• kallionkantaja

Kevätpolkuja

Aurinko tunkeutui juuri tunkkaiseen huoneeseeni, ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. Sumuinen, pieni kaupunki, johon olen väliaikaisen fyysisen kotini rakentanut, on lumen peitossa, vaikka nythän koivujen pitäisi jo vihertää ja pikkulintujen pukata uusia pikkulintuja maailmaan. Kevät on kummallisinta aikaa, välillä turhuuden ja sekavuuden lentohiekkaa, välillä rakkauden sinfonia elämälle jazzin sointukululla.

Ikkunan takana kevät tuntuu lamaannuttavan kaukaiselta, mutta se tekee selvästi tuloaan: valvotut yöt, levottomuus, sekaviin kasoihin ajautuvat tavarat ja appelsiinien hinnannousu. Merkkeihin kuuluvat myös pakkomielteinen Eino Leinon tuotannon selailu ja eroottishenkiset unet sattumanvaraisista (tai ehkä alitajunnallani on asiaa?) henkilöistä.

Aloin kirjoittamaan blogia, koska minulle suositeltiin harrastuksen hankkimista - vaikka blogi homosivustolle ei tainnutkaan olla äitini mielessä. Koska liikkeellä on suuria voimia, pyrin narsistisesta mielenkiinnosta omia ajatuksiani kohtaan tallentamaan kevätprosessin tänne, ainakin itseni tutkiskeltavaksi.

5 kommenttia

audinkopoika

15.4.2008 12:22

Moimps :) Tervetuloa Ranneliikkeen blokkaajien joukkoon.
Itse olen hiukan yli vuoden suorittanut blogin kirjoittamista ja olen nauttinut siitä. Nauttinut myös toisten blokkaajien kirjoittamisista.
Siitä vaan kynä sauhuamaan.........

martin

15.4.2008 14:30

Omia ajatuksia, kiitos niistä! Tervetuloa!

kesäpoika

15.4.2008 18:59

Tervetuloa mukaan. :)

Aboa

15.4.2008 23:31

Tervetuloa yhteisöön.

millikan

16.4.2008 11:55

Pieni määrä narsismia kuuluu ehdottomasti bloginkirjoittamiseen. Ja mistäs niistä äideistä tietää...