• letala

Mitä on uskonvapaus?

Otsikon kysymys on jotenkin noussut mieleeni moneen kertaan preisidentin pitämän uudenvuodenpuheen jälkeen. Ei siksi, että olisin itse ottanut nokkiini presidentin toivotettua Jumalan siunausta puheensa lopuksi, vaan siksi, että niin kovin moni muu on ainakin verkossa kirjoittamansa perusteella tehnyt.

Onko todella niin, että uskonvapaus tarkoittaa joillekuille meistä sitä, että olemme oikeutettuja olemaan näkemättä tai kuulematta mitään uskontoihin liittyvää? Onko Vapaa-ajattelijoitten uskonvapauden rajoittamattomuuden nimissä minun luovuttava ristiriipuksestani, etten tulisi loukanneeksi heitä?

Edellä oleva on toki kärjistys, mutta nousee mieleeni aina kuullessani jonkun loukkaantuneen noista kahdesta sanasta. Sinänsä keskustelusta tekee merkillisen se, että Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärää ja sen vähenemistä käytetään perusteena sille, ettei olisi soveliasta presidentin toivottaa Jumalan siunausta. Miksi perusteeksi ei oteta kaikkien kristillisten kirkkojen yhteenlaskettua jäsenmäärää? Tai vielä laajemmin, kaikkien niitten uskontokuntien, joilla on jumaluus ja jotka voivat tulkita presidentin tarkoittaneen omaa jumaluuttaan?
Jotenkin minusta tuntuu, että vapaa-ajattelijat kuitenkin ovat vähemmistö edelleen, vai olenko väärässä? Onko Suomessa luovuttava kaikista niistä perinteistä, jotka jotenkin liittyvät uskontoihin, jottemme tulisi loukanneeksi ketään?

Ja lopuksi, jos ei kerran ateistisessa maailmankuvassa ole jumaluutta, niin miten kaksi sanaa, Jumalan siunausta, voi loukata niin hirvittävän syvästi? Silloinhan pitäisi olla aivan sama, vaikka presidentti olisi sanonut hupsis hei puheensa lopuksi.

5 kommenttia

Dragon-85

4.1.2013 01:01

Ehkä se "loukkaantuminen" kuitenkin suurelta osin johtuu siitä, ettei siunauksen toivottaminen oikein istu suomalaiseen puheenparteen, vaan se koetaan huonosti suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana lainana amerikkalaisesta poliittisesta retoriikasta?

letala

4.1.2013 22:13

Tai sitten se ei vaan ole tavallista mediassa toivottaa Jumalan siunausta..
Arkipäivässä kyllä monillakin näin on, mutta se ei tietenkään ole niin näkyvää, kuin televisiopuheen lopussa toivotettuna.

Dragon-85

5.1.2013 00:00

Tuokin voi olla totta. Myönnettäköön, etten itse ole kyllä siunauksen toivottajiin törmännyt kuin traktaattien tai muiden lappusten jakajien kohdalla.

Druusi

6.1.2013 03:59

Eikös se ollut suomalainen ateisti, joka onnistui ajamaan lävitse muutoksen siihen, ettei Italiassa enää saa pitää krusifikseja luokkien seinillä?

Olen muuten kanssasi samaa mieltä, letala. Hurjan usein törmää ateisteihin, jotka eivät voi suvaita mitään uskontoa, koska heidän mielestään se on jotain sellaista soopaa, joka pitäisi ehdottomasti kieltää. Minun ajatusmallissani se menee siihen samaan lokeroon niiden "Bible-bashereiden" kanssa, joiden mielestä ateistit ovat aivan samalla tavalla soopaisia. :D

Dragon, monet (ainakin meidän vanhempien kansalaisten, hehe) käytössä olevat lausahdukset ovat uskonnollista alkuperää. Hyvinä esimerkkeinä "jumalauta" ja "helvetti" ja "saatana", jotka varmasti tulevat monen suusta ties kuinka monessa tilanteessa. :) On jännää ja aivan varmasti kulttuurisidonnaista kuinka erilaiset lausahdukset eivät istu suomalaisten suuhun. Minä jouduin tekemään kummasti töitä erilaisten lausahdusten kanssa saadakseni niitä arkikieleen - olkoonkin, että eivät ole suomeksi. :D

pva1

7.1.2013 15:42

En loukkaannu siunauksista, enkä pidä loukkaantumista tms mielensä pahoittamista ylipäätään kovin vakavasti otettavana. Jokainen loukkaantukoon mistä lystää, yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta suojella kansalaisia kaikelta loukkaavalta. Mutta uskonnotkaan eivät mielestäni ansaitse erityissuojelua - en kunnioita uskontoja sen enempää kuin muitakaan perustelemattomia luuloja, ja tuon tämän myös esiin, jos minulta kysytään. Ihmisen ei tarvitse olla hölmö uskoakseen, mutta kyllä usko itsessään on hölmöä, ja siunaileminen vähentää arvostustani muutamalla pisteellä.