

Liekö luullut minua ensimmäisen vuoden opiskelijaksi? Eivät tuossa koulussa meikäläistä muista. Joka armoton kerta kun sinne menen, alkaa keskustelu osapuilleen sanoin "no, missäs vaiheessa opinnot ovat?".

Osa tosin jo muistaa nimeni.

Tästä syystä en pidä suurista kouluista.

___

Huoh, tulisipa jo huominen, sillä perjantai näyttää toistaiseksi vapaalta. Vaan ei voi tietää, voi joutua töihin. Ei voi orientoitua vapaaseen eikä työpäivään, kun ei tiedä.

Ärsyttävää päivästä toiseen elämistä ja löysää hirttä.

Tälläisessä työrytmissä on se, että joutuu kaiken muun elämän sopimaan sen mukaan, että saattaa olla töissä. Joutuu siis autohuoltojen ja parturiaikojen ja sen sellaisten kanssa kilpailemaan aikaa sitten menneistä iltapäiväajoista, koska ei päiväsaikaakaan voi varata. Voi olla nääs töitä.

Sitten töitä on kuitenkin sen verran vähän, että stressistä saa palkaksi aikamoisia pikkupennisiä.

Haitat ovat, palkkiota ei. Vähän vituttaa.
Kommentit (1)

Yhdistystyön realiteetteja
Kirjoitettu: 29.04.2011, 14:50:16 (Muokattu: 29.04.2011, 14:51:25)
Muutamia huomioita aktiivisesta yhdistystyöskentelystä.


1) Mitä enemmän teet itse vapaaehtoisesti, sitä selvemmäksi käy, kuinka vähän toiset tekevät.

Hallituksessa istuvat kaikki samoin valtakirjoin jäsenistön valitsemina. Toiset vain tekevät enemmän yhdistyksen hyväksi kuin toiset. Aktiivisimmat väsyvät nopeasti toisten laiskuuteen. Syyksi ei riitä se, ettei ole aikaa osallistua. Silloin ei olisi pitänyt edes asettua ehdolle.


2) Mielipiteitä on kaikilla, toteuttamishalua tai -kykyä ei.

Liittyen edelliseen, nämä pulskina vierestä toisten ahertamista katsovat ovat kuitenkin aktiivisesti kommentoimassa toisten tekemisiä.

Tee ja kommentoi tai älä tee ja ole hiljaa.


3) Jos haluat jotain tapahtuvaksi, varaudu tekemään se itse.

Ideoita on turha heitellä, ne kannattaa itse myös toteuttaa, jos olettaa niiden joskus päätyvän käytäntöönkin. Liittyy kiinteästi edelliseen.


4) On olemassa keskustelua ja on olemassa liikaa keskustelua.

Yhdistystoiminta on vuorovaikutteista ja hallituksen tulee keskustella niin sisäisesti kuin jäsentensäkin kanssa. Toisinaan asioiden hoidon kannalta on kuitenkin parempi tehdä pienellä porukalla tai kokonaan itse ja vain ilmoittaa lopputulos. Konsensus ei aina toimi, vaan kuluttaa turhaa energiaa ja voimavaroja.


5) Hallitusvastuu ei suinkaan tarkoita sitä, että olisi jotain vastuuta - ainakaan kaikkien mielestä.

Jos olet valittu päättämään yhteisistä yhdistyksen asioista, olisi hyvä toisinaan ilmaantua hallituksen kokoukseen, jossa asioista päätetään.

Onko ärsyttävämpää kuin hallituslainen, joka tulee kokoukseen ihmettelemään, että mikä on tämä asia josta puhutaan ja josta hän ei ole kuullut mitään. Tai mielipide asiaan, joka on jo päätetty pari kokousta sitten.

Lue pöytäkirja edes, jos et pääse paikalle.

Tässä kohtaa on hyväksi todettu tapa todeta kyseiselle kysyjäkommentoijalle yksinkertaisesti: "viittaan kokouksen 3-2010 pöytäkirjaan".


6) Passiivit pois pöytäkirjoista

Pöytäkirjassa ei lue koskaan "asia x hoidetaan". Tunnetusti passiivi tarkoittaa sitä, ettei tekijää tunneta. Yhdistystyössä se tarkoittaa sitä, ettei kukaan hoida.

Pöytäkirjassa lukee, vaikka sitten sihteerin itsensä päättämänä, että "Y hoitaa asian X".



Ohessa muutamia toteamiani turhaumia kanssaihmisten kanssa työskentelystä. Jos tekstistä kuultaa läpi marttyyrius siitä, että toiset tekevät enemmän kuin toiset ja kenties vielä ihan omasta halustaan ja itse olisin tällainen yliaktiivinen aktiivi, niin olet saattanut jopa tulkita oikein.

Yhden yliaktiivisuus ei ole toiselle oikeutus olla aliaktiivinen siihen vastuuseen nähden, jota on valittu hoitamaan.
Kommentit (2)

Paras seksivertaus
Kirjoitettu: 27.04.2011, 16:47:14
Elämäni ehkä paras kuvaus seksistä on tullut erään ystäväni, suorasanaisen sellaisen suusta:

"Työntö ja tuijotus"

Kaikki oleellinen.
Kommentit (0)

Vauva
Kirjoitettu: 25.04.2011, 11:18:43
Pyörähdimme Porvoossa tuttavapariskunnan luona. Aurinko paistoi ja ajomatkakin sujui ongelmitta, kun ei käyttänyt navigaattoria (oletteko huomanneet, että tien vieressä on sellaiset kyltit, joissa lukee, mihin tietä pitkin oikein pääsee?!).

Tuttaville on pyörähtänyt jälkikasvua joulun tienoilla ja nyt noin nelikuukautinen pallero pyörii jaloissa.

Siskon moniongelmaisten lasten (sairastelua, allergioita, perinnöllistä rasitetta jne.) jälkeen oli mukava huomata, että joillekuille siunaantuu myös helppoja vaaveja. Vai mitä sanotte vauvasta, joka on pääasiassa iloinen (paitsi kun nälkä iskee) ja nukkuu mukavasti aamupäivään asti.

Ehkä näin vain parhaat puolet tai sitten uhmaikä hoitaa pehmeimmät kulmat vähän terävämmiksi. Tai sitten olimme mussukan kanssa vain niin pahuksen mukavaa seuraa, että vaavi oli hyvällä tuulella :)

___

Totesin kuitenkin, että ehkä en halua lasta itselleni, ainakaan nyt. Ja jos joskus tuleekin sellainen olo, että voisi kokemustaan elämästä jakaa ja katon tarjota jollekulle, luulen, että kyseessä on sijoituslapsi tai sitten adoptio. Minulla ei ole tarvetta pilata kenenkään elämää omilla geeneilläni.
Kommentit (3)

Ontuvaa(ko) kirjoittelua?
Kirjoitettu: 24.04.2011, 08:00:09
Sipilän tämänkertainen kolumni on kevyesti hämmentävä. Joko en osaa lukea sarkasmia tai ironiaa rivien välistä tarpeeksi tehokkaasti, tai sitten kirjoittajan arvostelukyky on (mielestäni) hieman heikentynyt Unkarin perustuslain ottamisessa mukaan esimerkiksi.

Kolumni: http://www.hs.fi/juttusarja/sipila/artikkeli/V%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4+huomiota/1135265613474/?cmp=tm_etu_kolumni

Ehkä olen vain liian vakavamielinen ymmärtääkseni, miksi muiden esimerkkien joukkoon on laitettu ihmisoikeuksia oikeasti polkeva Unkari?
Kommentit (2)

perussinipuna
Kirjoitettu: 19.04.2011, 10:04:41
Vaalit olivat ja menivät. Mitä jäi käteen?

Vaalien tulosta nyt on puitu enemmän tai vähemmän asiantuntevasti mediassa, joten mitään sen suurempaa analyysiä en ala itse kirjoitella.

Todettakkoon kaksi asiaa:

1) Minua ihmetyttää täysipäisten järkevien ystävieni facebook-kommentit, jotka edustavat yksinkertaista tunnereaktiota tapaan: "Muutan vittu pois Suomesta!", "En tajuu miten tommonen idiootti voi voittaa?!" jne.

Kommentit ovat pitkälti yhtä yksisilmäisiä kuin oli Perussuomalaisten kampanjoinnissaankin käyttämät iskulauseet. Jospa nyt emme sortuisi mihinkään näin yksinkertaiseen joukkokauhuun.

2) Mielestäni pahin virhe, joka voidaan tehdä nyt, on persujen aliarviointi ja loanheitto. Valitettavasti Vihreät saivat osaltaan kokea vaalitappion ehkä siksi, että alentuivat parjaamaan persuja, eivätkä sen sijaan keskittyneet asia-argumentointiin.

Jos haluamme haastaa persuja, tehtäköön se antamalla heille heidän haluamansa vastuu hallituksessa. Sen jälkeen esitämme asiallisesti kysymyksemme vaikeiden asioiden hoidosta ja tivaamme asiantuntevaa ja järkevää vastausta niin kauan, että sellaisen saamme. Enää ei riitä vastaukseksi pieni itku siitä, ettei saa puheenvuoroa.

___

Minua eivät niinkään murehdituta persujen vaalivoitto, vaan se, että käytännössä kaikki heistä ovat täysin ummikkoja politiikassa. Järjestelmän tuntemattomuus isoja asioita päätettäessä on vaarallista. Puhumattakaan siitä, että persut ovat tasaisesti osoittaneet edustajiensa tietämättömyyttä perusasioista.

Kuten Katainen totesi, on täysin hyväksyttävää odottaa edes perusasioiden tuntemusta edustajilta.

Pieni lainaus Kike Elomaan nettisivuilta tähän kohtaan, virheineen kaikkineen: "Kysymys kuuluu : Kuinka voidaan rakentaa mannerlaattojen päälle valtava määrä voimaloita, vaikka maanjäristyksiä on jatkuvasti alueella ?"

Toinen mediassakin esiin nostettu murheenaihe on persujen kantojen tietämättömyys. Puolue on sisäisesti niin hajanainen monissa, varsinkin vähemmistöjä koskevissa, asioissa, ettei voida oikein ennustaa heidän kannanottojaan tai äänestyskäyttäytymistä.

___

Henkilökohtaisesti murhedin vähemmistöasioiden jäämistä kaiken muun jalkoihin, sillä tuskin Kataisella tai Urpilaisella on intoa ajaa vähemmistöasioita, kun puolueen omien ideoiden läpivieminenkin vaatii tappelua.

Toisaalta meillä on vihdoinkin vallassa kolme täysin erilaista puoluetta (no, vähän ylikorostaen). Saatamme siis nähdä jopa aitoa kansalais- ja poliittista keskustelua. Toisin oli porvarihallituksessa, jonka ei oikeastaan tarvinnut kuin ilmoittaa päätöksista, niin vahva oli edustajien enemmistö kokoomus-keskustalla.

Nyt täytyy ehkäpä perustella pöytään laitettavat asiat paremmin, jotta ne saa menemään läpi.

Demokratiaa, ehkäpä.

___

Jotta nyt osoittautuisin yhtä lapselliseksi kuin muutkin tuttavani, todettakoon, että huudahdus "Nyt tuli iso Jytky!" saa minussa lähinnä aikaan assosiaation kaksivuotiaasta, joka on juuri kakannut valkoiselle matolle ja julistaa nyt urotekoaan. Toiset siivoavat jäljet. Tahra ei ehkä koskaan lähde.
Kommentit (2)

Vaalia
Kirjoitettu: 17.04.2011, 15:27:11 (Muokattu: 17.04.2011, 15:29:16)
Ääni annettu. Olisin äänestänyt vasemmistoa, mutten halua Arhinmäkeä tukea. Vihreät siis saivat ääneni.

___

Olen huvittuneena kuunnellut joidenkin nuorten mutinaa siitä, miten vihreät ovat pettäneet lupauksia, Suomeen tulossa ydinvoimaa jne., talousuudistuket hirvittävät ja työnantajiltakin katosivat pakolliset maksut.

Vihreitä halutaan nyt rangaista hallitustyöskentelystään.

Miksi tämä on huvittavaa? No, ensinnäkin yksikään puolue ei voi toteuttaa ideologiaansa täysimittaisesti hallituksessa. Suomessa tehdään konsensuspolitiikkaa, monen äänen kokoelmaa. Toiseksi, mikä pointti on rangaista puoluetta (joka siis äänesti ydinvoimaakin vastaan) jättämällä äänestämättä ja viemällä puoleen viimeisetkin mahdollisuudet edes istua siinä pöydässä, jossa asioista oikeasti päätetään (valiokuntien lisäksi siis)?

Ylipäätään oman puolueen toimia ei ehkä kannata tarkastella yhden vaalikauden mittaisina. Eihän neljässä vuodessa paljoa saa aikaan, ainakaan niin kauan kun on useampi kuin yksi tai kaksi puoluetta!

Samoin paasaaminen yksittäisistä ehdokkaista on hieman outoa. Mielummin katson todennäköisimmän ääniharavan ja pohdin, pidänkö hänestä poliitikkona, sillä vaalijärjestelmämme äänet kun menevät käytännössä eniten ääniä saaneen hyväksi. Esimerkiksi Turun alueella Ville Niinistö on vihreistä todennäköisesti suurin ääniharava (jo edustaja ja Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja), mutta kaveri ei ole mielipiteiltään minulle sopiva (lähes kokoomuslainen!). Olen saanut lukea myös hänen kirjoittamansa, valitettavasti sangen valittavan ja lapsellisen, virallisen sähköpostinsa. Pisteet putosivat. Hänestä huolimatta, omaa periaatettani hieman rikkoen, äänestin kuitenkin vihreitä.

Vaali-iltakin on poikkeuksellisen mielenkiintoista seurattavaa. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa vihreiden pärjääminen, oman ehdokkaan läpipääsy ja se, kumpi on pääministeri, Katainen vai Kiviniemi? Vaikuttaa siltä, että em. joko pysyvät palleillaan tai vaihtavat niitä keskenään...

Sitä odotellessa nautin auringosta - sisällä tosin :)
Kommentit (0)

Aww
Kirjoitettu: 15.04.2011, 16:13:50
Istuskelin kirjoittelemassa muistiinpanoja ekaluokkalaisten pakertaessa aapisen parissa. Luokan tytöistä yksi käveli siihen opepöydän luo, otti katsekontaktia ja totesi: "Oot tosi kiva ope". Sitten tyttö käveli takaisin paikalleen tekemään tehtäviään.

Ope jäi katsomaan perään ja miettimään, että monen muun alan parissa työskentelevä ei saa yhtä hyvää ja suoraa palautetta koskaan urallaan. Ihan kiva :)
Kommentit (0)

Kelpaamaton
Kirjoitettu: 14.04.2011, 20:29:22
Työnhaku on turhauttavaa. Jotenkin tuntuu, että kaikki muut ovat töissä ja minä en.

Sitten sitä nerokkaan epäloogisesti ajattelee, että itsessä on jotain vikaa. Ehkä pitäisi ensin hakea lisää töitä ennen pikaisia hätäisiä johtopäätöksiä.

Työkokemuksen puute on valitettavaa. Minulle on eräs rehtori sanonut, että valitettavasti alle kaksi vuotta kokemusta omaavia ei voi Turun alueella edes harkita haastatteluun, sillä työkokemus on automaattisesti valitusperuste, jos joku on ollut kauemmin töissä. Parin työvuoden jälkeen kokemuksella ei ole väliä; kolme vuotta tai kuusi vuotta ei enää vaikuta, jos on muita perusteita palkata vähemmän kokenut.

Nyt on auki eräs paikka, jonka oikeasti haluan ja jonka missaaminen oikeasti vituttaa. Tuskin saan.

Antaas ny kattoa. Luterilaisen työetiikan ja -moraalin maassa työ määrittää ihmistä. Ilman työtä olet...
Kommentit (3)

Pakanat
Kirjoitettu: 13.04.2011, 07:48:43
Koulujen uskonnonopetus on minulle pieni pala kurkussa. Tekee ihan oikeasti vähän pahaa laittaa oppilaita opiskelemaan raamatun satuja. Minulle eräs uskonnollisempi ohjaava opettaja koulutusaikana antoi pitämästäni uskonnontunnista tasan yhden palautteen: "Ne ovat Raamatun t a r i n o i t a eivätkä mitään satuja!"

Jepjep, satuja siis, tarinoita, who cares about the semantics.

Joudun keskustelemaan kirjan sisällöstä ja tarinanpätkistä. Miten Jesse oli sellainen heppu, että antoi kaikkien tulla hänen tykönsä blaablaa. Vaikka kuinka yritän tuoda taustalla olevia teemoja hyväksynnästä ja avarakatseisuudesta ja toisten kunnioittamisesta oppilaiden arkipäiväisiin kokemuksiin, on kuitenkin naaman edessä opetussuunnitelman mukainen kirja, joka näitä asioita käsittelee luterilaisuuden kautta.

Voisin erityisen miellyttävästi käsitellä näitä asioita ilman uskontokontekstia! Nyt uskonto kokee minun, ja monen muunikin opettajan, käsissä inflaation satutunniksi. Saduista lapset pitävätkin. Yritän olla liikaa korostamatta inhoani tunteja kohtaan, saati ärsyyntymistäni oppilaiden opiskelemiin teksteihin.

Otan ne satuina ja toivon, ettei totaalinen välinpitämättömyyteni näy. Teen siis virkavelvollisuuteni.

Oma lukunsa ovat seurakunnan päivänavaukset. Ne ovat onneksi monesti miellyttäviä lapsille ja aatteellisuus (=uskonto) pysyy taustalla. Mutta kuitenkin Jumala sitä ja Jesse tätä ja nyt rukoillaan, kun on saatu tämä virsi laulettua. Tietysti kaikille muihiin uskontokuntiin kuuluville täytyy järjestää valvonta, koska he eivät osallistu päivänavauksiin.

No, otsikon aiheeseen, pitkän saivartelun jälkeen. On pääsiäinen. Kristillinen juhlahan tämä, Jesse kuoli and so on, kinda like the idea, mutta teemme tänään(kin) oppilaiden kanssa pääsiäisaskartelua.

Virpomiskulttuuri on miellyttävää. Ei siksi, että pitäisin kakaroista, jotka heiluttelevat pajunoksia ovellani höyhenet pöllyten ja sitten kinuvat lisää sokeria palkaksi häiriöstä. Ei, vaan siksi, että virpominen on pakanallista. Suomalainen pääsiäinen on pakanallista. Noitia an all that, you know.

Tuottaa mielihyvää, että niin moneen suomalaiseen juhlaan kuuluu vielä suomalaisia pakanallisia (krissejen mielestä pakanallisia) on liittynyt niihin kaikkiin. Voin hyvillä mielin tuoda oppilaiden eteen vanhaa suomalaista perinnekulttuuria ja metsänjumalia ja taruolentoja ja antaa niille saman painoarvon kuin uskonnolle.

Onhan opetussuunnitelmassakin asiaa oman kulttuurin ja juurien tuntemisesta jne.

Uskontoa omalla tunnillaan, pakanaoppeja kaikilla muilla :)
Kommentit (9)

Parisuhde
Kirjoitettu: 09.04.2011, 20:59:58 (Muokattu: 09.04.2011, 21:00:15)
Kaikilla mittareilla mitattuna, elän suhteellisen normaalia onnellista parisuhde-elämää.

Tiedättekö, sellaista pyykinpesua ja rakastunutta kikattelua?

Homma vaan toimii. Voiko sitä enempää pyytää?

Paitsi että ei olisi ikävä, kun toinen on työmatkoilla :(
Kommentit (2)

Voiluoja.fi
Kirjoitettu: 09.04.2011, 18:30:12 (Muokattu: 09.04.2011, 18:30:50)
Tuore heterotuttava ja äiti (gotta love the categorizing) on koukuttanut itsensä netin vauvakeskustelupalstoihin. Kasvatusihmisenä olemme toki molemmat kiinnostuneita siitä, mistä työmaamme lähtee liikenteeseen, millaisissa käsissä nuoret vesat kasvavat ennen koulua.

Tyylipuhdas näyte vauva.fi-sivuston keskustelusta:

"Palstan vastaus on, että tue miestäsi, kyllä se perhe huutoa kestää. Voisitko ap miettiä, miltä tuntuu olla se poika, jota isä koko ajan kohtelee väärin. Poika saa sellaisen miehenmallin, että epäoikeudenmukaisuus on samaa kuin aikuisuus. Luuletko, että poika haluaa olla isona samanlainen kuin isä vai valitsee esim. homouden siinä vaiheessa, kun seksuaalisen identiteetin etsinnän aika on."

Eikö ole hienoa logiikkaa! Huutava epäoikeudenmukainen heteroisä saa pojan valitsemaan homouden, kun poika ei tietystikään halua olla huutava ja epäoikeudenmukainen hetero.

Hianoa joskus todeta, että oikeasti ihmiset ovat monesti juuri niin...niin...(kauniisti muotoiltuna) erilaisia, kuin on itse pelännytkin.

Miten opettaja saakaan erinomaisen yhteiskunnan täysin läpileikkaavan näkemyksen. Pelottava ammatti, sen vaan sanon.
Kommentit (3)

Onni olla alakulttuurissa
Kirjoitettu: 03.04.2011, 19:22:09
Tuli tässä taannoin mieleen, homoporukassa elokuvaa katsellessani, että olen oikeastaan omalla tavallaan etuoikeutettu kuuluessani monimuotoiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön.

Ymmärrän erilaisuutta eri tavalla ja kykenen kohtaamaan erilaisia ihmisiä eri tavalla kuin ehkä tavallinen valtavirtalainen (jos kukaan meistä oikeasti on vain valtavirtalainen; eiköhän kaikilla ole joku alaryhmä johon kuulua?).

Viimeaikoina olen ollut enemmän kontaktissa erilaisten sukupuolivähemmistöjen edustajien ja asioiden kanssa. Minulle outoa aluetta ja ehkä vähän "töllistellen" suhtaudun vieläkin. Sitten tajuan, kuinka luontevaa minulle loppuviimeksi, verrattuna siihen valtavirtapulliaiseen, on keskustella politiikasta miehen kanssa, joka näyttää paremmalta naisten vaatteissa kuin monet naiset, tai ihmisen kanssa, joka on läpikäymässä fyysistä sukupuolenkorjausprosessia. Tunnen useammankin valtavirtalaisen (viljelen termia), jotka olisivat solmussa pelkästään sen takia, etteivät tietäisi miten suhtautua vieressä istuvaan ihmiseen.

Ja tässä kohtaa paino sanalle ihminen. Sellaisiahan me kaikki olemme, huolimatta siitä mikä leima otsassamme on. Maalaisjärjellä päästään pitkälle, vaikka ei ihan varma olisikaan, mistä kaikesta voi keskustella. Kulttuureilla kun tuppaa olemaan erilaiset keskustelutavat ja sopivat keskustelufraasit, tabuista puhumattakaan.

Tyytyväisyyteni alakulttuuriin kuulumisesta realisoituu kiertäessäni eri kouluissa töissä. Osa opettajanhuoneista on masentavan heteronormittuineita ja osa jopa karikatyyrisiä heterohelvettejä. Pahinta koko asiassa on, etteivät ko. ihmiset tajua asiaa itse mitenkään.

Säälin oppilaita.

Pohdinkin taannoin, että miten mahtaisivat suhtautua opettaja ja koulu, jos oppilaille tarjottaisiin drag-show, asiallisesti ja lapsille suunnatusti tietenkin. Lapset ihastuisivat, mutta aikuiset liittäisivät asiaan ylimääräisiä merkityksiä, joita ovat imeneet itseensä kyseenalaisista lähteistä ja huhupuheista. Lapset ottaisivat asian teatterina, esityksenä, mitä drag onkin ja jollaisena se minun mielestäni pitääkin ottaa. Näen vain silmissäni tabloidiotsikot...

Heterohelvetti on osuva termi.
Kommentit (6)

Bloggailu
Kirjoitettu: 12.03.2011, 08:41:07
Kamalan vähän sanottavaa :S

Harmittaa välillä oikein, kun ei jaksa bloggailla, mutta kun kaikki oleellinen tulee sanotuksi parisuhteessa ja kavereiden parissa ja töissä jne.
Kommentit (0)

Kiintiömäärä?
Kirjoitettu: 12.02.2011, 10:01:34
Olen tässä vähän märehtinyt, erilaisia ryhmiä kun olen työssäni nähnyt, että liekö kiintiömäärä tiettyjä rooleja, oli ryhmä millainen tahansa?

En ole sosiologi ja siitä on aikaa, kun olen ryhmän roolien jakautumisesta mitään lukenut, tai ryhmäytymisen dynamiikasta ja prosessista yleensä. Aihetta toki on paljon tutkittu.

Tuntuu vain siltä, että joka porukassa on vähintään yksi jokaista stereotypiaa pellestä fiksuun ja urheilijatyyppiin, muutama avulias ja muutama yksinkertainen ja kaikkea siltä väliltä (anteeksi karkeat yleistykset). Tuntuu vain, että ryhmät ovat yllättävän samanlaisia ja roolit eri oppilailla samanlaiset.

Mitä yritän kysyä on, voiko olla roolityhjiötä, voiko yksi perusrooli olla missään ryhmässä täyttämättä tai täyttymättä? Vai ovatko tietyt käyttäytymismallit toisiaan ruokkivia ja toisaalta tarvitaanko toinen rooli, jotta toinen voisi olla olemassa, tasapainottavatko siis roolit toisiaan; jos on yksi pelle, muodostuuko ryhmään tasapainoksi sitten vaikkapa rooli järkevästi ja fiksusti käyttäytyvälle? Etsivätkö yksilöt sellaista roolia, jota ryhmässä ei ole ja täyttävät sen, toki omaan persoonallisuuteen ja temperamenttiin sopien? Muodostuvatko siis roolit samanlaisiksi, koska ovat suhteessa toisiinsa?

Voivoi, sosiologeja, anyone?
Kommentit (2)

Bättre folk
Kirjoitettu: 12.02.2011, 09:56:35
Koulutkin sijoittuvat erilaisten sosioekonomisten alueiden sisään. Tämänkertainen sijaistaminen tapahtui hieman paremman alueen koulussa.

Opehuoneessa kuuntelin - komean, mutta ah niin dorkan heteroalfaurosliikunnanopettajan - juttua eräästä alle 10-vuotiaasta oppilaasta ja liikunnantunnista.

Opettaja oli ihmetellyt, oppilas kun ei enää ekaluokalla ole, että miksi joku nainen oli solminut oppilaan luistimet, kun ne pitäisi jo itsekin osata kiinnittää. Tunnin kuluessa ope oli sitten puhutellut oppilasta ja todennut, että ei enää tällä luokalla tarvitse äitiä luistimia sitomaan.

Oppilas oli vain todennut, ettei se mun äiti ollu. Ope ihmeissään kysynyt, että kukas sitten se oli.

"Se oli meidän venäläinen au pair."

Hopealusikka suussa vai miten se oli?

___

Toinen oppilas, jolle minä vedin liiksaa, mutisi siinä luistelemaan mennessä, että me ollaan niitten "normaalien ihmisten yläpäässä".

Ihmettelin siinä ääneen, että mitä olette, normaalien ihmisten yläpäässä.

"Niin niinku normaalei, mutta sitten niinku yläpäässä", vastasi oppilas siihen.

Kysäisin, että mitä sitten on niinku teidän yläpuolella, jos te olette normaalien yläpäässä.

"No sitten tulee niinku oikeesti rikkaat!", vastasi oppilas siihen.

Ahaaa..., totesin.

Ja kotiin lähtiessä sai väistellä turkisäitien Bemareita ja Jaguaareja.

...ihan kivoja ne oppilaatkin siellä ovat, pienestä elitismin poikasesta huolimatta :)
Kommentit (0)

Autoilua
Kirjoitettu: 31.01.2011, 11:37:13
Viikonlopun saldoa autoilun saralta. Perjantaina, päivää ennen Tampereen matkaa, auto sammahti (tai no, minä taisin sammauttaa sen lumipenkasta lähtiessäni). Ja kas, syttyi moottorivikavalo tauluun. "Toimita auto lähimpään huoltoon". Nätisti moottori kävi, joten päätin jättää asian hautumaan lauantaiaamuun.

Valo hävisi itsestään, luojan kiitos. Pullo punkkua meni perjantaina järkytykseen. Nykyautot, hiukan känähtää ja heti valoa ruutuun. Toki huolto on 6000 km myöhässä...

Matkalla Tampereelle törmäsimme todelliseen ääliöön tiellä. Turku-Tampere välillä on yksi ohituskaista rakennettu. Siinä sitten pimeässä ajellessa, pientä lumisadetta ja liukasta tietä oli seurana, edellämme ajeli kaksi autoa. Etummaisin vanha iso maasturi ja välissämme meni Peugot. Ohituskaistan kohdalla pösö päätti lähteä ohittamaan sangen hitaasti matelevaa maasturia. Maasturi ensin kiihdytti, kuten jokainen ääliö ohituskaistan kohdalla, mutta sitten totesi, että kun toinen kiihdyttämisestä huolimatta meinaa mennä ohi, ajoi keskelle kahta kaistaa.

Siis keskelle kahta kaistaa. Eikä päästänyt ohi. Ja jatkoi mukavaa 75 km vauhtiaan siinä.

Törkeää liikenteen vaarantamista.

Eilisellä kotiinpaluumatkallamme kaarsimme tarkistamaan, jokohan kohta uimahallin remontti täällä Turussa on valmis. Ei ole, mutta tyhjällä parkkipaikalla olleessa Opelissa oltiin. Ikkunat olivat huurussa ja pari jalkaparia heilui ilmassa. Jollain oli mukava sunnuntai :)

Tänään sitten auto 60 000 km huoltoon. Odotan isoa laskua. Huokaus. Autoilu on sitten antoisaa.
Kommentit (0)

<< Tuoreemmat Vanhemmat >>

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy